Lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta, jonka tekijänä ovat olleet nuoret maahanmuuttajamiehet, ovat järkyttäneet laajasti. Teot ovat ehdottomasti tuomittavia. Ne täytyy pystyä ennalta ehkäisemään. Päättäjät ovat tarttumassa asiaan. Mutta miksi vasta nyt? Lapsiin kohdistuva väkivalta on ollut viime vuonna paljon esillä, tekijöinä kantasuomalaiset. Keinovalikoima on keskustelussa painottunut rangaistusten koventamiseen ja siihen, miten kyseiset maahanmuuttajat saataisiin karkotettua maasta. On tunnistettava, että lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan ehkäisemiseksi tarvitaan monen tasoisia toimia.

On äärimmäisen tärkeää, että seksuaalisesta väkivallasta ja raiskauksista keskustellaan, etsitään keinoja niiden ehkäisemiseksi ja uhriksi joutuneiden auttamiseksi. Myös rangaistuksissa on korjattavaa. Nyt näyttää pelottavasti unohtuvan, että suurin osa seksuaalisesta väkivallasta ja raiskauksista on kantaväestön ja uhreille tuttujen tekemiä. Asia on vinoutunut maahanmuuttajakysymykseksi, politisoitunut ja saanut rasistisia piirteitä. Se ei ole hyväksyttävää.

Maahanmuuttajien tekemät rikokset paljastavat, että kotouttamisessa ja siihen liittyvässä lainsäädännössä on kehitettävää. Aktiviteetteihin kiinnittymisen mahdollisuus alusta lähtien, tieto suomalaisesta kulttuurista ja normistosta sekä perheiden yhdistämisen helpottaminen olisivat  askeleita eteenpäin. Toimettomat, tyhjän päällä sekä ilman sosiaalista tukiverkostoa ja sen kontrollia olevat nuoret ovat kulttuuriin katsomatta isossa riskissä rikoksiin ja syrjäytymiseen.

Seksuaalinen väkivalta on erittäin laaja, usein piiloon jäävä ilmiö. Noin joka kymmenennellä yhdeksäsluokkalaisella tytöllä ja aika monella pojalla on ollut aikuisen kanssa kokemuksia, jotka ovat tunnusmerkistöltään seksuaalista väkivaltaa. Vuosittain lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä annetaan Suomessa tuomioita keskimäärin 250 ja niistä sata on  törkeitä. Vuonna 2018 viranomaisten tietoon tuli noin 1360 seksuaalisen hyväksikäytön tilannetta, joista lähes viidennes oli muiden kuin kantasuomalaisten tekemiä.

Lapsia myös houkutellaan seksuaalisessa tarkoituksessa. Lapsen houkuttelu seksuaaliseen tekoon eri keinoin on rangaistava teko. Houkuttelu tapahtuu usein verkossa. Houkuttelusta tehdään hyvin vähän rikosilmoituksia. Rikosilmoituksen tekeminen on kuitenkin tärkeää, koska se voi ehkäistä tulevia ja myös vakavaa seksuaalista väkivaltaa. Tässä kaikkien vanhempien ja aikuisten on syytä olla hereillä. Pelastakaa Lapset ry on tehnyt vuosia hyvää työtä verkossa tapahtuvan seksuaalisen houkuttelun ehkäisemiseksi, mistä iso kiitos.

Amnestyn Suomen osasto kampanjoi viime syksynä, että rikoslakiin kirjataan suostumuksen puuttuminen raiskauksen tunnusmerkistöön. Tässä Ensi- ja turvakotien liitto oli aktiivisesti mukana. Nyt on sen aika. Uhrin kokema häpeä ja syyllisyys estävät edelleen seksuaalisesta väkivallasta ilmoittamista ja tuen saamista. Tarvitsemme asennemuutosta ja sen ymmärtämistä, että seksuaalinen väkivalta ei ole koskaan uhrin syytä, vaan jokaisella on oikeus koskemattomuuteen.

On madallettava avun hakemisen kynnystä ja varmistettava, että on riittävästi tarjolla asiantuntevaa ammatillista ja vertaistukea seksuaalisen väkivallan uhreille. Ei pidä unohtaa myöskään sitä, että tekijöiden kanssa työskentely rangaistusten lisäksi on tarpeen, jotta tulevia tilanteita voidaan ehkäistä. Meillä järjestöissä on julkisten palvelujen lisäksi osaamista ja apua uhrien auttamiseksi ja myös tekijöille.

Turvataitokasvatuksen ja somen vaaroihin liittyvän tiedon avulla lapset ja nuoret oppivat taitoja, joilla he voivat välttyä joutumasta väkivallan, houkuttelun, ahdistelun ja seksuaalisen väkivallan tilanteisiin tai niihin joutuessaan osaavat suojella itseään, puolustaa rajojaan ja ottaa asian puheeksi aikuisten kanssa. Tässä työssä tarvitaan varhaiskasvatusta, kouluja ja koteja. Hyviä materiaaleja on siihen tarjolla.

Hyvällä perhepolitiikalla on myös merkitystä. Mitä paremmin perheet voivat, sitä paremmat mahdollisuudet aikuisilla on olla lasten ja nuorten arjessa läsnä ja keskustella heidän kanssaan myös seksuaalisuudesta ja seurustelusta. Jos perheet ovat liian ahtaalla, lapset ja nuoret turvattomia ja liikaa omillaan, riski hakea hyväksyntää ja langeta ulkopuolisten houkutuksiin  kasvaa.

Myös järjestöjen vapaaehtoistoiminnassa on tartuttava seksuaalisen väkivallan ehkäisyyn yhteisin toimin. Tämän työn käynnistämisestä yhteistyössä lapsiasianvaltuutettu Kurttila, Ensi- ja turvakotien liitto, SOSTE, Väestöliitto, Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi, Suomen Olympiakomitea ja Suomen urheilun eettinen keskus SUEK sopivat jo viime joulukuussa.

Lasten oikeuksien yleissopimus velvoittaa Suomea suojelemaan lasta ja nuorta kaikelta huonolta kohtelulta tai seksuaaliselta väkivallalta. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus koskemattomuuteen ja olla turvassa. Sen varmistaminen on meidän kaikkien aikuisten ja eri hallinnonalojen yhteinen tehtävä.

Riitta Särkelä

Kirjoittaja: Riitta Särkelä

Riitta Särkelä toimii Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteerinä.