Tänään 17.10 vietetään YK: kansainvälistä köyhyyden vastaista päivää. Vuosituhannen vaihteessa Euroopassa oli 68 miljoonaa köyhää ja luku pöyristytti asiantuntijoita ja poliitikkoja. Olin tuolloin Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston, EAPN:n varapuheenjohtajana lopettelemassa toista kauttani. Köyhyyden vähentämiseksi tehtiin uutterasti työtä ja ponnisteltiin, että Euroopan sosiaalinen ulottuvuus vahvistuisi ja EU:lla olevia instrumentteja käytettäisiin määrätietoisesti. Työssä myös hiukan edistyttiin.
Kun nyt vuonna 2018 arvioin samaa asiaa, tunnen suurta tuskaa: tällä hetkellä Euroopassa on 118 miljoonaa köyhää. Köyhien ihmisten määrä on siis lähes tuplaantunut. Myös Suomessa köyhyysrajan alapuolella elävien määrä on suuri. Lapsista 110 000 elää köyhyydessä. Tänään syttyvät asunnottomien nuotiot illalla. Asunto ensin -politiikka ei vielä ole tuottanut riittävästi tulosta. Työtä pitää jatkaa myös naisten ja lapsiperheiden näkökulmasta.
Eurooppaa ja Suomeakin on rakennettu entistä tiukemmin talouden ja sisämarkkinoiden ehdoilla. Tähän on osaltaan luonut painetta 2008 talouskriisi, josta Suomi on toipunut merkittävästi hitaammin kuin muut euroopan maat. Se ei kuitenkaan ole koko selitys. On syytä kysyä, mitä Euroopassa ja Suomessa on tapahtumassa?
Äärioikeiston nousu eri puolilla, eri ihmisryhmien vastakkainasettelut, vihapuheet, ilmastonmuutoksen vähättely sekä toisista kansoista ja ihmisistä piittaamattomuus tuntuvat pelottavasti lisääntyvän. On helppo vetää rajoja me ja nuo muut. Noille muille ei kuulu samat oikeudet, tuntuu olevan ajattelun valtavirtaa. Olemme turtuneet pelottavasti myös väkivallalle, jota uusimmassa Uutiskirje Hyrrässä eri näkökulmista käsitellään.
Menossa oleva kehitys on kuitenkin erittäin vaarallinen tie meille kaikille, yhteiskuntien kiinteydelle, tuleville sukupolville ja kestävyydelle. Viime kädessä vastakkainasetteluilla ja vihollisuuksien rakentamiselle romutetaan rauhaa ja kaikenlaista vakautta.
Nyt jos koskaan tarvitaan toisenlaista ääntä ja toisenlaisen kehityksen rakentajien aktivoitumista. Ilahduttavaa on, että sitä ääntä myös löytyy ja etenkin nuoret tuovat sitä.
Nyt on aika koota voimia yhteisen hyvän ja ihmisarvoisen elämän mahdollisuuksien rakentamiseen kaikille!
