”Tunnen välillä olevani kuin Liisa Ihmemaassa, on ollut ihanaa ihmetellä, hämmästellä ja ihastella sitä työtä, mitä vankiperheiden kanssa jo tehdään”. Näin kuvasi hanketyöntekijämme syksyn tunnelmia ensimmäisen hankevuoden päättyessä. Kyllä, uusien yhteistyökumppaneiden työn katsominen ”lastensuojelun silmälasein” on innostavaa.

Iloa on tuottanut myös hankkeemme vastaanotto valtakunnallisissa ja alueellisissa yhteistyöverkostoissa. Hanketyöntekijöiden kalenteri on täyttynyt hanke-esittelyistä ja verkostoihin tutustumisesta. Kuulijoina ovat olleet rikosseuraamusasiakkaiden kanssa työskentelevien lisäksi perheiden kanssa työskentelevät työntekijät laajalla skaalalla. Moni heistä on havahtunut huomaamaan, että heidän asiakkaissaan on myös vankien perheitä. Hankkeelle on selvästikin tilaus. Lapsia halutaan nähdä ja kuulla paremmin rikosseuraamusasiakkaan kanssa työskennellessä.


…syvennymme siihen, miten lapsi näkyy vangin ja hänen perheensä kanssa työskenneltäessä.


Hankkeen kehittämistyö sai vahvan taustatuen Rikosseuraamuslaitoksen kanssa tehdystä kyselystä. Siinä selvitimme, kuinka lapsi- ja perhetyö toteutuu eri rikosseuraamusalan yksiköiden käytännöissä ja selkeytimme kehittämistyön tarpeita. Tarpeiksi nousivat konkreettiset työkalut vanhemmuuden tukemiseksi sekä lapsiystävällisten työskentelytapojen ja lapsen osallistumismahdollisuuksien lisääminen. Ilahduttavasti nämä menevät yhteen hankkeen tavoitteiden kanssa!

Hankkeen kehittämistyön tärkein työkalu on alueelliset kehittämisryhmät. Ensimmäisessä tapaamisissa eri organisaatioiden työntekijät rakensivat ”vangin polkua” siviilistä rangaistuksen suorittamisen kautta takaisin siviiliin. He kertoivat omasta työnkuvastaan vangin polulla. Samalla syntyi ideoita yhteistyöstä toisten toimijoiden kanssa. Seuraavassa tapaamisessa syvennymme siihen, miten lapsi näkyy vangin ja hänen perheensä kanssa työskenneltäessä.

Verkostoista nousevan kokemuksen rinnalle olemme hankkineet tutkittua ja kokemuksellista tietoa. Tutkimuksien läpikäynti toi esille paljon hyviä vankiperhetyön käytäntöjä, mutta myös selviä ongelmia.

Mielenpainuvimpia ovat olleet kohtaamiset todellisten kokemusasiantuntijoiden kanssa. Olemme kuulleet, kuinka perheen ”arki voi mennä täysin sekaisin” sinä päivänä kun vanki pääsee siviiliin. Tapaamamme pitkäaikaisvanki kertoi koskettavasti, kuinka vaikea oli vapauduttuaan luoda suhdetta lapseen, jota ei oikeastaan tuntenut. Kolmas tarina valaisi kuinka vaikeaa on vakuuttaa viranomaiset siitä, että rikollinen elämä on takana ja vastuullinen vanhemmuus edessä. Tällaiset tarinat tuovat kehittämistyölle merkityksellisyyttä, syvyyttä ja tarvittavaa realismia.

Kiitos kaikille yhteistyökumppaneillemme aktiivisesta osallistumisesta hankkeeseemme, intonne siivittää yhteistä kehittämistyötämme!

Sari Hellstén

Kirjoittaja: Sari Hellstén

Sari Hellstén työskentelee Vanhempi vankilan portilla -hankkeen projektipäällikkönä ja miestyön suunnittelijana.