Ensi- ja turvakotien liitto on jäsenyhteisöineen tehnyt työtä perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi 40 vuotta. Liitto on valinnut auttaa sekä väkivallan kohteeksi joutuneita, sen keskellä eläviä lapsia että väkivallan tekijöitä. Näkymätön on tullut näkyväksi, julkiseksi, ja väkivallasta on tullut ihmisoikeuskysymys.

Perhe- ja lähisuhdeväkivalta nousi esiin naisasialiikkeen myötä, ja ensimmäinen turvakoti perustettiin feministisistä lähtökohdista Lontooseen 1971. Suomessa väkivalta perheissä oli näkymätön ongelma. Se herätti huomion, kun ensikoteihin pyrki äitejä lasten kanssa turvaan. Kokemukset eri puolilta Suomea osoittautuivat samankaltaisiksi, kun ensikotien johtajat keskustelivat ilmiöstä 1976.

Liiton toiminnanjohtaja Aira Heinänen oli turvakoti-idean äiti. Turvakotikokeilu käynnistyi 1979 Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Kokeilussa oli neljä paikkakuntaa: Helsinki, Turku, Oulu ja Kotka.
Turvakoti oli tarkoitettu kriisiajan tueksi väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille. Kansainvälisistä esikuvista poiketen turvakotien osoitteet olivat julkisia. Henkilökunnalla tuli olla sosiaali- tai terveydenhuollon koulutus. Lähtökohdat olivat hyvin erilaiset verrattuna muihin maihin, joissa lähdettiin ja lähdetään edelleen feministiseltä pohjalta naisten auttamisesta. Suomessa turvakodeilla oli lastensuojelullinen tavoite: kokijan, lasten ja tekijän auttaminen.

Turvakodeille tarvetta alusta alkaen

Kielteisistä asenteista huolimatta kahden ensimmäisen vuoden aikana turvakodeista haki apua 1 192 henkilöä. Väkivalta oli luonteeltaan useammin henkistä kuin fyysistä. (Leskinen & al. 1982.)

Kuva: Vastavalo/Mikko Paartola. Kuvan henkilöt eivät ole turvakodin asiakkaita.

Kokeilun jälkeen jäsenyhdistykset perustivat turvakoteja eri puolille Suomea. Myös muutamat muut järjestöt ja kunnat aktivoituivat asiassa. Keskusjärjestö koordinoi yhdistysten väkivaltatyön kehittämistä, koulutti henkilöstöä ja laati niiden kanssa väkivaltatyön laatukriteerit. Ne tulivat pohjaksi valtakunnallisille väkivaltatyön laatukriteereille. Väkivaltatyön prosessikoulutuksilla työntekijät erikoistuivat väkivaltatyöhön.

Turvakotien lasku ja nousu

Turvakotien käyttöaste vaihteli paljon. Riski niiden valmiuden ylläpidosta jäi yhdistyksille. Se merkitsi 2000-luvulla muutamien turvakotien lopettamista. Väkivalta ei ollut näiltä paikkakunnilta loppunut, mutta avun saaminen vaikeutui.


Suomessa turvakodeilla oli lastensuojelullinen tavoite: kokijan, lasten ja tekijän auttaminen.


Ratkaiseva parannus tuli 2015. Suomi oli ratifioinut naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvän ihmisoikeussopimuksen, Istanbulin sopimuksen. Valtio otti vastuun turvakotitoiminnan rahoituksesta, ja palvelusta tuli ilmaista. Turvakotitoiminnan koordinaatio siirtyi turvakotilain myötä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Vuoden 2019 alussa turvakoteja oli Suomessa 28 ja niissä perhepaikkoja 202. Kansainvälisen, väestöpohjaan suhteutetun arvion mukaan perhepaikkojen tarve on 500. Hallitukset ovat lisänneet toiminnan rahoitusta 2015 jälkeen vuosittain 2-4 miljoonalla eurolla, mutta lisää tarvitaan.

Ilmiön laajuudesta

Väkivaltailmiön yleisyydestä saadaan tietoa mm. uhritutkimuksista. Tieto on ollut puutteellista ja hajanaista. Naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyttä selvittäneessä tutkimuksessa (Heiskanen & Piispa 1998) 18-74-vuotiaista parisuhteessa olevista naisista 22 prosenttia oli joutunut nykyisen avio- tai avopuolisonsa väkivallan, uhkailun tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi parisuhteen aikana.

Vuoden 2006 tutkimuksessa (Piispa & al.) tilanne väkivallan yleisyyden suhteen oli ennallaan, mutta seksuaalinen väkivalta oli ajateltua yleisempää. Euroopan unionin perusoikeusviraston 28 jäsenvaltiota koskevan tutkimuksen mukaan Suomessa 18-74 ikävuoden välillä 30 prosenttia naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa tai sen uhkaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta. Luku on Euroopan toiseksi suurin. (Violence against women 2014). Se tarkoittaa noin 700 000 naista. Kyse on siis erittäin laajasta ja vakavasta ongelmasta.

Suomessa on käytetty käsitteitä väkivaltaa kokenut ja uhri. Uhri kuvaa olosuhteita ja prosessia, jonka väkivallantekijän harjoittama väkivalta aiheuttaa. Se kuvaa myös perhe- ja lähisuhdeväkivallan rikosluonnetta. Uhrit ovat myös selviytyjiä. He joutuvat käyttämään monia keinoja selviytyäkseen väkivallasta. Suomalaiseen käsitteistöön selviytyjä ei oikein ole vakiintunut eikä sille ole löytynyt luontevaa vastinetta.

Vanhukset väkivallan kohteena ja kotihälytykset

Vanhukset perhe- ja lähisuhdeväkivallan kohteena nousivat 1980-luvulla keskusteluun. Liitto käynnisti Vanhukset perheväkivallan kohteena -projektin (1985-1987). Vuonna 1990 perustettiin oma yhdistys, Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry, keskittymään erityisesti tähän.

Poliisi puuttuu kotihälytyksissä perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan. Ensi- ja turvakotien liitto aloitti 1986 poliisin ja sosiaalityöntekijöiden yhteistoimintakokeilun jäsenyhdistystensä kanssa Oulussa, Imatralla, Tampereella ja Helsingissä. Nykyisin useilla paikkakunnilla kunnan palkkalistoilla oleva sosiaalityöntekijä toimii työparina poliisin kanssa kotihälytyksissä.

Lasten auttamisen välttämättömyys

Perhe- ja lähisuhdeväkivallan keskellä elävien lasten jääminen liian vähälle tuelle nousi esiin jo 1982 (Leskinen 1982). Lasten kanssa tehtävä työ oli liitossa vahvan kehittämisen kohteena 1990-luvulla.

Erityisesti Pääkaupungin turvakotiyhdistys, Oulun ensi- ja turvakotiyhdistys ja Viola – väkivallasta vapaaksi ry ovat yhdessä keskusjärjestön kanssa panostaneet lasten ja nuorten kanssa tehtävään työhön. Tämä on näyttäytynyt monissa hankkeissa, kuten Lapsen aika (1997-2003), Turvaverkko (2011-2013) ja Kannusta minut vahvaksi (2014-2017).

Pääkaupungin turvakotiyhdistyksessä on ollut hankkeista alkaen lapsityöntekijä ja avo- ja asumispalveluyksikössä vuodesta 2004 alkaen. Erillinen lasten ja nuorten avopalvelu alkoi 2013. (Heiskanen 2019.)

Uusi vaihe väkivallalle altistuneiden lasten auttamiseksi alkoi 2019, kun keskusjärjestöön saatiin lapsityön osaaja, joka keskittyi yhdistysten kanssa juuri tämän alueen kehittämiseen. Väkivallan keskellä elämisen traumalla on pitkät, jopa elämän mittaiset vaikutukset. Siksi lasten auttaminen on tärkeää.

Apua myös tekijöille

Jo turvakotitoiminnan alussa ymmärrettiin, että myös väkivallan tekijöitä on autettava. Se on välttämätöntä väkivallan kierteen katkaisun kannalta. Tähän alettiin kehittää 1994 väkivallan tekijöiden kanssa tehtävää ns. Jussi-työtä yksilö-, pari- ja ryhmämuotoisena. (Ihalainen & al. 2000.) Lyömätön linja Espoossa aloitti työn väkivallan tekijöiden kanssa jo 1993. Yhdistys liittyi liiton verkostoon 2005.

Liitto käynnisti Vaiettu naiseus -projektin (2004-2009). Siinä nostettiin esiin naiset väkivallan käyttäjinä. Hanke herätti laajaa keskustelua ja myös vastustusta. Liiton toimitusjohtaja Marita Ruohonen on maininnut Vaiettu naiseus -projektin yhtenä esimerkkinä liitosta tabujen rikkojana.

Monikulttuuristen perheiden auttaminen

Väkivalta maahanmuuttajien keskuudessa nousi tutkimuksen kohteeksi liitossa 1999. Se ei ole maahanmuuttajanaisten erityisongelma. Siitä selviytymisen edellytykset ovat heillä suomalaisia kanssasisariaan heikommat, koska muita sosiaalisia suhteita voi olla vähän tai niistä eletään eristettynä. (Andrew ja Hartikainen 1999.) Pääkaupungin turvakoti ry ja o sittemmin myös Monika-Naiset liitto ry on erikoistunut juuri monikulttuuriseen auttamiseen väkivaltatilanteissa.

Vainon varjot ja uudet auttamisen tavat

Väkivalta jatkuu puolessa parisuhteista eron jälkeen. VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry:ssä kiinnostuttiin näistä tilanteista 2000-luvun alussa. VIOLAn toiminnanjohtajan Sirkku Mehtolan ja kokemusasiantuntijoiden suunnittelema Varjo-hanke käynnistyi. Varjo-hankkeessa analysoitiin Violan, Oulun ensi- ja turvakotiyhdistyksen ja Lapin yliopiston yhteistyönä vainotilanteita ja kehitettiin niihin apua. (Laitinen & al. 2017.)

Perhe- ja lähisuhdeväkivallasta selviytymiseen tarvitaan mahdollisuuksia kokemuksen käsittelyyn ja toipumiseen. Avopalvelujen kehittäminen käynnistyi liitossa Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Syntyi myös yhdistyksiä, jotka tekevät lähisuhdeväkivaltatyötä ilman turvakotia. Monipuolinen avopalvelu yksilö- ja ryhmämuotoisena väkivallan kokijoiden, lasten ja tekijöiden auttamiseksi on laajentunut 22 yhdistykseen. Keskusjärjestö tukee ja koordinoi tätä työtä.

Verkossa tapahtuva auttaminen on tullut erittäin tärkeäksi. Nettiturvakoti, josta löytyy tietoa perhe-ja lähisuhdeväkivallasta ja avun saamisesta käynnistyi 2001. Nettiturvakodin yhteydessä oleva chat-palvelu on toiminut vuodesta 2011.  Chatit toteutetaan keskusjärjestön ja yhdistysten yhteistyönä. Siten chat on auki joka arkipäivä.

Iso osa väkivallasta jää piiloon

Perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan liittyvän osaamisen puute ja puheeksi ottamisen kynnys julkisissa palveluissa on korkea. Tämä on noussut esiin useissa tutkimuksissa esimerkiksi Auli Ojurin väitöskirjassa (Ojuri 2004) ja Turvakoti työnä -tutkimuksessa (Ojuri & Laitinen 2015).

Kuva: Vastavalo/Arvi Tyni.

 

VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry:n Saumuri-hankkeessa (2014-2016) on kehitetty Etelä-Savoon lähisuhdeväkivaltatyön verkostomainen osaamisrakenne. Sen muodostavat väkivaltatyöhön koulutetut osaajat terveydenhuollosta, sosiaalihuollosta, varhaiskasvatuksesta ja järjestöistä. Väkivaltatyö määriteltiin kuntiin nimetyn yhdyshenkilön tehtäväkuvaan. Toiminta jatkuu yhdistyksen lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattorin työnä. Vastaavia toimintamalleja tarvitaan myös muualla Suomessa.

Edelleen iso osa perhe- ja lähisuhdeväkivallasta jää piiloon, sitä hävetään ja apua ei uskalleta hakea. Liitto on jalkautunut 2000-luvulla festivaaleille ja muille areenoille. Kouluissa on tehty työtä seurusteluväkivaltaa vastaan. Kumppanina työssä on ollut hiphop-artisti Dilemma. Jalkautuvan työn -hankkeessa (2015-2017) kehitettiin jalkautuvaa ja etsivää työtä yhdessä Porin ja Etelä-Pohjanmaan yhdistysten kanssa. Siinä toimittiin naisten arjen ympäristöissä ja lähestyttiin teemaa taiteen keinoin muun muassa tanssin ja Tarinakengät-näyttelyn avulla.

Kokemusasiantuntijat tärkeitä

Kokemusasiantuntijat ovat keskusjärjestössä ja kaikissa yhdistyksissä aktiivisesti vaikuttamassa päättäjiin ja mediaan. Vuosittaiseen alan asiantuntijoita kokoavaan Väkivaltafoorumiin väkivaltaa kokeneet nuoret tuovat viestinsä. Kokemusasiantuntijoiden rooli on vahvistunut, mutta siinä tarvitaan edelleen kehittämistä.

Ensi- ja turvakotien liitossa perhe- ja lähisuhdeväkivallan vastaisen työn kehittämiseen on liittynyt aina tutkimus. Erityisesti Lapin, Tampereen ja Turun yliopistojen kanssa on tehty hyvää yhteistyötä.

Liiton kansainvälinen yhteistyö on ollut vilkasta Nordiska Kvinnor mot våld -verkoston, Women against violence Europe WAVE:n, Work with perpetrators -verkoston sekä lasten kanssa tehtävän väkivaltatyön pohjoismaisen verkoston NFBO:n kanssa.

Teksti: Riitta Särkelä. Kuvat: Vastavalo / Mikko Paartola, Arvi Tyni