Ensikodin äidit juhlivat ensimmäistä äitienpäivää
Ensikodissa näkee leveitä hymyjä ja väsyneitä hymyjä. Äitien aamu on elämässä kiinni, on syöttämistä ja syliin nostamista. Sunnuntaina arki vaihtuu juhlaan.
Kristiina, Silja ja Maria valmistautuvat Keski-Suomen ensikodissa ensimmäiseen äitienpäiväänsä hiukan hämmentyneinä, mutta onnellisina.
− Äitinä oleminen on ihanaa ja tuottaa suurta ylpeyttä. Olen ylpeä omasta lapsestani, tuosta pojasta, sanoo Maria.
Reilu puolivuotias Miko harjoittelee lattialla pontevasti selälle kääntymistä. Tyytyväinen kurlutus tutin takaa säestää onnistumista. Sitten alkaa ähinä ja puhina ja uuden käännöksen yritys.
Muutos siihen päivään verrattuna, jolloin Maria tuli ensikotiin, on suuri. Maria vaikenee ja pyörittää päätään, kun häneltä kysyy silloisista tunnelmista. Hän tiesi olevansa raskaana ja halusi apua. Kymmenen vuoden päihteidenkäyttö piti saada katki.
Äitienpäiväksi Maria on varannut oman äitinsä kanssa pöydän ”vähän hienommasta ravintolasta”. He aikovat syödä hyvin ja nauttia hetkestä. Miko pääsee näyttämään, miten syöttötuolissa istuminen sujuu.
Rento päivä kotona
Siljan ensimmäinen äitienpäivä tulee vähän väsyneissä merkeissä. 11 kuukauden ikäinen Samuel on vauhdikas ja liikkuvainen. Vauhtia riittäisi öisinkin. Joskus poika herää jopa 20 kertaa yössä.
Ensikodin keittiössä keittolautasen ääressä Silja suunnittelee tekevänsä kuitenkin kakun.
− Tai voi olla, että ostan, jos en jaksa tehdä.
Äiti ja poika menevät äitienpäiväksi kotiin perheen isän luo. Mummu tulee kylään ja tarkoitus on vain olla. Ensikotiin äiti ja poika tulivat reilu kuukausi sitten. Unikoulusta on ollut vähän apua, mutta edelleen yöt ovat risaisia. Samuelista se ei onneksi juuri näy. Hän juo nokkamukista maitoa, pyörii, leikkii avainten tiputtamista ja hymyilee.
− Muuten kuuluu hyvää, mutta väsyttää, hymyilee Siljakin.
Ruusuja äideille
Sunnuntaina ensikodin arkirytmi muuttuu. Äideille on tarjolla brunssi ja kakkua. Kaikille ojennetaan ruusu.
Tuoreet äidit maistelevat sitä, että on heidän vuoronsa olla juhlan sankareita.
− Onhan se uutta, kun itse on yleensä käynyt oman äidin kanssa isoäidin luona. Nyt on näin päin, miettii Silja.
Juhlaan on aihetta. Ensikotiin tullaan, kun perheellä on vaikeuksia ja vauvan hyvä hoito on vaarassa. On ilo, että Kristiina syöttää nyt Mikaelia tyytyväisin mielin. Kuukausi pari sitten Kristiinan masennus oli paljon pahempi ja hän toivoi, ettei lasta olisikaan. Ympärillä olevat ihmiset ja turvallinen olo ensikodissa ovat muuttaneet sen.
− Minusta tuntuu, että olen osannut omaksua äitinä olemisen, kuvaa Kristiina ja hymyilee leveästi.
Pari päivää ennen äitienpäivää on vielä kylmä, mutta keväinen aurinko tuntuu jo lämpönä.
Äitien ja lasten nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojaamiseksi.
