Ongelmissa oleva ihminen haluaisi tulla kohdelluksi niin kuin muutkin. Aiheeton epäily ja vähättely loukkaavat, varsinkin apua hakiessa. Paula muistaa tarkkaan, mitä hänelle vauvan odotusaikana sanottiin – ja mitä siitä seurasi.

Paulalla oli yläasteella paha olla. Kotona piti olla kiltti ja reipas. Itkeä ei voinut. Murrosikäinen keräsi tunteita sisälleen ja kun paine kasvoi liikaa, purkaus oli raivokas. Isosiskon murrosikä oli sujunut rauhallisesti ja vanhemmat pitivät Paulaa aivan käsittämättömänä.

Vähän vanhempi kaveri joi alkoholia. Paula haki helpotusta oloonsa ja kokeili. Alkoholi vaihtui kannabikseen. Vanhemmat eivät osanneet epäillä aineiden käyttöä. Paula kävi lukiota ja tutustui Subutexiin ja amfetamiiniin.

– Amfetamiini oli mun juttu. Siitä tuli hyvä ja pirteä olo, olin tosi itsevarma. Ylioppilaskirjoitukset sujuivat hyvin, vaikka Paula osallistui niihin aineissa. Sitten tulivat välivuosi, työt ja poikaystävä. Nuoret käyttivät Subutexia yhdessä. Vauva sai alkunsa vankilan perhetapaamisessa.

Arvostus ja avoimuus

Ammattiauttajat ovat suhtautuneet Paulaan voittopuolisesti hyvin. Rohkaiseva alku oli neuvolan asiallinen suhtautuminen, kun Paula ensimmäisen raskauden aikana soitti ja kertoi tilanteensa.


”Jostain syystä ajattelin, etten ole samanlainen kuin muut, jotka käyttävä aineita.”


– Hyvästä kohtelusta tulee itsellekin tsemppi: minäkin olen arvokas ja nyt minä kyllä näytän kaikille, että pystyn tähän. Arvostava kohtelu auttoi olemaan avoin ja kertomaan asioista rehellisesti.

– Me olimme toivoneet vauvaa, mutta emme varmaan oikein tajunneet, mitä vauva tarkoittaa. Käytimme molemmat päihteitä, mieskin, vaikka oli vankilassa. Paula sanoo olettaneensa, että saa lapsen ja lähtee sen kanssa kotiin. Päihdeklinikalla oli totuus vastassa.

– En tajunnut, että koska minulla on päihdeongelma, en saisi vauvaa kotiin. Elin jossain omassa haaveessani. Olin oikeasti yllättynyt, kun Addiktioklinikalla sanottiin, että jollen mene Pidä kiinni -ensikotiin, en saa pitää vauvaa.

– Jostain syystä ajattelin, etten ole samanlainen kuin muut, jotka käyttävä aineita, Paula hymähtää.

Kohtaaminen

Paula pääsi Pidä kiinni -ensikotiin raskauden puolivälissä. Alku ei ollut hyvä. Paula salaili Subutexin käyttöä ja huijasi huumeseuloissa. Kun virtsassa sai näkyä korvaushoidon aineita, annosta pystyi suurentamaan salaa. Vauvan isä oli muutaman kuukauden kuntoutuksessa, lähti ja yritti uudelleen.

Kun Paulan käyttö selvisi ensikodin työntekijöille, he halusivat Paulan itse tunnustavan tilanteen ja ottavan vastuun. He eivät huutaneet, eivätkä dramatisoineet tilannetta.

– Oma työtekijäni puhui samaa asiaa kerta toisensa jälkeen: Niin kauan kuin otat apua vastaan, sun vauvaa ei viedä sinulta. Ehtona oli katkaisuhoitoon meno. Jos se onnistuisi, Paula voisi synnytyksen jälkeen palata vauvan kanssa ensikotiin.

– Hän toisti sitä niin monta kertaa, että hyväksyin sen ja kerroin, mitä olin tehnyt. Nyt tiedän, että raja tulee tietysti jossain vaiheessa vastaan. Silloin viesti oli kuitenkin tärkeä. Paula saisi vielä mahdollisuuden pitää lapsen, jonka synnytystä odotti.

– Ehkä he näkivät minussa kuitenkin potentiaalia. Menin katkolle, enkä ole sen jälkeen käyttänyt mitään.

Ongelmista suurin

Kaikkein kovimpia ihmisten asenteet ovat päihdeongelmaisia vauvaa odottavia naisia kohtaan. Siihen on syynsä, sillä odottavan äidin pitäisi suojella kehittyvää vauvaa. Jos nainen kuitenkin on koukussa päihteisiin ja tulee raskaaksi, torjunta tekee avun hakemisesta entistä vaikeampaa.


”Epäily saa salailemaan asioita.”


Paula muistaa tarkkaan, miten esikoisen ultraäänitutkimuksessa raskausaikana hoitaja ryyditti tutkimusta epäilemällä, ”saatko vauvaa itsellesi ollenkaan” ja ”saa nähdä saadaanko vauva hyvinvoivana ulos”. Lähtökohtainen epäily saa salailemaan asioita.

– Sitä menee puolustuskannalle ja alkaa salailla. Mieleen tulee, että jos nuo jo nyt ajattelevat minusta pahasti, mitä tapahtuukaan, jos olen vielä rehellinen? Synnytyssalissa, kun supistukset yllättäen loppuivat, Paulalta ensin kysyttiin ”oletko ottanut jotain omia lääkkeitä täällä”.

Vauva on kuitenkin usein juuri se syy, joka saa äidin ponnistelemaan irti päihteistä. Paulalle ratkaiseva hetki tuli esikoisen syntymän jälkeen. Paula oli ollut katkolla ja saanut vauvan. Mies tuli huumeet kädessään Paulan luo ja kysyi, otetaanko tästä? Paulalla oli vauva sylissään ja hän sanoi, ettei oteta. ”Laita ne lavuaarista alas.”

Juttu on ilmestynyt Enskassa 2/18. Paulan nimi on muutettu hänen yksityisyytensä suojaamiseksi.