Vauvaperheet

Kaivattu vanhemman hengähdyshetki

LähiTapiolan lahjoitusvaroin toteutetulle perheiden virkistysleirille osallistui kesäkuun alussa kuusi perhettä. Virkistysleireillä halutaan tukea perheitä, jotka korona-aikana ovat joutuneet koville.

Vauvaperheille tarkoitetulla virkistysleirillä viihdyttiin toisten seurassa, iloittiin lasten kanssa puuhaamisesta ja nautittiin Sopukan hyvästä ruuasta. Vanhemmat pääsivät syventymään omaan jaksamiseen ja keskustelut toisten vanhempien kanssa tukivat hyvinvointia. Virkistysleiri antoi ansaitun hengähdyshetken tiiviiseen lapsiperheen arkeen. Vanhemmat, taaperot ja vauvat iloitsivat lempeästä tunnelmasta.

Leirillä mukana on vauvojen ja taapereoiden lisäksi myös isosisaruksia.

Kesäkuun leiri oli suunnattu perheille, joissa vanhempi asuu yksin vauvan tai taaperon kanssa. Leiri toteutettiin yhteistyössä Pienperheyhdistyksen kanssa ja on tarkoitettu yhdistysten toiminnassa mukana oleville ja entisille asiakasperheille.  

Hyviä hetkiä ja voimavaroja arkeen

Leirin ohjaajana toimi Mari Kahri, Pienperheyhdistyksen vapaaehtoistoiminnan ohjaaja. Tärkeänä tavoitteena on saada luotua leirille hyvä ilmapiiri.

−Pidän tärkeänä sitä, että jokainen leirille osallistunut äiti ja vauva, isosisaret tulevat huomioiduksi, nähdyksi ja kuulluiksi. Että he saavat leiriviikonlopun aikana onnistumisen kokemuksia. Ja että vanhemmilla on aikaa nähdä, mitä oma lapsi osaa ja miten ihanasti hän on yhdessä muiden kanssa.

− Toiveenani on, että leiriltä kotiin lähdetään sellaisen kokemuksen kanssa, että meillä oli kivaa yhdessä. 

Leirin aikana Mari veti äideille rentouttavia kehollisia harjoituksia.

Vetäjän apuna leirillä toimi neljä vapaaehtoista kummi-mummia Pienperheyhdistyksen Mummila -toiminnasta. Mummila -toiminnan vapaaehtoinen Pirjo Strandén-Bagans kertoo leirin aikana toteutetusta keskusteluryhmästä:

− Ryhmässä pohditaan vanhemmuutta, äitiyden kokemuksia ja haasteita, joita vanhempana olemiseen liittyy sekä mietitään omia voimavaroja ja niiden vahvistamista. Teemoitetussa ja ohjatussa keskusteluryhmässä voidaan turvallisessa ilmapiirissä jakaa omia kokemuksia ja tuntemuksia.

− Ryhmänvetäjänä voin tukea ja tuoda mukaan ammatillisia näkökulmia. Kuuntelen ryhmän tarpeita ja etenen ryhmän ehdoilla, jotta äidit pääsevät jakamaan ja saamaan. Ja tuntemaan sen kaikkein tärkeimmän, vertaistuen voiman!

Ryhmä auttaa huomaamaan vanhemman omia tarpeita ja opettaa sallivuutta itseään kohtaan.  

− Voi olla tarvitseva ja silti voi olla hyvä äiti ja vanhempi. Saa kokemuksen, että voi saada omat voimavaransa vahvistumaan yhdessä muiden kanssa. Uskaltautuu miettimään omia lapsuudenaikaisia kokemuksia ja malleja sekä arvioimaan niitä. Yhdessä mietitään myös tässä ajassa vanhempana olemista ja niitä paineita, joita myös yhteiskunnan asettamana saattaa kokea.

Pirjo on huomannut kokeneena yksinhuoltajaäitien voimaryhmien vetäjänä, että äideille on tärkeää päästä puhumaan. Arjen keskellä äiti voi olla unohtanut omat tarpeensa eikä aina tunnista, mitä hänelle itselleen kuuluu.

Jos lapsella on erityistarpeita, tämä korostuu vielä enemmän.

– On tärkeä saada puhua toisten äitien kanssa, kertoo eläkepäiviä viettävä, leirillä keskusteluryhmiä vetävä psykologi Pirjo Strandén-Bagans

Pirjo pyrkii antamaan ryhmässä myös konkreettisia vinkkejä jaksamisen tukemiseksi.

− Tuen äitejä kirjoittamaan ajatuksiaan ja tuntemuksiaan ylös ja 24/7 murehtimisen sijaan kannustan heitä pitämään päivän aikana yhden huolihetken. Kirjoitettujen huolten äärelle pääsee palamaan ja niitä voi miettiä keskittyneesti ja yrittää hakea niihin ratkaisuja.

”Ei tarvitse selitellä tiettyjä asioita”

Leirille osallistuneen äidin mielestä parasta leirillä oli päästä jakamaan ajatuksia toisten samassa elämäntilanteessa olevien vanhempien kanssa. Keskustelut ja yhdessä tekeminen auttoivat jaksamaan omaa arkea paremmin.

− Parasta on kuitenkin ollut se, että on ollut mahdollisuus tavata ja jutella samassa elämäntilanteessa olevien vanhempien kanssa. Ei tarvitse selitellä ja on helppoa puhua tietyistä asioista. Yhdessä tekeminen ja oleminen ihmisten kanssa, joilla on samankaltainen elämänkokemus, on lisännyt omia voimia ja tukenut omaa jaksamista.

Ylimääräiset, vapaaehtoisten sylit ilahduttavat ja lasten iloa ja puuhailua seurailee mielellään.

− Ja noi kaikki ”mummit” ovat tosi ihania. Lapset näyttävät niille, että he tykkäävät vapaaehtois- mummeista. Lapset menevät vain yhtäkkiä halaamaan heitä tai istuvat mummien syliin hetkeksi, kunnes taas jatkavat omia leikkejään.

− Äitinä minusta on ihanaa saada vain olla ja seurata täältä sivummalta lasten iloa, leikkejä ja yhdessä olemista toisten lasten ja aikuisten kanssa.

Iso osa leirin onnistumista on äidin mielestä myös Sopukan lempeät puitteet. Kaunis luonto, ulkoilu ja saunominen yhdessä rauhoittaa ja virkistää. 

− Minulle on ihanaa, että on valmis ruoka, lapsille on järjestetty mukavaa toimintaa. Sauna ja hyvät poreet porealtaassa.

Perheiden viihtyvyyden hyväksi tekee parhaansa myös Sopukan henkilökunta. Leirin tunnelmaa keittiöpäällikkö Eeva Lehmusvirta pitää kodikkaana. Koulutuskeskus on tottunut huolehtimaan monenlaisista ruokavalioista.

− Nuorimman ruokailijan mukaan mennään, vauvoille ja taaperoille varataan heille sopivat ruoat. Aamupuuro haudutetaan kaikille pehmeäksi,

LähiTapiolan lahjoittamia virkistysleirejä toteutetaan yhteensä kahdeksan. Ensimmäiset kaksi leiriä toteutettiin touko-kesäkuun vaihteessa. Syksyn leireistä yksi on suunnattu Ukrainasta sotaa paenneille vauvaperheille. Kahdeksalle leirille osallistuu kerrallaan 8-9 perhettä, mikä tarkoittaa, että LähiTapiolan lahjoituksen avulla tavoitetaan noin 60 perhettä eli yli 150 apua tarvitsevaa.


Leirillä leikki ja yhdessäolo on pääosassa.


Lainaukset leirille osallistuneilta perheiltä ja leirin vetäjiltä.