Useimmilla suomalaisnuorilla on tuoreen kyselyn mukaan joku, jolle voi puhua omista asioista. Koulunkäynti ja opiskelu uuvuttavat monia ja kaverit taas antavat voimia.

Ensi- ja turvakotien liitto yhteistyökumppaneineen toteutti 10-21-vuotiaille nuorille 1.10. – 20.11.2021 anonyymin sähköisen kyselyn hyvinvoinnista. Kyselyn palautti kaikkiaan lähes 3000 henkilöä, joista noin 2250 vastasi suomenkieliseen kyselyyn ja loput ruotsinkieliseen.

Kyselyä toteuttamassa olivat myös Barnvårdsföreningen, Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta, Yhden Vanhemman perheiden liitto / VeNyvä.

Kyselyä jaettiin Facebookissa ja Instagramissa. Koulut hoitivat jakelun Wilman kautta tai mahdollistivat vastaamisen oppituntien aikana.

Nuorten hyvinvointikyselyn tulosten mukaan ystävien ja kaverisuhteiden merkitys on erityisesti yläkouluikäisten nuorten elämässä tärkeää. Samanikäisten kanssa pystyy jakamaan ajatuksia monenlaisista asioista.

”Pärjääminen luo paineita.”

Myös vanhemmilla on keskeinen rooli nuorten hyvinvoinnissa. Pääosalla vastaajista oli vanhempi tai vanhemmat, joiden kanssa voi keskustella omista asioistaan.

Moni nuori koki avovastausten mukaan saavansa kaverien ja perheenjäsenten lisäksi hyvinvointia myös muista lähteistä. Vastauksissa mainittiin esimerkiksi lemmikkieläimet, musiikki sekä pelit.

Uupumusta ja huolta

Nuoren elämä ei tietenkään ole pelkkää auvoa. Kyselyyn vastanneista 79 % koki koulunkäynnin ja opiskelun ainakin toisinaan uuvuttavaksi. Avovastauksissa tuotiin esille se, että koulussa on kiireistä ja koulussa pärjääminen luo paineita.

Moni nuori myös koki, että heillä tulisi olla valmis suunnitelma tulevaisuutta varten. Kyseisen suunnitelman puuttuminen oli omiaan synnyttämään ahdistusta.

Avovastauksissa uuvuttaviksi tekijöiksi nousivat myös erilaiset perheeseen tai perheenjäseniin liittyvät asiat. Sellaisia ovat muun muassa perheenjäsenten pahoinvointi, perheriidat, päihteiden käyttö tai perheenjäsenen kuolema.

Joissakin avovastauksissa nostettiin esille myös sitä, että nuori ei halua vaivata tai kuormittaa asioillaan muita.

Suurin osa pystyy puhumaan jollekin 

Luotettava ystävä tai hyvä suhde perheenjäseneen on keskeinen osa hyvinvointia.  

Nuorten hyvinvointikyselyyn vastanneista nuorista 85 % kertoi, että hänellä on joku henkilö, johon luottaa ja jolle voi kertoa omista asioistaan. Neljällä prosentilla vastaajista ei ollut yhtään luotettavaa henkilöä, jolle voisi jakaa asioitaan. 

Työntekijän kanssa koettiin tarvetta puhua muun muassa koulunkäyntiin ja opiskeluun liittyvistä asioista. Myös oma hyvinvointi ja jaksaminen, kaveruus- ja ystävyyssuhteet sekä tulevaisuudensuunnitelmat nousivat tätä kysymystä koskevissa vastauksissa korkealle. 

Avovastauksissa mainittiin myös mielenterveysasiat sekä seksiin ja seksuaalisuuteen sekä vapaa-aikaan liittyvät asiat sellaisina, joista voisi olla hyvä puhua ammattilaisen kanssa. 

Jopa 41 % vastaajista taas oli sitä mieltä, ettei halua tai hänellä ei ole tarvetta keskustella asioistaan työntekijän kanssa. 

”Pitäisi olla mahdollisuus tulla juttusille, kun siltä tuntuu.”

Ystävien ja kaverisuhteiden merkitys on yläkouluikäisille suuri. Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntija Päivi Hietanen huomauttaa, että joskus se voi tarkoittaa myös sitä, että kavereille jaetaan sellaisia asioita, joista olisi hyvä puhua myös ammattilaisten ja vanhempien kanssa. 

Nuorilla voi joskus olla ennakko-oletuksia ammattilaisia kohtaan ja tämä voi vaikuttaa siihen, että apua ei haeta. Joillakin esimerkiksi esiintyi pelkoa siitä, että hänen asioistaan tehdään automaattisesti lastensuojeluilmoitus. 

– Nuoren voisi olla ensin hyvä keskustella asioistaan työntekijän kanssa. Sitten yhdessä voidaan miettiä, tarvitaanko lisäapua vai riittääkö työntekijältä saatu tuki. 

Kyselystä ilmeni, että avun hakemista ja ammattilaisen kanssa keskustelua helpottaa syntynyt luottamuksellinen suhde. 

– On voitava luottaa siihen, että ammattilainen on oikeasti kiinnostunut minusta. Siitäkin tulee plussaa, jos auttajalla ei ole kiirettä, vaan asiaani pystytään syventymään rauhassa. 

Myös auttajan tuttuus ja tapaamisen säännöllisyys mainittiin vastauksissa. Nuoren avautumista asioistaan helpottaa se, jos hän tietää ammattilaisesta edes jotakin. 

– Nuoret kokivat tärkeäksi myös sen, että ammattilaisen kanssa pystyisi juttelemaan mistä vaan asioista, eikä häntä tarvitsisi lähestyä aina ongelma edellä. 

Työhuoneesta nuorten pariin 

Päivi Hietasen mukaan olennaista on se, että kaikille nuorille löydettäisiin mahdollisimman helppo tapa lähestyä ammattilaista. Yleensä ne nuoret saavat eniten huomiota, jotka reagoivat ulospäin jollakin tavalla. 

– Mutta miten huomioidaan ne, jotka pärjäävät hyvin koulussa ja ovat ehkä hiukan syrjään vetäytyviä? 

Kouluyhteisössä nuoria on luontevaa kohdata. Hietanen kyselee, miten esimerkiksi yläkoulun kuraattorit ja psykologit näkyvät omalla koulullaan. Jos he ovat tavoitettavissa vain ajanvarauksella omissa työhuoneissaan, niin kynnys yhteydenottoon voi olla korkea. 

– Näiden ammattilaisten olisi hyvä näkyä koululla muutenkin kuin omissa huoneissaan. Voisivatko he pitää oppitunteja sekä näkyä välitunneilla tai koulun erilaisissa tapahtumissa? 

Lapsen oikeus apuun 

Joskus nuorella on tarvetta kääntyä mieltä painavassa asiassa ammattilaisen puoleen ilman vanhempien lupaa. Tällainen tilanne voi syntyä vaikkapa lähisuhdeväkivaltatilanteissa tai vanhempien erotessa. 

Päivi Hietanen sanoo, että on hyvä käydä laajempaakin yhteiskunnallista keskustelua siitä, onko lapsilla ja nuorilla riittävä mahdollisuus saada tarvitsemaansa tukea. 

– Tulisi pohtia sitäkin, kenen oikeus määrittelee avun saamista, jos vanhempi asettuukin asiassa vastahankaan. Pitäisikö meidän ammattilaisten olla kuitenkin lasten ja nuorten puolella, että he saisivat tarvitsemaansa apua? 

Hietasen mukaan huolen nuoresta herätessä ammattilainen ei saa jäädä odottelemaan, vaan asiaan on tartuttava heti, tarvittaessa moniammatillisesti. 

– Lastensuojeluilmoitustakaan ei pitäisi nähdä tässä minään peikkona. 

Myös järjestöjen tarjoamaa monipuolista tukea voisi entistä vahvemmin liittää osaksi kouluyhteisöjä. Yksi vaihtoehto olisi tukea moniammatillista yhteistyötä kuntien ja järjestöjen välillä.