Ensi- ja turvakotien liitosta haetaan apua nyt enemmän kuin koskaan. Viime vuonna apua sai yli 16 000 ihmistä. Lapsia heistä on 5500. Kävimme tapaamassa liiton ensimmäistä toiminnanjohtajaa, sosiaalineuvos Aira Heinästä, jolla on syvällinen näkemys liiton 75-vuotisesta historiasta. 

Apua hakevien suuri määrä kertoo, että perheet tarvitsevat apua edelleen. Ensi Kotien Liitto perustettiin vuonna 1945 auttamaan yksinäisiä äitejä ja heidän lapsiaan. Kun yhteiskunta on muuttunut, toiminta on monipuolistunut.
Yhtä perhettä auttaa nyt vauvan unikoulu, toista väkivallan katkaiseminen. Apua tarjotaan, kun päihteet tai mielenterveysongelmat vaarantavat vauvan turvallisen kasvun tai kun vanhemmat ovat eroamassa. Silti auttamisen perusajatus on sama: kenenkään ei tarvitse selvitä yksin.

Jokainen lapsi on pelastettava

Me olemme erittäin iloisia jokaisesta vanhemmasta, lapsesta ja perheestä, joka uskaltaa hakea apua. Se tarkoittaa heille usein uutta alkua. Jokaisen lapsen pelastaminen elämälle oli liiton perustajan Miina Sillanpään motto ja sitä noudatamme edelleen, sanoo liiton pääsihteeri Riitta Särkelä.

Harvalla on Miina Sillanpäästä henkilökohtaisia muistikuvia. Sosiaalineuvos Aira Heinäsellä on. Miinasta tuli Ensi Kotien Liiton ensimmäinen puheenjohtaja. Heinänen seurasi myöhemmin hänen askelissaan liiton toiminnanjohtajaksi vuosiksi 1972­–1992.

Aira Heinäsestä huokuu edelleen välittäminen heikossa asemassa olevia perheitä ja erityisesti lapsia kohtaan. Kuva: Tiuku Pennola.

– Olin 6-vuotias, kun äiti otti minut mukaansa Helsingin työväenopistolle kuuntelemaan Miina Sillanpään luentoa. Minun piti olla puhdas ja siisti, tukka kammattuna, ja istua hiljaa, kun täti puhui. Miinasta muistan, että hänellä oli musta leninki. Siinä oli niin hieno pitsikaulus, että se vei kaiken huomioni ja ihmettelin, onkohan se irtokaulus vai kiinni neulottu.

”Olemme tarpeettomia, kun työ on tehty”

Suomalainen järjestökenttä on tullut tutuksi Aira Heinäselle. 1970-luvulle tultaessa hänellä oli jo kokemusta Työväen Urheiluliitto TUL:n naistyöstä ja A-klinikkasäätiöstä tiedotuspäällikkönä. Ensi Kotien Liiton toiminnanjohtajan (myöh. toimitusjohtaja) tehtävässä hän seurasi Martta Salmela-Järvistä.
– Silloin ajateltiin, että tehtävämme on toimia, kunnes asiat ovat kunnossa ja olemme tarpeettomia.  Mietin jopa, olenkohan tullut tarpeettomaan, hukkuvaan laivaan.

Näin ei käynyt. Asiat eivät ole kunnossa, vaikka paljon onkin saatu aikaan vuosikymmenten aikana.


Vuonna 2019 apua sai useampi kuin koskaan.

 


– Lasten oikeudet eivät vielä toteudu. Kaukana ollaan siitä, että lapsi tarpeineen näkyisi kaikissa politiikoissa. Naisten euro on 80 senttiä ja lapsiperheköyhyys on iso ongelma. Perheväkivalta halutaan nähdä osassa EU-maitakin taas perheen sisäisenä ongelmana. Kehitys on ristiriidassa Istanbulin sopimuksen kanssa, joka määrittelee väkivallan ihmisoikeuksien loukkaukseksi. Ei meiltä työ lopu, arvioi Riitta Särkelä.

Turvakodit syntyivät liiton aloitteesta

1970-luvun lopulla tartuttiin rohkeasti vaiettuun ongelmaan. Ensikoteihin tuli äitejä, jotka etsivät apua perheväkivaltaan. Ensi Kotien Liitto perusti turvakodit 1979 Raha-automaattiyhdistyksen tuella viidelle paikkakunnalle. Alkoholitutkimussäätiön rahalla kokeilusta tuli myös tutkimus. Sittemmin turvakotien rinnalle on luotu monimuotoiset avopalvelut ja verkkoauttaminen väkivaltaa kokeneille, lapsille ja väkivallan tekijöille.

– Sen lisäksi, että tuolloin tuettiin väkivallan kohteeksi joutunutta, useimmiten naista, tehtiin töitä myös miesten ja lasten auttamiseksi. Riitan tutkimus perheväkivallasta lasten silmin nosti ensimmäisenä esiin lasten hädän. Me korostimme koko perheen tukemista. Emme olleet tiukan feministisiä, kuten turvakodeissa tuolloin muualla, Heinänen muistelee.

Kuten usein uudet asiat, turvakotitoiminta kohtasi myös vastustusta.

– Muistan, kun postitse minulle tuli ulosteinen vessapaperi, haiseva vastalause sille, että puhuimme väkivallasta perheissä. Onneksi me kuitenkin olimme jo sellaisessa asemassa järjestönä, ettei meitä noin vaan lannistettu, sanoo Heinänen.

Liitossa on otettu muitakin rohkeita askeleita: on alettu puhua lasten vanhempiinsa kohdistamasta väkivallasta ja naisten väkivaltaisuudesta, viety ensikotiosaamista vankilaosastolle ja kehitetty palveluja raskausaikana päihteitä käyttävien äitien ja perheiden tueksi. Vanhempien erotessa liitto korostaa vanhemmuuden edelleen jatkuvan.

Tahto muuttaa asioita

Liitto on vuosikymmenten varrella ollut vaikuttamassa moniin lakimuutoksiin. Aira Heinänen muistelee erityisesti lasten ruumiillisen kurituksen kieltoon johtanutta vaikuttamistyötä.

– Liitto oli yksi aloitteentekijä lasten ruumiillisen kurituksen kieltämisessä lailla. Meillä oli iso kampanjakin ”Minä en ainakaan ikinä lyö lastani”. Korostimme hellyydellä kasvattamista, kertoo  Heinänen

Liitto on vaikuttanut myös siihen, että väkivalta on rikoslaissa yleisen syytteen alainen rikos ja että vaino on kriminalisoitu. Lastensuojelulakiin, sosiaalihuoltolakiin ja lakiin lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta on saatu mukaan liitolle tärkeitä asioita.

Liitto on muuttanut myös kunnallista sosiaalipolitiikkaa.

– Jäsenyhdistysten puuhanaiset ovat vaikuttaneet kunnissaan sosiaalihuoltoon. He ovat tienneet, missä hätä on suurin ja ovat olleet valmiita taistelemaan vähäväkisten puolesta. Heidän sanallaan on ollut painoarvoa. Niin sen pitää olla jatkossakin, Heinänen toteaa.

Yhdessä pärjätään ja kukoistetaan

Keskusjärjestön haaste on Heinäsen mielestä pitää toimivat suhteet jäsenyhdistyksiin, joita tätä nykyä on jo 30.

– Keskusjärjestön on aina pidettävä mielessä jäsenet. Yhdistykset ovat itsenäisiä ja sitä tulee tietysti kunnioittaa.
– Yhdistysten taas kannattaa muistaa, että nykyisissä isoissa haasteissa yhdistys pystyy liiton tuella vaikuttamaan paremmin kuin yksin.

Riitta Särkelä uskoo, että asioita voi muuttaa. Kuva: Tiuku Pennola.

Aira ja Riitta ovat yhtä mieltä, että keskusjärjestön ja yhdistysten kannattaa yhdistää voimansa.
– Yhteinen strategia, jatkuva yhteinen keskustelu ja tilanteiden arviointi ovat siinä hyviä välineitä, arvioi Riitta Särkelä.

Toiminnan rahoittajana Raha-automaattiyhdistys, nykyinen Veikkaus, on ollut ensiarvoisen tärkeä, samoin Lasten Päivän Säätiö. Molempia Ensi Kotien Liiton naiset ovat olleet perustamassa ja molempien päättävissä elimissä Aira Heinänen ja Riitta Särkelä ovat istuneet.

– Raha-automaattiyhdistys oli upea ratkaisu koko järjestökentän kukoistuksen kannalta. Sillä on saatu rakennettua Suomeen paljon hyvää. En ymmärrä, kenen etu on, että hyvin toiminutta systeemiä nyt kaadetaan, Aira Heinänen pohtii.

Järjestöillä onkin nyt paljon puolustettavaa, jotta rahapelien yksinoikeus säilyy ja järjestöjen rahoitus ja sitä kautta auttamistyö turvataan.

Hyvät kumppanit ovat menestyksen tae. Aira Heinänen on ollut taitava rakentamaan yhteistyösuhteita eri tahoille yli puoluerajojen, mutta muistuttaa, että ansio kuuluu kaikille liiton tukijoille. Liitolla on aina ollut sillanrakentajan rooli ja vahva yhdessä tekemisen perinne. Suuri merkitys on ollut keskusjärjestön ja yhdistysten sitoutuneilla luottamushenkilöillä ja osaavalla henkilöstöllä.

Evästyksiä tulevaan

Minkälaisen evästyksen Aira Heinänen antaisi tuleville sukupolville, jotta liiton työ jatkuisi ja perheet saisivat avun?
– Liiton tulee olla uskollinen sille, miksi se on olemassa. Yhteiskunnassa olisi hyvä pureutua niihin seikkoihin, jotka vaikuttavat ihmisten välisiin arvosuhteisiin. Ketään ei saisi julkisesti leimata, vaan aina korostaa keskinäisessä yhdessäolossa tasa-arvoa, myönteisyyttä ja toisen kunnioittamista.
Aira Heinäsellä ja Riitta Särkelällä on usko siihen, että asioita voi muuttaa, kun vain rohkeasti ryhtyy toimeen. ”Tulta päin” ja ”periksi ei koskaan anneta”, he kuvailevat niin omaansa kuin liiton asennetta. Tulevaisuudessakin tarvitaan ihmisiä, joilla on palo muuttaa asioita lasten, naisten ja perheiden kannalta paremmaksi.

Teksti: Tuula Lukic, kuvat: Tiuku Pennola.