Jos vanhemmille tulee ero jo odotusaikana tai vauvan ollessa pieni, on haaste toimia niin, että molemmat vanhemmat pääsevät hoitamaan vauvaa. Saara Erma haluaa tehdä valintoja, jotka vievät eteenpäin.

– Äiti, tule. Tule, äiti! Elsa Erma (3,5 v) kiskoo äitiä käsistä ja pyytää, että lennettäisiin vähän. Tai oikeastaan pitäisi kertoa salaisuus.

Elsa ja Iivari Erma (6) ovat jo syöneet. Äiti Saara Erma (36) jättää kasviskeittonsa ja lähtee mukaan. Kun äiti saa lusikan uudestaan käteensä, Elsa hipsii perässä keittiöön ruusupaidassa ja mansikkahousuissa. Niiden vaihtaminen oli se tärkeä asia.

Elsa syntyi vanhemmille, jotka tekivät eropäätöstä. Raskausaikana Saara ei vielä ainakaan tietoisesti epäillyt avioliittoaan, mutta hiukan ennen toisen lapsen syntymää hänelle selvisi, että lasten isällä oli toinen suhde.

Pariskunta yritti käsitellä asiaa ja kävi muun muassa Perheasiain neuvottelukeskuksessa, mutta Elsan puolivuotispäivän mennessä oli käynyt selväksi, ettei luottamus enää riittänyt avioliiton jatkamiseen.

Iivarin ja isän välit olivat jo tiiviit, mutta miten toimia Elsa-vauvan suhteen? Vuoroasuminen ei tullut kysymykseen, sillä Saara imetti Elsaa. Ensimmäinen ratkaisu oli isän vuokra-asunto parin sadan metrin päässä perheen kodista.

Elsa haluaa leikkiä lentsikkaa äidin kanssa, yksii, kaksii, kolmee.

Kaksi murrosta yhtä aikaa

Ensi- ja turvakotien liiton vauvatyön asiantuntijan Tanja Henttosen mielestä odottavia ja tuoreita vanhempia tapaavien työntekijöiden on kiinnostuttava, jos vanhemmat ovat päättäneet erota.

– Ero on kivulias ja pitkä prosessi ja täynnä valtavan vaikeita tunteita. Samoin odotukseen liittyy paljon tunteita, kun mielikuvat omasta lapsuudesta, tulevasta vauvasta ja vanhemmuudesta aktivoituvat, sanoo Henttonen.

Murroskohtia on yhtä aikaa kaksi. Toinen laukaisee turvattomuuden tunteen ja toinen edellyttäisi ehdottomasti turvaa. Odottajan hormonaaliset ja biologiset muutokset kutsuvat rakentamaan pesää ja keskittymään siihen, millainen persoona on syntymässä. Jo taloudellinen turvattomuus voi olla rankkaa, jos ajatus on ollut, että perheessä on kaksi aikuista ja äiti jää vauvan kanssa kotiin. Eron myötä äiti menettää osan tukiverkostostaan ja äitiyslomalle jääminen muuttaa päivittäisiä ihmissuhteita. Äiti voi miettiä, olisiko edes halunnut lasta.

– Jos äiti on huolissaan ja peloissaan, apua ja tukea on saatava, sanoo Henttonen ja jatkaa.
– Isän näkökulmasta suurin haaste on, miten hän pääsee mukaan odotukseen ja vauvan hoitoon.

Ilman muuta selvää

Saara ja lasten isä olivat yhtä mieltä siitä, että ero hoidetaan ensisijaisesti lasten parasta ajatellen. Ajatus vanhemmuuden jakamisesta oli selvä. Pari oli ollut yhdessä kaksikymppisestä saakka, naimisissa viisi vuotta.

Vanhemmat kuljettivat lapsia rattailla toisen luota toisen luo. Aluksi isän hetket Elsan kanssa menivät imetysvälien mukaan ja olivat kolmen tai neljän tunnin mittaisia.
– Elsahan oli minussa fyysisestikin kiinni ensimmäisen vuoden. Isä olisi ollut kyllä muuten yhtä kykenevä hoitamaan häntä.

Ensimmäinen vuosi eron jälkeen oli Saaralle tunteiden vuoristorataa. Ex-puoliso piti kohdata lasten takia melkein päivittäin. Joskus vihan tunteet ja tunne siitä, että lapsi viedään hänen rinnoiltaan olivat niin vaikeita, että Saara yritti säästää itseään, kun isä haki vauvaa.

– Joskus vain ojensin turvakaukalon oven ympäri isälle. Käänsin pääni pois, etten joutunut näkemään häntä.

Vauvalle vuoroasuminen ei ole suositeltavaa. Vauva ei ymmärrä ajan käsitettä ja ero ensisijaisesta hoitajasta tuntuu turvattomalta, painottaa Tanja Henttonen.
– On lähdettävä siitä, mikä on vauvalle hyvä ja turvallinen.

Kullanarvoinen

Saaran ympärillä oli lapsuudenperheen, ystävien ja myös lasten isän sukulaisten tuki. Hän haki aktiivisesti apua myös kirjoista, ammattilaisilta ja ryhmistä.

– Yhteistyö vanhempina sujuu meiltä nyt varsin hyvin. Ei tämä varmaan enää ainakaan vaikeammaksi muutu, sanoo Saara Erma.

– Ilman ulkopuolista apua olisin ollut paljon enemmän hukassa.

Saara pääsi puhumaan neuvolapsykologille. Vanhempien keskinäisiä suhteita käsiteltiin vuoden verran.  Keskusteluista Saara sai voimia erotella omia parisuhteen päättymiseen liittyviä tunteitaan arjen ja lasten hoidosta heidän isänsä kanssa.

Niihin aikoihin, kun erosta piti päättää, Saara bongasi lehdestä Erokahvilan mainoksen. Meno kahvilaan ei ollut ihan helppo, koska se tarkoitti, että hän myönsi olevansa eroamassa.

– Ja sitten ensimmäinen ihminen, jonka kanssa juttelin, oli tosi samanlaisessa tilanteessa kuin minä. Tajusin, että en ole maailman ainoa äiti, jolla on vauva ja jonka elämässä tapahtuu ero.

Äidit tapasivat uudelleen kahvilassa ja sitten jo porukalla lasten kanssa.

– Arkisten asioiden jakaminen ja tunteiden käsittely on ollut kullanarvoista.

– Meillä on kuvia iskästä pienenä. Iskä näyttää niissä ihan minulta, miettii Iivari.

 

Eteenpäin

Mutta oliko Saaralla vaihtoehtoja? Oliko yhteistyötä pakko tehdä?

– Olisihan minulla ollut vaihtoehto. Välillä ajattelin, että parempi olisi, että hoitaisin lapset kokonaan itse. Järki kuitenkin sanoi, että lapsilla on oikeus kasvaa molempien vanhempien kanssa.
– Onneksi valitsin näin. Ihan omankin elämäni takia. Tämä tie vie eteenpäin, enkä jää oman katkeruuteni vangiksi.

Lapset asuvat nyt joustavasti puolet viikosta äidillä ja puolet isällä. Kun lapset ovat isällään, Saara keskittyy omiin juttuihinsa.

Saara naurahtaa ja sanoo, että ajattelee paljon itseään.

– Se edellähän minä paljon menen, että miten itse voin. Minun vointini vaikuttaa suoraan siihen, miten lapset voivat.

Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset järjestävät Erokahviloita eronneille isille ja äideille muun muassa Oulussa, Iisalmessa, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Mikkelissä ja Kokkolassa, yhdessä muiden kanssa myös Lohjalla ja Vantaalla. Katso apuaeroon.fi

Käsikirja yhteistyövanhemmuudesta tulossa
Tanja Henttonen kirjoittaa odotusaikana tai pian vauvan synnyttyä eroavien vanhempien yhteistyöstä keväällä ilmestyvässä Yhteistyövanhemmuuden käsikirjassa. Yhteistyön tapoja miettii vuosittain muutama tuhat paria. Viime vuonna reilut 4200 alle vuoden ikäistä lasta asui vain äidin kanssa.*

Yhteistyön rakentaminen on tärkeää, sillä se turvaa vauvan oikeuden molempiin vanhempiin ja turvalliseen kasvuun ja kehitykseen vanhempien erosta huolimatta. Yhteistyövanhemmuus tässä vaiheessa on vauvan tarpeiden tunnistamista, niihin vastaamista ja vauvan hyvän hoivan turvaamista yhteistyössä, kirjoittaa Henttonen.

Päivi Hietasen, Vesa Keinosen ja Maarita Kettusen toimittama käsikirja määrittelee, mistä yhteistyövanhemmuus koostuu ja mitä se tarkoittaa eri tilanteissa. Eri kirjoittajat kertovat muun muassa isän mukana olon tärkeydestä raskaus- ja vauva-aikana, vertaistuen merkityksestä ja siitä, miltä lapsen silmin näyttää, kun vanhempien yhteistyö ei toimi. Kirjassa on osiot päihteiden ja parisuhteessa olleen väkivallan vaikutuksista yhteistyön mahdollisuuksiin.  

- Lapsen näkökulmasta asiallinenkin yhteistyö vanhempien välillä riittää. Kun vanhempien välinen yhteistyö toimii, lapsi ei joudu valitsemaan puolta vanhempien välillä eikä kantamaan vastuuta, joka ei hänelle kuulu, kuvaa Maarita Kettunen.

Liiton kustantama käsikirja julkaistaan 21.3. Sitä voi lukea verkossa Issuu.com

Teksti: Essi Lehtinen, kuvat: Laura Vesa. Yläkuvassa Elsan, äidin ja Iivarin iltakasa.

*Tilastokeskuksen ennakkotilaston mukaan vuonna 2018 syntyi noin 47 300 lasta. Alle vuoden ikäisistä vauvoista noin 9 prosenttia asuu Perhetilaston mukaan syystä tai toisesta vain äitinsä kanssa.