Lähisuhdeväkivalta

Kunniaa vai häpeää?

Kunniaan liittyvä väkivalta on yksi lähi- ja perheväkivallan muoto. Kunniakulttuuri liittyy olennaisesti patriarkaalisiin yhteisöihin – perheen kunnia on naisen harteilla.

Kunniaan liittyvällä väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jolla pyritään suojaamaan tai palauttamaan perheen, suvun tai yhteisön kunnia tai maine. Käytänteet vaihtelevat eri kulttuureissa, maissa, yhteisöissä ja myös perheissä. Tekoja voidaan selittää ja perustella islaminuskolla, mutta ilmiö ei rajoitu islamiin. Myös kristinuskossa on toimittu kautta aikojen tavoin, joiden voidaan katsovan olevan kunniaan liittyvää väkivaltaa.

Kunniaan liittyvä väkivalta on sukupuolittunutta väkivaltaa, joka koskettaa erityisesti tyttöjä ja nuoria naisia, joiden seksuaalisuutta ja siveyteen liittyvää käyttäytymistä on haluttu rajata tai kontrolloida.

Väkivalta kohdistuu myös poikiin sekä miehiin, joista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Kunniailmiö ja siihen liittyvä väkivalta ei ole vain miesten ylläpitämää – myös naiset ylläpitävät perinnettä ja siirtävät sitä sukupolvelta toiselle.

Tapahtuu myös lähellä

Kunniaan liittyvä väkivalta ilmenee usein rajoittamisena, uhkailuna, kiristämisenä, painostamisena, eristämisenä tai kontrollointina. Esimerkiksi perheen tyttö ei saa tavata ystäviään kirjastossa, hän ei saa osallistua luokkaretkeen, hänen ei sallita kulkevan ulkona poikien kanssa tai hänen pukeutumisestaan päätetään.

Naisella ei ole omaa kunniaa.

Joskus käytetään myös fyysistä väkivaltaa, ja ääritapauksissa on voinut tapahtua murha tai uhri on painostettu tekemään itsemurha.

Avioliittoon pakottaminen ja sukuelinten silpominen liitetään usein kunniaan liittyvän väkivallan muodoiksi, ja onkin tärkeää, että myös näistä saadaan lisää tietoa. Kunniaan liittyvä väkivalta ei tapahdu jossain kaukana, vaan sitä ilmenee myös Suomessa. Se ei kosketa vain muualta tänne muuttaneita, vaan myös esimerkiksi romanikulttuurissa ja erilaisissa uskonnollisissa vähemmistöissä on paljon häpeään ja kontrolliin liittyviä elementtejä.

Ei tarvitse mennä kovin kauas Suomen historiassakaan, kun kunniakäsitykset olivat osa kaikkien naisten elämää. Esimerkiksi perheen tyttären avioton raskaus oli iso häpeä perheelle ja tyttö saatettiin lähettää sukulaisten luo piiloon vauvan syntymään asti.

Turvallisuudesta huolehdittava

Kunniaan liittyvä väkivalta on yksi lähi- ja perheväkivallan muoto. Sen erityispiirre on, että väkivaltaan liittyy usein koko perhe tai suku, jopa yhteisö. Kunniassa on kyse miesten kunniasta, jota naiset kantavat. Naisilla ei ole omaa kunniaa, mutta he voivat tärvellä miesten kunnian, ja se halutaan estää. Siksi tekoja ei myöskään salata tai hävetä.

Väkivalta kohdistuu myös poikiin.

Myös Ensi- ja turvakotien liiton palveluissa kohdataan henkilöitä, jotka ovat joutuneet kunniaan liittyvän väkivallan uhreiksi henkisesti tai fyysisesti. Joskus kunniaan liittyvä väkivalta on turvakotiin tulon syy, joskus se ilmenee vasta turvakodissa.

Kunniaan liittyvissä asioissa on tärkeää, että pidetään erityisen hyvä huoli asiakkaan turvallisuudesta. Painostaminen liian nopeaan avioeroon, rikosilmoituksen tekemiseen tai muihin toimenpiteisiin voi lisätä väkivallan riskiä.

Rohkeasti vuoropuheluun

Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset tekevät tiivistä yhteistyötä erilaisten tahojen kanssa, jotka ovat toimineet kunniateemojen parissa pitkään, esimerkiksi Loisto Setlementin Sopu-työ. Heillä on laaja-alaista osaamista kohdata väkivallan tekijät sovittelevasti, materiaalia niin asiakkaille kuin ammattilaisille sekä chat-palvelu eri kielillä. Myös Didarin, Ihmisoikeusliiton sekä Fenix Helsingin osaamista käytetään hyödyksi. Kunniakysymyksissä yhteistyötä tehdään myös muiden viranomaisten, kuten lastensuojelun kanssa.

On tärkeää, että uskallamme puhua suoraan ja avoimesti kunniaan liittyvästä väkivallasta ilman, että pelkäämme loukkaavamme ja leimautuvamme rasisteiksi. Kunnioittavalla asenteella voimme luoda luottamuksellisen suhteen kaikkiin osapuoliin ja päästä muutoksia mahdollistavaan vuoropuheluun.