Kymmenet vanhemmat tapaavat vauvaansa Vallilassa

Läheskään kaikki pienet lapset eivät asu saman katon alla molempien vanhempiensa kanssa. Tilastokeskuksen vuoden 2017 perhetilaston mukaan 89 prosenttia alle kolmevuotiaista lapsista asuu kahden vanhemman perheessä. Kymmenessä vuodessa yhden vanhemman perheissä asuvien lasten osuus on kasvanut kahdella prosenttiyksiköllä.

Lapsi kuitenkin tarvitsee molempia vanhempiaan, ja hänellä on heihin myös oikeus.

Helsingin ensikoti ry:n Vauvaperheiden tapaamispalvelu tukee molempia vanhempia, jotta tapaamiset tapahtuvat lapsen edun mukaisesti.

Vanhemmat haastatellaan etukäteen

Viime vuoden alussa Helsingin kaupunki kilpailutti eronneiden vanhempien lasten tapaamistoiminnan.  Helsingin ensikoti lähetti oman tarjouksensa 0–3-vuotiaiden lasten tapaamisista.

– Ajattelimme, että meillä voisi olla siihen annettavaa. Talossammehan on paljon vauvaosaamista, toteaa Helsingin ensikoti ry:n vastaava ohjaaja Kirsi Roos.

Valtaosa asiakkaista tulee palveluun Helsingin kaupungin perheoikeudellisten asioiden yksikön lähettämänä.

– Sieltä otetaan meihin yhteyttä ja lähetetään palvelupäätös sekä sopimus.

Perhe saa saman sopimuksen ja vanhemmat ovat sen jälkeen yhteydessä Helsingin ensikotiin.

– Ensin haastattelemme erikseen molemmat vanhemmat. Myös lapsi pääsee meille tutustumiskäynnille.

Taustalla voi olla vakavia riitoja

Tapaamisten taustalla on usein vakavia riitoja. Roos kertoo, että on pohdittava, miten lähivanhempi pystyy antamaan lapsen toiselle vanhemmalle tapaamisen ajaksi.

– Koitamme saada molemmat huomaamaan, mikä on lapsen etu ja miten päästä omien vaikeidenkin tunteiden yli.

Joskus lapsi ja vanhempi eivät ole kohdanneet pitkään aikaan. Silloin lapsi saattaa hakea turvaa ensin työntekijältä.

– Työntekijän kautta lapsi sitten alkaa vähitellen tehdä tuttavuutta uuteen ihmiseen, vanhempaansa.

”Koitamme saada molemmat vanhemmat huomaamaan, mikä on lapsen etu.”

Vauvaperheiden tapaamispalvelu on osoittanut tarpeellisuutensa. Aluksi mukana oli viitisen perhettä. Nyt palvelussa pyörii perheitä parisenkymmentä.

Roos sanoo, että tapaamisten jatkuessa mukaan voidaan ottaa myös erilaista vanhemmuustyöskentelyä.

– Edetään siis vähitellen kohti yhteistyövanhemmuutta.

Tukea perheen tarpeiden mukaan

Ohjaaja Mandi Turpeinen kertoo, että suurin osa Vauvaperheiden tapaamispalvelun asiakkaista on isiä. Lapsen tuo tavallisesti paikalle äiti.

– Joillakin on käytössä “turvavartit”. Vanhemmat tulevat ja lähtevät silloin porrastetusti niin, etteivät he kohtaa kasvokkain.

Valvotussa tapaamisessa ohjaaja on jatkuvassa näkö- ja kuuloyhteydessä, jotta hän voi tarvittaessa puuttua lapselle haitalliseen toimintaan. Tuetussa tapaamisessa työntekijä on saatavilla, ja tukee tarpeen mukaan lasta ja vanhempaa.

Käytännössä tapaamiset ovat leppoisaa yhdessäoloa lapsen ja vanhemman kesken.
– Jos lapsi on vielä vauva, niin hänelle lauletaan ja näytetään leluja. Isompien taaperoiden kanssa taas leikitään ja piirrellään.

”Joskus ohjaajien konkreettiset neuvot ovat tarpeen.”

Turpeisen mukaan palvelussa annettava tuki riippuu perheen tarpeista. Joskus tarvitaan ohjaajien konkreettisia neuvoja.

– Käymme läpi vaikkapa sitä, miten vaippa vaihdetaan ja vauva syötetään. Autamme vanhempaa myös tunnistamaan vauvan erilaisia reaktioita ja viestejä.

Parempia valmiuksia isyyteen

Famara Dibba tapaa nyt kolmevuotiasta lastaan vauvaperheiden tapaamispalveluissa. Hän on kokemukseen hyvin tyytyväinen.

– Ennen kohtasin lastani toisen vanhemman luona. Se oli hankalaa. Lapsen huomio saattoi mennä tapaamisissa aivan muuhun kuin isään.

Isä ja hänen lapsensa ovat viikolla olleet yhdessä muutaman tunnin kerrallaan. Viikonloppuisin tapaamisaika on ollut pidempi.

– Teemme aivan tavallisia juttuja. Leikimme ja juttelemme.

Dibba arvelee olevansa ohjattujen tapaamisten ansiosta nykyisin parempi isä. Hän on saanut asiantuntijoilta monia hyviä vinkkejä.

– Ei isä voi tietää kaikkia asioita, etenkin jos lapsi on ensimmäinen. Olen saanut ohjaajilta opastusta muun muassa siihen, miten riehuva lapsi saadaan rauhoittumaan.