Lapsen pitää voida olla huoleton

Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten ylläpitämissä tapaamispaikoissa järjestetään valvottuja ja tuettuja tapaamisia, joiden tarkoitus on suojella lasta aikuisten välisiltä ristiriidoilta ja varmistaa, että lapsen oikeus pitää yllä suhdetta kumpaankin vanhempaan toteutuu ongelmista huolimatta.

Tarkoitus on yleensä rauhoittaa akuutti tilanne niin, ettei lapsi joudu riidan väliin. Valvotut tai tuetut tapaamiset voivat johtua tuomioistuimen antamasta määräyksestä, viranomaisen vahvistamasta vanhempien välisestä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevasta sopimuksesta tai lastensuojelun päätöksestä.

Tila ja valvoja eri riitä

Kun lapsi tapaa vanhempaansa valvotusti, moni asia saattaa jännittää. Usein tapaamistilanne on lapselle myös ristiriitainen. Lasta voi samaan aikaan pelottaa sekä vanhemman tapaaminen, että se, suuttuuko toinen vanhempi siitä, jos tapaamisessa onkin mukavaa. Tapaamispaikkatyö ei olekaan ainoastaan tilan ja valvojan tarjoamista tilanteissa, joissa lapsi ja vanhempi eivät voi tavata keskenään.

Tapaamispaikkatoiminta on vaativaa ammatillista työtä, joka mahdollistaa sen, että lapsi näkee vanhempiaan, sukulaisiaan ja muita tärkeitä aikuisia puolueettomalla ja turvallisella maaperällä. Toiminnassa yhdistyy arvokas kohtaa­minen ja asioiden ottaminen rohkeasti esille niiden oikeilla nimillä ”ei-kenenkään-maalla”.

Tavoite on, että lapsi saisi olla tapaamisessa aina mahdollisimman huoleton ja että häntä suojellaan aikuisten välisiltä ristiriidoilta. Tapaamiset varmistavat lapsen turvallisuuden ja tuovat lapsen äänen kuuluviin tilanteessa, jossa aikuiset käyttäytyvät lapsen näkökulmasta käsittämättömällä tavalla. Samalla pyritään rakentamaan yhteistyövanhemmuutta, joka tukee lasta.

Yhteys säilyy

Valvotut ja tuetut tapaamiset ovat aina kova paikka myös vanhemmalle, joka tapaa lastaan. Silti ne voivat olla hyvä ratkaisu esimerkiksi pitkittyneisiin huoltajuusriitoihin. Joskus tilanne vaatii puhumisen sijaan tekoja. Jos tapaamiset sujuvat hyvin, puhumisen ja riitelyn sijaan saadaan aikaan turvallisia kohtaamisia. Se voi vähentää vanhempien riitelyä ja auttaa vanhempia rakentamaan yhteistyötä lasten asioissa.

Valvottuja tapaamisia tarvitaan myös siksi, että lapsella on mahdollisuus säilyttää yhteys toiseenkin vanhempaansa. On aina parempi tutustua vanhempaan sellaisena kuin tämä on ja saada hänestä realistinen kuva, kuin että vanhempi olisi vain etäinen mielikuva. Vaikka vanhempi ei kykenisi muunlaiseen vanhemmuuteen kuin valvottuihin tapaamisiin, se on lapsen kannalta merkityksellistä.

Mikä on lapsen pettymyksen hinta, kun vanhempi ei enää tule tapaamaan?

Tapaamispaikkatoiminta on vuosien ajan ollut monessa yhdistyksessä vahva työmuoto. Jäsenyhdistysten tapaamispaikkojen henkilökunnalla on erityisen laaja ja syvällinen kokemus ja asiantuntijuus lapsen ja vanhemman välisten turvallisten tapaamisten toteuttamisesta. Asiakasprosesseja ja asiakkaiden kohtaamista on vuosien ajan hiottu kriittisesti, määrätietoisesti ja asiakaslähtöisesti. Yhdistysten tapaamispaikat ovat saaneet runsaasti kiitosta ja arvostusta eri toimijoilta ja yhteistyökumppaneilta.

Huhtikuussa 2015 astui voimaan uusi sosiaalihuoltolaki (1301/2014), joka määritteli tapaamispaikan julkiseksi palveluksi, jonka kunta on velvollinen järjestämään. Palvelusta tuli myös asiakkaille maksutonta.

Useat kunnat ovat sittemmin kilpailuttaneet tapaamispaikkatoimintansa. Monet Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten tapaamispaikoista taistelevat olemassaolostaan tiukkojen kilpailutusten keskellä. Kokemus kertoo, että valintaperusteena on halvin hinta ja jos yhdistys haluaa pysyä mukana kilpailutuksessa, ehdot on hyväksyttävä. Neuvotteluihin on harvoin mahdollisuuksia.

Jatkuvuus kriteeriksi?

Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten tapaamispaikkojen työtä ohjaavat yhteiset laatukriteerit. Ne takaavat lapselle laadukkaat ja turvalliset olosuhteet tavata vanhempaa muutoin hankalissa olosuhteissa. Kilpailutus on tämän päivän trendi ja nykyisessä taloustilanteessa myös hinnalla on valitettavan suuri merkitys. Olisiko kilpailutuksessa kuitenkin syytä painottaa muita asioita kuin hintaa? Pitäisikö hinnan sijaan tärkein painotus olla laatu ja jatkuvuus?

Lapsen etu on saada tavata vanhempiaan niin, että lapsi nauttii ja hyötyy tapaamisista eivätkä ne ole lapselle haitaksi. On vanhempi millainen tahansa, lapselle hän on aina rakas. Lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan näiden olosuhteista tai elämäntilanteesta riippumatta. Tapaamispaikkojen kilpailuttaminen vaikuttaa tavalla tai toisella monen perheen elämää.

Huoli tapaamisten jatkuvuudesta epävarmassa tilanteessa tai silloin, kun tapaamiset siirtyvät uudelle palveluntuottajalle, voi olla suuri. Kun mukana on jo valmiiksi paljon pelkoa ja pettymystä, muutokset voivat aiheuttaa sen, että tapaamisen peruuntuvat. Tapaamispaikan henkilökunnan ammattitaidolla on suuri merkitys: jos he osaavat toimia vaikeissa tilanteissa ja kohdata epäluuloisen vanhemman, tapaaminen voi onnistua.  Millä tavalla kilpailutuksissa arvioidaan lapsen etu valvottujen tapaamisten yhteydessä? Onko kukaan laskenut hintaa lapsen pettymykselle, kun äiti tai isä ei enää tapaakaan häntä?