Miten lapsi kärsisi erosta mahdollisimman vähän?
Ero on prosessi, joka käynnistyy vanhemmissa ennen lasta. Lapsella on vähemmän aikaa sopeutua eroon ja lapsen sopeutuminen on hitaampaa. Lasta auttaa, jos vanhemmat ymmärtävät, miltä ero lapsesta tuntuu.
Psykologi, psykoterapeutti Tuija Vanhanen on tehnyt pitkään töitä eronneiden vanhempien lasten auttamiseksi. Hän työskentelee Etelä-Karjalan perhetyön kehittämisyhdistyksen Ero lapsiperheessä -työssä ja pitää omaa vastaanottoa.
Vanhanen on huomannut, että aikuisen mielestä pienet ja merkityksettömiltä vaikuttavat asiat voivat olla lapsen hyvinvoinnin kannalta isoja. Lapsi voi kokea eron jälkeisen arjen aivan toisin kuin mitä vanhemmat olivat tarkoittaneet.
Riitely heikentää lapsen luottamusta
Lapsen on helpompi sopeutua kahteen erilaiseen kotiin, elämäntapoihin ja sääntöihin, kun hän näkee vanhempien kunnioittavan toisiaan vanhempina. Luottamus molempiin vanhempiin vähenee, jos hän kuulee jatkuvaa toisen vanhemman moittimista tai arvostelua. Kielteinen ilmapiiri ja ristiriidat voivat aiheuttaa lapselle pidemmällä aikavälillä erilaista oireilua, kuten itsetunto-ongelmia, masennusta ja vaikeuksia tunteiden säätelyssä.
”En jaksa olla kotona, kun äiti saattaa alkaa milloin vaan haukkua isää.”
Vanhempien kyvyttömyys hoitaa lapsensa asioita keskustelemalla ja riitelemättä saa heidät näyttämään lapsen silmissä keinottomilta, mikä tuottaa lapselle turvattomuutta, syyllisyyttä ja häpeää.
”Voisinpa vielä joskus nähdä, kun vanhemmat istuvat saman pöydän ääressä ja juttelevat minun asioista rauhassa.”
Pienemmät lapset saattavat saada raivokohtauksia vanhempien kohdatessa toisensa tai siirtyessään vanhemmalta toiselle. Tämän vanhemmat usein tulkitsevat johtuvan pettymyksestä vanhemman toimintaan. Lapsen aggressiivisen käyttäytymisen on havaittu liittyvän myös lapsen kokemukseen siitä, että kohdatessaan toisensa, vanhemmat alkavat riidellä. Lapsi oppii ja ennakoi ilmapiiriä.
Erilaiset rajat
Vanhempien asettamien rajojen erilaisuus hämmentää lasta. Lapsi luonnollisemmin sisäistää sen vanhemman rajat, jonka kanssa asuu, ja ymmärtää ne normaaleiksi. Tapaavan vanhemman tiukemmat rajat lapsi kokee ahdistaviksi ja vanhemman tapaaminen voi tuntua epämieluisalta.
”Iskän luona ei koskaan olla koneella ja siellä miun pitää syödä kamalan isoja ruoka-annoksia eikä koskaan herkkuja —.”
Kun lapsi kieltäytyy toisen vanhemman tapaamisista, lähivanhemman tehtäväksi jäävä tapaamisiin pakottaminen ei edistä lapsen sopeutumista. Lapsen kokemuksen ymmärtäminen auttaa vanhempia sopimaan yhteisistä, lasta helpottavista säännöistä.
”Isi antaa miun nykyään katsoa lastenohjelmia samalla, kun syön aamupalaa niin kuin saan äidin luona tehdä.”
Selkeät tapaamiset ja asuminen
Lapsella tulee olla selkeä käsitys siitä, kenen luona asuu ja milloin on kummankin vanhemman luona. Joustavuutta tarvitaan sukujuhlien, kavereiden syntymäpäivien ja erityistilanteiden varalta. Vanhemman on hyvä muistaa, että myös kavereiden tapaaminen on lapselle tärkeää.
”En päässyt mummun syntymäpäiville, koska se on isän äiti ja syntymäpäivät oli äiti-viikonloppuna. Olisin halunnut mennä, kun siellä oli serkkujakin. ”
”Onneksi äiti sitten lopulta lupasi, että saan mennä iskän kanssa risteilylle syyslomalla, vaikka olisi silloin olisi äidin vuoro olla miun kanssa tänä vuonna.”
Erityisesti vanhempi, jonka luona lapsi viettää vain viikonloppuja ja osan lomista, saattaa toivoa yhteisiltä päiviltä lähes katkeamatonta yhdessäoloa. Yhteydenpito kavereihin voi silloin herättää lapsessa syyllisyyden tunteita, mikä ei vahvista lapsen ja vanhemman suhdetta.
Myös taloudesta on puhuttava realistisesti. Erossa koko perhe joutuu usein luopumaan entisestä elintasostaan. Riitely elatuksesta tai oman ahdistuksen purkaminen lapseen ei auta sopeutumisessa.
Tuttu ja turvallinen vanhempi
Rakastuneen aikuisen voi olla vaikea ymmärtää, että ihmissuhde, joka antaa hänelle hyvää oloa, ei ehkä tuotakaan sitä hänen lapsilleen.
”Äidille tulee paha mieli, jos sanon, että oltais joskus mökillä vain sen ja sisarusten kanssa. Se sanoo, että sille tulisi liian ikävä sen uutta miestä.”
Lasten kokemuksen mukaan vanhemmat saattavat käyttää heidän tapaamisellaan kohtuuttoman paljon aikaa saadakseen lapsensa nopeasti sopeutumaan uuteen kumppaniin. Lapsi tarvitsee aikaa sopeutumiseen. Uusperheessä lapsi voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja siksi on tärkeä huolehtia siitä, että lapsi kokee tutun ja turvallisen suhteen säilyneen vanhempaansa.
Tuija Vanhasen artikkeli Yhteistyövanhemmuus ja lapsen hyvinvointi ilmestyy Yhteistyövanhemmuuden käsikirjassa. Lainaukset ovat lapsilta, joiden kanssa Vanhanen työskentelee.
Pääkuva: Omppu (10v) kuvasi arkeaan kahdessa kodissa. Käytämme nykyään enemmän metroa, kun meillä ei ole autoa.
