Asunnottomien määrä on Suomessa vähentynyt, mutta naisten ja perheiden suhteellinen osuus heistä on kasvanut. Vaikka jokaisen asunnottoman naisen tilanne on yksilöllinen, tilastot kertovat, että he ovat entistä nuorempia ja moniongelmaisempia. Naisille on tärkeää, että heillä on koti, ei vain jokin asunto.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n tilastojen mukaan Suomessa oli viime vuonna yhteensä 1 244 asunnotonta naista ja 159 asunnotonta lapsiperhettä. Lapsia näissä perheissä oli yhteensä 195. Perheistä huomattava osa (77.4%) oli yksinhuoltajaperheitä.

Naisten asunnottomuuden syyt ovat hyvin monenlaisia, yleisimpiä ovat velkaantuminen, päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat ja läheisen tekemä tai perheessä tapahtuva väkivalta. Viime vuosina nuorten moniongelmaisten naisten ryhmä on kasvanut. Joskus nainen voi joutua asunnottomaksi hyvinkin yllättäen, esimerkiksi erotessaan tai jos perhettä kohtaa äkillinen kriisi, kuten kuolemantapaus.

Kävelyllä Helsingin Pasilassa asunnottomuuden tunteva opas näyttää oman tärkeän patsaansa ”Pasilan Venuksen”. Virallinen nimi veistokselle on Merestä noussut. Kävelykierroksia järjestää Hima & Strada.

Joskus asunnottomuus liittyy siihen, ettei nainen ole missään oppinut arkisten asioiden hoitoa, eikä tiedä niistä tarpeeksi. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten naisten kielitaito ei välttämättä riitä asioimiseen, eivätkä he tiedä, minkälaisia palveluita ja tukea erotessa on saatavilla. Tilanteeseen voi vaikuttaa paljon myös perheen sisäinen taloudellinen väkivalta ja pelko oleskeluluvan tai huoltajuuden menettämisestä.

”Usein väkivaltaisen suhteen vuoksi kotoa joutuu lähtemään juuri nainen. Moni nainen on muuttanut puolison kanssa yhteen jo hyvin nuorena, ilman omaa itsenäistymisvaihetta. Vuokrien, laskujen, ym. asioiden hoito on saattanut olla täysin puolison vastuulla, joten asiakkailla ei välttämättä ole edes käsitystä omasta taloustilanteestaan tai juurikaan kokemusta asioiden hoitamisesta.”

Väkivallan ja asunnottomuuden kietoutuminen yhteen on kiistatonta; Iso-Britanniassa jopa 95 prosenttia asunnottomista naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa ja 80 prosenttia seksuaalista väkivaltaa. Lukujen voidaan olettaa olevan samansuuntaisia myös Suomessa. Monien naisten väkivallan ja hyväksikäytön kokemukset ovat alkaneet jo omassa lapsuudessa (Granfelt 2013*).

Asunnottomuus kasaa ongelmia

Ilman asuntoa olevilla naisilla on rooleja, jotka eivät istu tyypilliseen  mielikuvaan asunnottomasta. Asunnottomat naiset ovat äitejä, tyttäriä, siskoja ja puolisoita. Monet heistä tuntevat epäonnistuneensa perheen arjesta huolehtimisessa.

Naiset ovat tyypillisesti niin sanotusti piiloasunnottomia. He majailevat sukulaisten tai tuttavien luona hakematta virallista asumisen tukea tai palveluita. He voivat majoittua myös esimerkiksi tilapäismajoituksessa, lastensuojelun kriisiasunnossa, turvakodissa tai lastensuojelun perhekuntoutusyksiköissä.

Veturitallien alueella Pasilassa voi ainakin vielä oleskella turvallisesti. Ympäristöjärjestö Dodo järjestää alueella muun muassa kaupunkiviljelyä.

Piiloasunnottomana elävien naisten ja perheiden todellisen lukumäärän tilastointi on haastavaa. Asunnottomien kanssa työskentelevät viranomaiset ovat arvioineet, että suuri osa naisten asunnottomuudesta on juuri piiloasunnottomuutta. Muiden nurkissa pyöriminen on kiusallista, mutta se saattaa myös pakottaa naisen alisteiseen asemaan, jossa asumisesta voi joutua maksamaan esimerkiksi kodinhoidolla tai  seksillä.


 ”Naisen asunnottomuus altistaa ongelmien kasaantumiselle ja vaikuttaa olevan leimaavampaa viranomaisten silmissä.”


Avun pyytämisen voi estää ongelmien kasaantumisesta johtuva toivottomuuden tunne tai pelko lasten menettämisestä. Yksi suurimmista häpeän aiheista on kokemus äitiyden epäonnistumisesta. Jos perheen ongelmat kärjistyvät niin vakaviksi, että lasten kasvu ja kehitys vaarantuu, lapset voidaan joutua sijoittamaan painavin lastensuojelullisin perustein.

Asunnottomuus ei kuitenkaan voi olla ainoa syy lasten sijoittamiselle, sillä lastensuojelulaki velvoittaa kuntaa järjestämään perheen taloudelliset ja asumisoloihin liittyvät asiat siten, että lapset saavat tarpeenmukaisen asunnon.

Mikä estää asunnon saamisen ja pitämisen?

Naisilla asunnottomuuteen liittyy vahva tunne kodittomuudesta ja oman paikan puuttumisesta. Siksi mikä tahansa katto pään päällä ei yksin riitä takaamaan asumisen onnistumista. Väliaikainen kriisimajoitus ei ole kenenkään koti, kuten eräs asunnottomuutta kokenut nainen kuvasi: ”Koti on helpompi pitää kuin asunto.”

Yleisimpiä asunnon saamisen esteitä ovat vuokrarästit, velkaantuminen ja  häiriöt aiemmassa asumisessa. Aiemmin koettu asunnottomuus vaikuttaa paljon siihen, millaista apua tukea tarjoavien tahojen tulisi tarjota, jotta itsenäinen asuminen onnistuisi. Tukea arjen hallintaan pitää saada riittävän pitkään.

”Palvelut lähtökohtaisesti lopetetaan nopeasti, kun akuuttia tarvetta ei enää ole. Joskus asiakkaalla on asiakkuus auki, mutta kukaan ei työskentele hänen kanssaan. Asiakkuus ja palveluiden saanti edellyttää yleensä asiakkaan omaa aktiivisuutta.”

Vain naisille tarkoitettuja palveluita ja asumisyksiköitä ole riittävästi.  Sillä on yhteys piiloasunnottomuuden suureen määrään. Viimeisen kymmenen vuoden aikana valtakunnallisissa asunnottomuusohjelmissa palveluja on kyllä kehitetty, mutta niitä käyttävät edelleen pääsääsääntöisesti miehet. Jotkut asunnottomuutta kokeneet naiset ovat kuvanneet, että on pienempi paha asua kadulla tai tutun väkivaltaisen miehen luona, kun mennä naisten ja miesten yhteiseen asumisyksikköön, jossa väkivallan  uhka voi tulla ennakoimattomalta taholta.

Pelkoon tottuneen on vaikea luottaa

Asunnottomien naisten kertomuksissa toistuu toive siitä, että heidän kanssaan työskentelylle olisi aikaa.  Asunnottomia naisia kohtaavien työntekijöiden on tärkeä ymmärtää traumaattisten elämänkokemusten vaikutukset myös asiakassuhteen luomiseen. Naisen, joka on tottunut pettymyksiin ja pelossa elämiseen, voi olla hyvin vaikea luottaa työntekijään ilman pitkäjänteistä työotetta. Nainen on vuosien saatossa jo tuominnut itsensä, joten työntekijän arvostava asenne on avain siihen, että nainen pystyy ottamaan apua vastaan.

Pasilan ratapihan vanhat veturit ovat antaneet yöksi suojaa asunnottomille.

Oman kodin saaminen saattaa olla valtava elämänmullistus. Vahva tuki tällaisessa muutoskohdassa on ensiarvoisen tärkeää.  Yhtäkkinen yksinäisyys ja kokemus siitä, että saa ”liian paljon hyvää” voi tehdä tilaa vaikeiden kokemusten pintaan nousemiselle ja johtaa ongelmien uusiutumiseen. Muuton jälkeen myös konkreettinen opastus asumisen taidoissa voi olla tarpeen; miten laskut maksetaan ajallaan ja miten kodin siisteydestä huolehditaan. Haasteellista voi olla myös opetella huolehtimaan itsestä ja vetämään turvallisia rajoja itselle ja omalle kodille.

*Granfelt, Riitta 2013. Asumissosiaalinen työ läsnäolotyönä: kokemuksia naisten yhteisöstä. Tampereen yliopisto.


ENSI- JA TURVAKOTIEN LIITON ASUNNOTTOMUUSKYSELY

Ensi- ja turvakotien liitto teki kyselyn naisten ja perheiden asunnottomuudesta kaikissa jäsenyhdistyksissään helmikuussa 2019. Vastauksia saatiin 98. Kysely selvitti, millaisiin naisten ja perheiden asunnottomuuteen tai sen uhkaan liittyviin haasteisiin yhdistysten työntekijät ovat työssään törmänneet. Kysely liittyi Naiserityisyys asunnottomuustyössä -yhteishankkeeseen (NEA) 2018-2020 

Juttuun on lisätty kuvia 6.6.

Sitaatit ovat kyselyn avovastauksia.
Teksti ja kuvat: Petra Gergov-Koskelo