Olivia – pilvenkäyttäjän hopeareunus

Parivuotiasta Lassia kiinnostavat pultit ja saranat. Hänen äitiänsä Mariaa ja isäänsä Mattia taas kiinnostaa hyvä vanhemmuus. Siksi he hakeutuivat Turun ensi- ja turvakoti ry:n avopalveluyksikkö Oliviaan, joka tarjoaa jatkokuntoutusta Ensikoti Pinjasta kotiutuneille perheille. Olivia myös kuntouttaa avohoidossa olevia päihdeongelmaisia odottavia äitejä ja alle 3-vuotiaiden lasten perheitä.

Aiemmin Maria poltti pilveä, ihan liikaa. Samoin Lassin isä.

― Oli haasteita olla selvinpäin. Eikä minulla ollut oikein mitään tukiverkostoa, Maria muistelee joulukuuta 2016.

Välit esimerkiksi sijaisvanhempiin olivat menneet. Lassin laskettu aika oli edessä, mutta koko perhe oli tyhjän päällä, täysin uudessa kaupungissa. Maria halusi kuitenkin toimia toisin kuin aiemmin. Huume- ja alkoholipoliklinikalla hän vielä valehteli, ettei ole raskauden aikana käyttänyt kannabista. Silti hän ja Lassin isä miettivät, ovatko he ”riittävän” huonossa kunnossa saadakseen apua. Samalla pelotti, pääsevätkö he sittenkään irti päihteistä.

Tuolloin 21-vuotias Maria kertoi Oliviassa tilanteestaan avoimesti, mutta ei alkuun suostunut käymään yhteisön kokoontumisissa.

― Mutta ajattelin, että ei tätä voi noin vain kuitenkaan lopettaa.

Maria ja Matti jäivät, ja nyt he viihtyvät Oliviassa kolme kertaa viikossa, jopa vähän pidempään kuin olisi ”pakko”.

Tutuksi tunteiden kanssa

Pikku hiljaa he alkoivat osallistua myös yhteisökokouksiin. Niissä puhutaan ennen kaikkea tunteista, haetaan niille sanoja esimerkiksi ”fiiliskierroksella”, jolloin jokainen saa kertoa miltä juuri tänään tuntuu. Samalla syntyy ystävyyssuhteitakin. Se ei aina ole pelkästään helppoa, kertoo ohjaaja Maija Halonen.

― Täällä on eri vaiheissa olevia kuntoutujia. Osaa päihdemaailma vetää vielä puoleensa, mielihalut aktivoituvat. Joku saattaa käyttää alkoholia, mutta ei pidä sitä ongelmana. Se saattaa herättää negatiivisia tuntemuksia esimerkiksi niissä yhteisön jäsenissä, joiden lapsi on huostaanotettu, Halonen kuvaa.

Samalla tavalla Maria joutui miettimään uudestaan suhdetta niihin Oliviassa tapaamiinsa ystäviin, jotka eivät pystyneet olemaan päihteettä.

― Heistä alkaa väistämättä kantamaan huolta ja murehtimaan. Se ei tunnu kovin hyvältä, koska on omiakin haasteita ja tunteita mietittävänä.

Kun käynnit Oliviassa alkoivat, Matti oli alkuun käyttämättä päihteitä – mutta alkoi pian kapinoida. Hän alkoi olla koko kuntoutusta vastaan ja ajatteli, että ”eivät nämä näiden keinot toimi”. Hän alkoi juoda.

― Sitten kävikin niin, että retkahduksesta huolimatta mua ei hylättykään, vaan musta pidettiin kiinni, Matti sanoo.

Se on Maija Halosen mukaan koko homman idea. Takapakeista ei anneta potkuja, vaan niitä käsitellään ja työstetään yhdessä. Matti sanoo, että nykyään hän oman kokemuksensa vuoksi huomaa, jos joku ei oikeasti ole mukana täysillä, vaan ikään kuin esittää olevansa mukana hoidossa. Se ärsyttää helposti.

Aika Oliviassa on kuitenkin antanut enemmän kuin yhteisön satunnaiset ristiriidat ovat vieneet.

―Olen oppinut paljon siitä, mikä liittyy vanhemmuuteen. Olen saanut lisää itsevarmuutta.

Itsevarmuutta ovat antaneet esimerkiksi viikoittaiset huumeseulat. Monelle puhdas näyte on merkki ennen kaikkea itselle, että on päässyt pahimmasta riippuvuudesta yli. Vanhemmuudesta he ovat oppineet ennen kaikkea sen, että omia lapsuuden kokemuksia ei kannata eikä tarvitse siirtää eteenpäin.

― On tärkeää työstää sitä, mitä itse on kokenut, Maija Halonen sanoo.

Maria kertoo huomanneensa, että häneltä on aina vaadittu reippautta, eikä tunteista ole lapsuudessa puhuttu. Ohjaaja Maija Halonen sanoo, että omaan lapsuuteen voi aina palata, sitä voi aina korjata.

―Täällä mennään askel askeleelta, lapsentahtisesti ikäkausien mukaan. Ensin pohditaan raskautta, sitten on synnytysvalmennus – ja yhtäkkiä ollaankin uhmaiän haasteissa!

Samalla kun vanhemmuus syvenee, myös vanhemmille koittaa ikään kuin uusi alku. Matti on hakemassa opiskelemaan – Oliviassa on syttynyt uudestaan voitontahto ja halu opiskella, vaikka entinen epävarmuus välillä meinaakin ottaa vallan.

―Nyt olen ikään kuin 16-vuotias uudestaan, Matti nauraa.

Lassin, Marian ja Matin nimet on vaihdettu.