Sara ja Jaana ovat joutuneet kokemaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa, vihaa ja pelkoa. Saraa, 21, vainosi ja uhkaili poikaystävä. Jaanan, 40, isä oli alkoholisti. Lapsuudenkoti oli ahdistava.

Naiset ovat saaneet apua kokemustensa käsittelyyn ja selvinneet tavalliseen, hyvään arkeen. Viola – väkivallasta vapaaksi ry:n kokemusasiantuntijoina he käyvät nykyään kertomassa omaa tarinaansa ja kokemuksiaan avun hakemisestaterveydenhuollon työntekijöille Mikkelin seudulla.
Avainhenkilö-koulutusten ryhmiin osallistuu 10−15 henkeä kerrallaan. Sekä Sara että Jaana pitävät oman tarinan kertomista hyvin myönteisenä kokemuksena.

– Päällimmäinen fiilis on, että tykkään siitä. Se voi kuulostaa hullulta, mutta minusta on hienoa, että siitä voi olla jotain hyötyä, että olen kokenut hirveitä, kertoo Sara.

– Tunnen onnistuvani, kun pystyn auttamaan.

Jaanallekaan ei ole tullut tunnetta, että hän kertoisi itsestään liikaa, kun puhuu koulutusten osallistujille.

– Olen nykyään niin toiveikas, että voin kertoa avoimesti, mistä
olen selvinnyt, Jaana sanoo.

Omista kokemuksista puhuminen voi olla avuksi myös niiden
käsittelyssä. Sara muistaa erityisesti ensimmäisen ryhmän,
jolle puhui. Ryhmässä oli pelkästään miehiä ja Sara ajatteli tilanteen
voivan olevan hänelle vaikea.

Yllätys oli ryhmän miesten voimakas myötätunto, joka oli Saralle suorastaan korjaava kokemus. Hän tajusi, että oli olemassa myös miehiä, joiden mielestä hänen entisen seurustelukumppaninsa toiminta oli väärin. Oli olemassa miehiä, joihin voisi luottaa.

Teksti: Essi Lehtinen, kuva: Shutterstock.