Julkisessa keskustelussa keskitytään perinteisesti vaikeassa asemassa oleviin. Todellinen pommi muhii kuitenkin muualla.

A-klinikka Oy:n toimitusjohtaja ja lääketieteellinen johtaja Kaarlo Simojoki tunnetaan selkeäsanaisena päihdeasiantuntijana. Hän puhuu Ensi- ja turvakotien liiton Lahdessa 17.– 18.11. järjestämässä Vauvafoorumissa aiheesta Päihdeongelma vauvaperheessä.

Simojoki tuntee hyvin Ensi- ja turvakotien liiton ja arvostaa paljon sen toimintaa. Hän pitää tärkeänä, että on olemassa ammattitaitoinen organisaatio, joka on keskittynyt tietyn ryhmän hoitamiseen.

– Vaatii osaamista ja rakenteita, jotta pystyy tukemaan äitiä ja mieluiten koko perhettä raskauden aikana ja sen jälkeisenä ensimmäisenä vuotena.

Kulissien takana muhii pommi

Mikä asiantuntijan mielestä on nykyään Suomen päihdetilanne yleisellä tasolla?

Simojoki ei halua kaunistella asiaa. Hän näkee erilaiset päihteet  maassamme isona haasteena. Huumeiden käyttö lisääntyy, ja alkoholi on edelleen se kansamme vanha kirous.

– Merkittävää on, että julkisessa keskustelussa keskitytään perinteisesti vaikeassa asemassa oleviin. Niihin ihmisiin, joilla on merkittäviä ongelmia päihteiden kanssa.

Päihdelääkäri toteaa, että todellinen pommi muhii kuitenkin aivan muualla. Se löytyy sellaisista perheistä, jotka kykenevät edelleen pitämään yllä kulisseja.

– Siellä takana on kuitenkin huonovointisuutta, vaikka ei ollakaan jääty järjestelmän tutkaan kiinni. Uskallan väittää, että korona-aika on vaikuttanut näihinkin ihmisiin. Tulemme maksamaan vielä ison hinnan siitä, että tämä ryhmä voi huonosti.

Mielikuvat sopivasta alkoholinkäytöstä
vauvaperheissä saattavat hämärtyä trendien
ja mallien mukaisesti.

Vaarallinen tapa rentoutua

Kaarlo Simojoen mukaan vauvaperheiden päihteiden käytössä on tapahtunut kulttuurista muutosta. Suomessakin on yleistynyt se, että äiti tai isä tavallaan palkitsee itsensä lasillisella alkoholia vauva-arkipäivän päätteeksi.

– En oikein allekirjoita tätä tapaa. Riippuvuuden ja ongelmakäytön näkökulmasta tässä vähän kuin avataan Pandoran lipasta. Jos olet opettanut
itsesi rentoutumaan alkoholilla, on olemassa riski siitä, että käyttö ei myöhemmin ainakaan vähene.

Simojoki toivoisi, että niin sanottujen normiperheiden vauva-ajan päihteiden käytöstä puhuttaisiin nykyistä rohkeammin.

– Näin syntyisi ymmärrys siitä, että tämä voi olla ongelma näissäkin perheissä tai saattaa muodostua myöhemmin sellaiseksi. Emme ole turvassa päihdehaitoilta, vaikka olisi hyvä koulutus, työ ja palkka.

Tuomitseva sävy ei auta

Päihdelääkäri nostaa esille myös aikaperspektiivin. Vauva-aika on kuitenkin lyhyt ja ainutlaatuinen jakso elämässä.

– Kannattaa käydä keskustelua itsensä kanssa. Kuinka paljon alkoholia kaipaan ja onko minun oikeastaan pakko juoda?


”Alkoholi on edelleen kansamme kirous.”


Vauvaperheissä jaksaminen on monesti koetuksella. Simojoki kehottaa muistamaan yhden asian liittyen tähän asiaan.

– Alkoholihan on vihoviimeinen asia helpottamaan stressiä ja väsymystä. Toisaalta päihdelääkäri ei myöskään kehota ristiinnaulitsemaan äitiä tai isää, jos hän nauttii lasillisen silloin tällöin. Tuomitseva sävy ei ole mitenkään hedelmällinen alusta sille, että vanhemmat toisivat esille huolen omasta päihteiden käytöstään.

– Pitää vain toivoa, että aikuiset ihmiset osaavat hahmottaa asioita. Mallit ja trendit ovat tässä tosi tärkeitä, sillä mielikuva saattaa hämärtyä siitä, millainen alkoholinkäyttö on vauvaperheessä sopivaa.

Isiä ei saa unohtaa

Äidin päihteiden käyttö otetaan usein tarkasteluun, mutta Kaarlo Simojoki nostaa esille myös vauvaperheiden isät. Pelkästään suuri elämänmuutos eli isäksi tuleminen saattaa aiheuttaa omaa ahdistustaan.

– Lähtökohtaisesti isät haluavat huolehtia jälkikasvustaan, ja siitäkin voi tulla erilaisia paineita. Yhtäkkiä se vaimokin on ihan erilainen. Mies jää näkymättömäksi tai apurin rooliin, ja koko parisuhde muuttuu. Kun moni on alkoholiin totuttautunut, niin tässä tilanteessa siihen turvaudutaan helposti.

Simojoki on havainnut, että miesten ottaminen aidosti mukaan puhumaan vauvaperheiden päihdeasioista ei välttämättä ole helppoa.

– Neuvolajärjestelmässä miehet huomioidaan, mutta siellähän lähes kaikki työntekijät ovat naisia. Miehellä taas voi olla mielessään arka luontoisiakin asioita seksielämästä lähtien. Kuinka helppo niitä on ottaa esille naisen kanssa?

Yhteistyötä yli organisaatiorajojen

Kaarlo Simojoki pitää Ensi- ja turvakotien liiton päihdeongelmaisia odottavia äitejä ja vauvaperheitä auttavaa Pidä kiinni -hoitojärjestelmää tärkeänä.

Järjestelmän tarkkaan suunniteltu rakenne luo eteenpäin menevän voiman ja huolehtii toiminnan tasalaatuisuudesta.

– Keskeistä on myös se, että Pidä kiinni -hoitojärjestelmä perustuu tutkittuun tietoon tai hyvin vahvaan kokemukseen. Silloin se kestää erilaisia vaihteluita. Hoitoonhan tulee erilaisia ihmisiä ja työntekijätkin vaihtuvat.

Simojoki haluaisi nostaa myös vapaaehtois- ja vertaistoimintaa vieläkin voimakkaammin esille. Sitä kautta voi löytyä ratkaisuja joihinkin kysymyksiin, joissa päihdealan ammattilaiset eivät pysty auttamaan.

– Koulutus on tässäkin tärkeää; kuka siitä vastaa ja miten koulutuksen laatu taataan? Vertaistoimijan oma kokemus on erityisesti tunnetasolla ja toivon antajana arvokas, mutta sen antama malli ei välttämättä sovi jokaiselle.

Päihdelääkäri Kaarlo Simojoki ottaa haastattelun lopuksi esille vielä tulevan sote-uudistuksen. Se tulee osaltaan vaikuttamaan myös päihdepalvelujen järjestämiseen.

– Näen, että nyt on viimeisiä hetkiä miettiä yhteistyötä yli organisaatiorajojen. Pystyttäisiinkö luomaan sellaisia palvelupolkuja, joissa on useita toimijoita mukana?