Henkistä väkivaltaa kokeneet naiset saavat toisiltaan tukea, jota kukaan muu ei pysty antamaan. Puoli lausetta riittää kuvaamaan, mikä on fiilis. Näillä äideillä on myös näkemys siitä, miten viranomaisten pitäisi toimia hankalissa eroissa.

– Ei me ehkä vielä olla selvitty, sanoo Maria ja naiset vilkuilevat toisiaan. Pudistelevat päätään.

Henkistä väkivaltaa kokeneet naiset eivät uskalla sanoa, että tilanne kenelläkään heistä olisi ohi. Pitkittyneet huoltoriidat pitävät heidät varpaillaan jatkuvasti. Toisten saman kokeneiden tuki on valtavan tärkeä.

– Ymmärrämme toisiamme puolesta lauseesta, kun monet muut eivät ymmärrä kokonaisestakaan. Ja me uskomme sen, mitä toinen sanoo. Nämä meidän kokemukset ovat osin niin uskomattomia, että ammattilaiset epäilevät, onko niin voinut tapahtua, jatkaa Maria.

– Me tuemme toisiamme, kun menee huonosti ja iloitsemme, kun menee paremmin, sanoo Nina.

Jotain ikävää saattaa tulla eteen silloinkin, kun kaiken pitäisi olla kunnossa.

– Taitaa pitää paikkansa, että olemme jollain tavoin sidoksissa exiimme ”kunnes kuolema meidät erottaa”, hymähtää Seija.

 ”Ihanat perheet”

Seija, Nina ja Maria hakivat apua Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistyksen väkivaltatyöstä muutama vuosi sitten. Ninan ohjasi väkivaltatyön palvelukeskus Pysäkille lapsen koulun kuraattori. Seijalle turvakodit olivat tuttuja toiselta paikkakunnalta. Mariaa neuvoi psykiatrinen sairaanhoitaja.

Väkivaltatyöntekijä Kirsti Trygg kuuli heitä ja näki heidän hätänsä, mutta tunsi, että keinot auttaa olivat vähissä.

–Päätimme ottaa riskin ja tarjota heille mahdollisuutta tavata toisensa, sanoo Trygg.

Naiset löysivät toisensa nopeasti. Kokemukset olivat hyvin samankaltaiset.

– Kun ensimmäisen kerran tapasimme ja aloimme puhua, tunsin kylmänväreiden kulkevan, sillä oli aivan kuin olisi puhuttu minun kokemastani, kuvaa Nina.

Naiset sanovat, että heidän perheensä näyttivät ennen ulospäin hyvältä. Kulissit olivat kunnossa.

– Henkistä väkivaltaa on vaikea todistaa. Siksi se pääsee jatkumaan liian pitkään, kuvaa Nina.

– Mehän oltiin ihana perhe, sanoo yksi heistä kuivasti.
–Me matkustimme ja meillä oli joka vuosi uusi auto. Muiden ihmisten aikana minä olin aina iloinen.

Perheen sisällä kokemus oli toinen. Eroaminen vaati rohkeutta. Pöyristyneiksi itseään kutsuvasta ryhmästä on vähitellen muotoutunut Pysäkin työntekijöiden tuella ryhmä kehittäjiä.

He tunnistavat käytäntöjä, jotka eivät edistä asioiden ratkaisemista entisten puolisoiden välillä, vaan pitkittävät ja vaikeuttavat kiistoja lapsista. Eduskunnan käsittelyssä oleva uusi laki lapsen huollosta ja tapaamisesta tuo helpotusta osaan, osa on kiinni lain tulkinnasta. Laki muun muassa täsmentää, että huoltajalla on velvollisuus suojella lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.

Heti eron jälkeen ei voi sopia

Selkeä epäkohta äitien mielestä on, että ensimmäinen viranomaiskontakti – ja ensimmäinen kontakti ylipäätään – eron jälkeen on tapaaminen lastenvalvojan luona. Tavoitteena on tehdä sopimus lasten asioista. Myös silloin, jos parisuhteessa epäillään olleen väkivaltaa.

– Sopimus! puuskahtavat naiset. Miten voi sopia asioista ihmisen kanssa, jota on oppinut pelkäämään? Ei silloin pysty puolustamaan kantaansa.
– Ei, sanoo Nina painokkaasti. Lastenvalvojalle ei voi mennä ensimmäistä kertaa yhdessä. Sinne pitää mennä yksin ja kuulla, mistä ylipäätään ollaan sopimassa.

Ryhmä on huomannut, että jotkut yhteiskunnan käytännöt ovat itsessään väkivaltaisia.

Jos pienikin epäily väkivallasta vanhempien parisuhteen aikana on, lasten asioista pitäisi äitien mielestä olla puhumassa moniammatillinen ryhmä. On oltava myös selvä, kuka vastaa kokonaisuudesta.

Kun lasten olosuhteet selvitetään, siihen pitää olla resursseja käyttää enemmän kuin muutama tapaaminen ja viranomaisten täytyy pystyä tekemään työnsä kohtuullisessa ajassa. Marian lasten olosuhteiden selvittelyä lykättiin kahdesti niin, että lasten asumisjärjestelyistä ehti jo tulla ”vakiintuneita” käräjäoikeuden silmissä.

Ongelmallinen lapsen sana

Pöyristyneiden äitien lasten huoltajuus jaettiin vanhempien kesken. Naiset ovat huomanneet, että sillä, mitä lapsi vanhempien erotessa sanoo, on suuri vaikutus. Lapsen sanan merkitys kuitenkin vaihtelee eri perheiden asioiden ratkaisuissa.

– Välillä se, mitä lapsi sanoo, on kyseenalaista, koska kyse on sanasta sanaa vastaan. Toisessa tapauksessa lapsen sana on absoluuttinen totuus, sillä ”eihän lapsi valehtele”, kuvaa Maria.

Jos on edes epäily siitä, että lasta kohdellaan kaltoin, lapselle pitäisi ryhmän mielestä määrätä välittömästi edunvalvoja. Vanhempaa ei uskota, jos hän kertoo toisen vanhemman kaltoinkohtelevan lasta, varsinkaan jos vanhemmat riitelevät huoltajuudesta.

– Lapset on otettava tosissaan ja heitä on kuultava heti eron tai väkivallan jälkeen ennen kuin jompikumpi tai molemmat vanhemmat vaikuttavat lapsen mielipiteeseen, sanovat naiset.

Vaikka lapsen mielipidettä kunnioitetaan, aikuisten pitäisi voida arvioida, missä olosuhteissa se on muotoutunut.

 Jatkuvat oikeudenkäynnit

Jos lapsen tapaamiset eivät eron jälkeen järjesty, perheet hakevat apua käräjäoikeudesta. Koska perheoikeudelliset päätökset lapsen tapaamisesta tai huollosta eivät saa lainvoimaa, syytteitä on tähän asti ollut mahdollista nostaa yhtä uudelleen, ”kun olosuhteet muuttuvat”.

– Väkivallasta on tärkeää kertoa ääneen jollekin ihmiselle. Vaikka kuinka tuntisit syyllisyyttä, häpeää ja pelkoa, kerro jollekin, painottaa Seija.

Käytännössä oikeudenkäynnit voivat seurata toistaan.

– Laskin, että noin neljän vuoden aikana eron jälkeen on ollut ehkä pari kuukautta, jolloin minulla ei ole ollut joku oikeuskäsittely meneillään, kuvaa Maria.

Jos hallituksen esitys uudeksi laiksi hyväksytään, tuomioistuin voi hylätä jo ennalta hakemukset, joihin ei lapsen etua ajatellen ole perusteita. Pöyristyneet kertovat, että jatkuvat oikeudenkäynnit mahdollistavat myös taloudellisen vallankäytön.

– Oikeudenkäynneissä osapuolet usein maksavat omat kulunsa. Jos haastaja on vähävarainen ja saa maksutonta oikeusapua, hänen on mahdollista jatkaa oikeuskäsittelyitä pitkään, sanovat naiset.

Jos toinen osapuoli käy töissä, hän maksaa jatkuvasti itse omalle asianajajalleen.

 


Yhteiskunnan käytäntöjä, jotka ovat itsessään väkivaltaisia:
  • Henkisen väkivallan kokija jää helposti vaille apua. Todisteiden merkitys on olennainen, jotta väkivaltaisesti käyttäytyvän voi saada vastuuseen teoistaan. Henkisessä väkivallassa tapahtunutta voi olla vaikea todistaa. Jotain konkreettista pitäisi tapahtua, jotta esimerkiksi poliisi voisi toimia. Tiettyjen sanojen uhkaava merkitys saattaa myös aueta vain perheenjäsenille, jotka tuntevat asiayhteyden. Uhrin kokema uhka voi siten jatkua ilman, että siihen saa apua.
  • Lapsen sanan merkitys vaihtelee eri perheiden asioiden ratkaisuissa. Eduskunnassa käsittelyssä oleva laki vahvistaa lapsen oikeutta tulla kuulluksi omissa asioissaan. Aika ja resurssit, jotka lapsen olosuhteiden ja mielipiteen selvittämiseen käytetään, käytännössä vaihtelevat.
  • Oikeusistuinten perheoikeudelliset päätökset lapsen tapaamisesta tai huollosta eivät saa lainvoimaa. Syytteitä on mahdollista nostaa yhtä uudelleen, ”kun olosuhteet muuttuvat”.

 Teksti: Essi Lehtinen, kuvat: Johannes Wiehn