Synnytysmasennukseen saa apua
Riika Laaksosen äitiys on ollut monivivahteinen kokonaisuus. Hän on kokenut keskenmenon ja raskauden aikaisen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen. Riika sai onnekseen ongelmiinsa apua.
— Minulla on ollut nuoruudesta saakka taipumusta masennukseen. Tunnistan asian itsessäni, Hämeenlinnassa asuva kolmen lapsen äiti kertoo.
Laaksosten kaikki lapset ovat syntyneet lapsettomuushoidoilla. Ensimmäistä tehtiin neljä vuotta.
— Hormonihoidot olivat fyysisesti ja psyykkisesti rankkoja. Masennus puski pintaan. Pohdin myös, miten kestäisin pettymyksen, jos en silläkään kertaa tulisi raskaaksi.
Raskaus kuitenkin alkoi ja Riika oli tietysti onnellinen.
— Raskausaika ei kuitenkaan ollut rentoa odottamista, koska mielessä pyöri paljon pelkoja. Oli monenlaisia kipuja, jotka pitivät valppaana koko ajan.
Rajat tulivat vastaan
Kun syntynyt lapsi tuotiin ensimmäistä kertaa Riikan syliin, hän panikoi.
— Kaikki raskausajan tunteet olivat vielä päällä, ja siinä se vauva nyt oli. Koin, etten ole tilanteeseen vielä valmis ja tunsin siitä huonoa omaatuntoa. Nielin kuitenkin tunteeni ja yritin kovasti esittää onnellista.
Kotiin päästyä ongelmat vauvan kanssa jatkuivat. Riika oli itkuinen, eikä imetyskään tahtonut onnistua. Hän keskusteli psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja sai kevyen mielialalääkityksen.
”Neuvoloissa ja synnytysvalmennuksessa ei puhuta riittävästi synnyttävän äidin tunnemaailman muutoksista.”
Toisen lapsen odotus oli rankka prosessi. Se päättyi lopulta keskenmenoon.
— Puskin tahdonvoimalla eteenpäin. Minulla on vahva pärjäämisen tarve, Laaksonen pohtii.
Keskenmenon aiheuttamia fyysisiä ongelmia hoidettiin kolme kuukautta. Sen jälkeen tuli psyykkinen romahdus. Onneksi Riika onnistui saamaan lääkäriajan jo parin päivän päähän.
— Kävin keskustelemassa tapahtuneesta useamman kerran. Sain myös masennuslääkkeet, joiden avulla pääsin taas toimintakuntoon.
Masennus tuli viiveellä esiin
Seuraava raskaus sujui selvästi paremmin.
— Vauvan kanssa oli muutenkin helpompaa, koska jo tiesin, mitä on tulossa.
Riikan neljännestä raskaudesta syntyi kolmas lapsi, perheen ensimmäinen poika. Raskausaika oli hyvin vaikea.
— Masennuslääkkeeni ei sopinut raskauden loppuvaiheeseen ja jätin sen ehkä liian nopeasti pois. Masennus ryöpsähti voimakkaana esiin. Vuosien aikana kasautuneita tunteita nousi pintaan ja se heijastui koko perheeseen.
”Lapsen saaminen on niin iso asia, ettei se voi tapahtua ilman minkäänlaisia sivuvaikutuksia.”
Kokemuksista viisastuneena Laaksonen tajusi nyt turvautua ajoissa ammattiapuun.
— Puhuin voinnistani neuvolassa ja aloitin keskustelut perheterapeutin kanssa. Siitä olikin paljon hyötyä. Sain äitiyteen monenlaisia uusia näkökulmia.
Terapeutin ohjeiden mukaan Riika aloitti jo synnytyssairaalassa sopivan lääkityksen.
— Sillä saatiin mieli tasapainoon ja perheemme arki rullaamaan.
Äimä-ryhmä on äideille tärkeä
Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry tuli Riikan elämään mukaan nuorimman lapsen syntymän jälkeen.
— Kuulin, että paikkakuntani vertaistukiryhmän ohjaaja oli jäämässä tehtävästään pois ja hän etsi jatkajaa. Sain yhdistyksestä ja vertaistukiryhmistä paljon positiivista tietoa. Oma vointinikin oli tuolloin jo hyvä ja aloitin ryhmän vetäjänä.
Laaksosen mukaan Äimän vertaistukiryhmät toimivat hyvin joustavasti. Ilmapiiri on luottamuksellinen.
— Pyrimme aina huomioimaan osallistujien kulloisetkin tarpeet. Välillä ryhmässä on pääosin toiminnallisia harjoituksia ja välillä taas enemmän vapaata keskustelua.
Riika on huomannut, että puhuminen samoja asioita kokeneiden kanssa auttaa äitejä.
— Usein huomaa, että aran oloisena paikalle tullut lähtee pois aivan toisenlaisena. Vertaistuki ei tietenkään korvaa ammattilaisten antamaa terapiaa, mutta kyllä se voimaannuttaa.
Tukiäiti käytettävissä
Vertaistukiryhmien lisäksi Äimä ry tarjoaa myös monenlaisia muita palveluita. Synnytysmasennuksesta voi kysyä luottamuksellisesti esimerkiksi chatissä tai yhdistyksen puhelinpalvelussa.
Tukiäititoiminnassa äiti puolestaan pääsee kohtaamaan kasvotusten koulutetun tukiäidin.
— Tämä sopii erityisesti sellaisille, jotka eivät halua puhua asioistaan ryhmässä toisten kuullen, Laaksonen kertoo.
Vertaistukiryhmiin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Äimä ry järjestää eri paikkakunnilla myös suljettuja ryhmiä, joihin on ennakkoilmoittautuminen.
— Haaveilen, että sellainen voisi joskus toimia myös meillä Hämeenlinnassa.
Avun hakeminen ei ole häpeä
Laaksonen kannustaa kaikkia synnytysmasennuksen kokeneita hakemaan epäröimättä apua. Monelle äidille Äimän eri palvelut voivat olla hyvä vaihtoehto.
— Apuun kannattaa todellakin tarttua. Kun hoidat omaa mieltäsi ja hyvinvointiasi, tuet samalla myös perhettäsi.
Riika Laaksonen painottaa, että avun hakemisessa ei ole mitään hävettävää.
— Uskon, että jokaisella äidillä on jossakin vaiheessa samanlaisia tuntemuksia kuin minulla on ollut. Vauva-arki ei ole pelkkää iloa ja onnea, vaan negatiivisetkin tunteet kuuluvat asiaan. Tunteet myllertävät laidasta laitaan ja se on aivan normaalia.
— Lapsen saaminen on niin iso asia elämässä, että eihän se voi tapahtua ilman minkäänlaisia sivuvaikutuksia, hämeenlinnalainen miettii.
