Viimeisten vuosikymmenien aikana teknologia on lisännyt väkivallan kirjoa. Yhteiskunnallisella tasolla puhutaan sosiaalisen median vihapuheesta ja maalittamisesta, samat ilmiöt näkyvät myös parisuhdeväkivallassa.

Valtaa ja kontrollia on osattu aina käyttää oman aseman pönkittämiseen ja toisen mitätöimiseen. Ennen älypuhelimia, nettiä tai sosiaalista mediaa oli mahdollista nöyryyttää ja mustamaalata huhupuheilla. Nyt kumppani tai ex-kumppani saattaa pommittaa uhkaavilla ja sisällöltään erittäin häiritsevillä viesteillä satoja kertoja päivän mittaan. Puhelimeen tai tietokoneelle on voitu asentaa kyttäysohjelmia, joiden avulla kontrolloiva osapuoli seuraa reaaliajassa kohteensa liikkeitä, keskusteluja ja luottamuksellisia sähköposteja.

Teknologian käyttö ei sinänsä ole mikään tämän päivän ilmiö, mutta älypuhelimien ja sovellusten myötä nämä kontrollin keinot ovat tulleet suuremman yleisön saataville.  Vielä parikymmentä vuotta sitten piti olla tietoteknisesti melko valveutunut asentaakseen esimerkiksi tietokoneelle ohjelman, joka tallensi näppäimistön käytön. Nyt saatavilla on lukuisia liikkumista seuraavia sovelluksia ja niiden käyttö on yksinkertaista; videokuvaa voi saada puhelimella tai muuten salakuvaamalla ja tietokoneen voi ottaa haltuun etänä. Kumppani voi rakkaudenosoituksena pyytää käyttäjätunnukset some-tileille tai sähköpostiin. Yhdessä tuumin tehdyt intiimit videot tai kuvat voivat suhteen päättymisen jälkeen päätyä julkiseen jakeluun tai pornosivustoille.

Susanna kertoo, että jo vajaat parikymmentä vuotta sitten hän sai erottuaan satoja tekstiviestejä tunnissa ja kirjepostina perheen valokuvia, joista hänen päänsä oli revitty irti ja joihin oli kirjoitettu uhkauksia siitä, että noidat pitää tappaa.

Näytön kerääminen

Näytön kerääminen digitaalisesta väkivallasta on haaste. Ilman näyttöä viesteistä, häpäisemään tarkoitetun materiaalin levittämisestä tai vaikka valeprofiilien luomisesta, on vaikea viedä asiaa eteenpäin ja saada tekijälle rangaistus. Susanna on kiitollinen ystävilleen siitä, että he auttoivat viestien keräämisessä ja tallentamisessa. Vanhoissa puhelimissa ei muisti edes riittänyt viestitulvan säilyttämiseen vaan ne piti tallentaa erikseen muilla keinoilla.

Oikeudenkäynti lopetti häirinnän, vaikka Susanna ei siitä itselleen oikeutta saanutkaan. Erityisen raskaina hänen mieleensä ovat jääneet oikeuden tuomarin sanat. Kaikkien loukkaavien ja häiritsevien viestien, paperipostin ja uhkaavien kuvien jälkeen Susanna ei odottanut, että tuomari sanoisi hänelle: ”Etkö ymmärrä, että miehellä ero voi ottaa koville.”

Järki oli jo aiemmin sanonut Susannalle, että lähde, mutta hän päätti toistuvasti pysyä suhteessa lasten takia. Mies oli pitänyt kulisseja pystyssä ja puhunut ystäville, että ”vaimo nyt on tuommoinen”. Ulkopuoliset eivät tienneet väkivallasta. Konkreettinen sysäys eroon oli, kun mies alkoi uhkailla lapsia. Silloin Susanna ei tiennyt turvakodeista.

– Minun ”turvakotini” muodostui ystävien ja työkaverien avusta. Heidän tuellaan ja avullaan sain hankittua asunnon ja maksettua takuuvuokran. Oman asunnon saaminen oli tärkeä askel voimaantumisessa ja irtautumisessa, Susanna kuvaa.

Susanna sanoo alkaneensa ajatella, ettei ole sellainen ihminen, joka elää näin ja alistuu mihin tahansa. Hän sai kuulla ihmettelyä siitä, millainen nainen jättää noin upean miehen.

– Kukaanhan kun ei voi tietää, mitä elämä on siellä seinien sisällä! puuskahtaa Susanna.

Kun puhut, taakka putoaa

Toipuessaan Susanna tapasi psykiatrista hoitajaa ja sortui aina välillä pohtimaan, että ehkä hän kuitenkin itse oli syyllinen.

– Hoitaja saattoi kuivasti todeta, että kuunteletko mitä sinä puhut! Oli tärkeää, että joku muistutti, mistä on lähtenyt ja miksi.

Susannalle on ollut tärkeää myöhemmin tukea väkivaltaa kohdanneita naisia vertaisohjaajana. Aivan ensimmäinen askel on puhua jollekin: ystävälle tai työtoverille. Luotettava ulkopuolinen voi olla avuksi, kun asioita pitää alkaa järjestellä.  Kun jollekin uskaltaa puhua, niin taakka putoaa ja myös väkivallan tekijän ote heikkenee. Iso osa väkivallan jatkumisesta liittyy juuri tähän valtaan. Väkivallan kokija kokee häpeää ja syyllisyyttä ja väkivallan tekijä tietää sen, mikä antaa hänelle lisää valtaa ja kontrollia. Suhteesta irtautumisessa ja toipumisessa Susanna pitää tärkeänä keskustelua vertaisten kanssa ja uusien näkökulmien syntymistä omaan tilanteeseen.

Voimaantuminen jatkuu yhä. Susanna puhuu tulevaisuudesta valoisasti, kokee voivansa hyvin ja välttäneensä katkeroitumisen. Hänelle on tärkeää, että hän voi puhua kaikesta omien jo aikuisten lasten kanssa.

–  Olen nyt hyvässä kohdassa elämässä. Ensimmäistä kertaa ei ole kiire mihinkään.

 

Digitaalista vainoa voi olla esimerkiksi

  • toistuvat, häiritsevät, oikeudettomat viestit ja puhelut eri sovellusten kautta
  • sosiaalisen median seuraaminen oikeudetta
  • tietojen kalastelu ja identiteettirikokset, kuten toisen nimellä tilausten tekeminen tai toisen nimellä esiintyminen verkossa
  • haittaohjelmien avulla henkilökohtaisten asioiden seuraaminen, esimerkiksi salakuuntelu tai -kuvaaminen
  • toisen henkilön seuraaminen paikannuspalveluiden avulla
  • älylaitteiden käyttäminen tiedon hankkimiseksi
  • mustamaalaaminen verkkoyhteisöissä tai sosiaalisessa mediassa
  • intiimien, parisuhteessa haltuun saatujen kuvien tai videoiden julkaiseminen ja jakaminen.Lähde:https://varjosta.fi/digitaalinen-vaino/
    Katso myös:https://www.naistenlinja.fi/tietoa-vakivallasta/vakivallan-muodot/digitaalinenvakivalta/

Teksti: Ria Oksman, kuvat: Shutterstock / Erkki Makkonen ja Madebyindigo