Päihteet vauvaperheessä Pidä kiinni -hoitojärjestelmä

”Toivottomia tapauksia ei ole”

Vauvalähtöisen päihdekuntoutuksen kehittäjä Maarit Andersson on tehnyt yli 20 vuotta työtä, jotta päihteitä käyttävien odottavien äitien ja vauvaperheiden vapaaehtoisen ja intensiivisen hoidon suuri arvo tulisi ymmärretyksi.

Päihdeongelmaisten odottavien äitien kuntoutuksen onnistumiseen liittyy kolme olennaista seikkaa. Niistä ensimmäinen on ulkopuolisen helppo ymmärtää. Toisen ymmärtäminen on ulkopuoliselle merkittävän vaikeaa. Jos taas ymmärtää kaksi ensimmäistä, kolmatta ei voi mitenkään käsittää.

Ensimmäinen seikka on se, että päihteitä käyttävä äiti herättää voimakkaita tunteita. “Juoppo ja narkomaani”, ajattelee moni sinänsä suvaitsevainen ja hyvää tarkoittava ihminen, jopa palvelujärjestelmän työntekijä. “Ansaitseeko tuo edes hoitoa?”

Toinen seikka koskee hoitoa itseään. Pelkkä alkoholin tai huumeiden käytön loppuminen ei välttämättä vielä riitä varsinkaan vauvan kehityksen turvaamiseksi. Pitää vahvistaa myös päihderiippuvaisen äidin usein alhaista mentalisaatiokykyä eli äiti ei kykene tavoittamaan, mitä toisen ihmisen käyttäytymisen taustalla on.

Pidä kiinni® -hoitomallin avulla tuota muutosta pystytään tekemään. Malli on tapa estää ylisukupolvista huono-osaisuutta ja pelastaa monen vauvan elämä. Tästä tullaankin kolmanteen seikkaan.

– Työllemme ei ole vieläkään pysyvää valtion budjettirahoitusta, vaikka kaikki poliitikot ovat sitä mieltä, että sellainen tarvittaisiin ehdottomasti, sanoo kehittämispäällikkö Maarit Andersson.

Vaihtoehto pakkohoidolle

Andersson on ollut mukana kehittämässä päihteitä käyttävien äitien hoitoa 1990-luvun lopulta lähtien. Hän oli ollut Lohjan A-klinikan johtajana 10 vuotta, kunnes näki ilmoituksen Ensi- ja turvakotien liiton työpaikasta. Päihteitä käyttävien äitien asia nousi pian myös valtakunnalliseksi keskustelunaiheeksi. Muu yhteiskunta ei osannut reagoida muuten kuin vaatimalla pakkohoitoa.

Maarit Andersson on saanut yli kahden vuosikymmenen aikana esittää moneen kertaan samat vastakysymykset: Jos päihdeongelmasta joutuu pakkohoitoon, kuka kertoisi ongelmastaan? Kun raskaus on usein pitkällä ennen kuin se huomataan, miten seulonta voitaisiin muka hoitaa ja tapaukset löytää? Entä missä päihdeäidit hoidettaisiin pakolla? Vankilassako, joka on täynnä huumeita? Ja mistä rahat pakkohoitoon löytyvät, kun ne eivät näytä löytyvän edes vapaaehtoisen hoidon turvaamiseen?

Pakkohoidon sijaan olennaista oli löytää keino auttaa vapaaehtoisesti ja tuloksellisesti.

– Me havaitsimme silloin alussa, että on yhä enemmän äitejä, joilla on vakavia päihdeongelmia ja joille perinteinen ensikoti ei riitä. Tarvittaisiin tiukempia rakenteita.

Pian havaittiin myös, että päihdekuntoutusta ei pysty irrottamaan vauvaperheen arjesta. Tämän perusoivalluksen pohjalle on syntynyt Pidä kiinni -hoitojärjestelmä. Siinä päihdeongelmaiset äidit muodostavat yhdessä työntekijöiden kanssa kuntouttavan yhteisön. Arjen tilanteiden kautta ja avulla rakennetaan ensinnäkin luottamusta.

– Moni asiakas on tullut hoitoon päihdemaailmasta, jossa luottaminen ei kannata, Maarit Andersson sanoo.

Tunteiden tunnistusta

Kehittämistyön yksi iso tulos on ollut sanojen saaminen reflektiiviselle työotteelle, jolla tuetaan sekä varhaista vuorovaikutusta että päihteistä kuntoutumista.

– Päihdeongelmaiset ovat tottuneet helpottamaan ja säätelemään omia olojaan ja tunteitaan päihteillä. Silloin on haastavaa auttaa vauvaa tunteiden säätelyssä.

Hoidossa vanhempia autetaan tunnistamaan omia tunteitaan ja vauvan tunteita sekä pohtimaan käyttäytymisen takana olevia tunteita. Käytännössä työntekijä auttaa vauvan vanhempaa ymmärtämään, mitä vauvan ja vanhemman välillä tapahtuu, ja sanoittamaan vauvan viestejä. Mitä vauva ehkä juuri nyt itkee? Miksi äiti reagoi niin kuin reagoi?

– Juuri tällaisissa tilanteissa mentalisaatiokyky kehittyy. Äiti alkaa miettiä, miten hänen tekonsa vaikuttavat vauvaan, ja alkaa samalla saada vauvasta  myös iloa.

Työntekijät eivät voi yhteisöhoidossa olla asiakkaiden yläpuolella tai vetäytyä täysin työntekijäroolin taakse.

– Se on tunnetyötä, joka on sen voima ja samalla haaste. On työntekijöitä, joille se on liian raskasta.  Vastapainona meillä on taas paljon erittäin sitoutuneita työntekijöitä. Niin työntekijälle kuin äidille on unohtumaton hetki, kun vauvan ja äidin välinen yhteys syntyy, katseet kohtaavat, vauva näkee ilon äitinsä silmissä ja hymyilee.

Kuntoutujasta vaikuttajaksi

Paitsi että äidit ovat osa omaa hoitoaan, nykyään he vaikuttavat myös muuhun yhteiskuntaan. He olivat muutama vuosi sitten esimerkiksi oma- aloitteisesti puhumassa eduskunnassa ongelmistaan ja hoitojärjestelmän perusrahoituksen puutteesta päättäjille. Monien ajattelu on muuttunut: myös päihdeongelmaisella on oikeus antaa äänensä julkiseen keskusteluun. Kaikki eivät sitä tietenkään tee.

Luottamuksen rakentaminen ja toimintamallien muuttuminen on hidasta. Tätä ei kunnissa vieläkään täysin ymmärretä. Kunnissa saatetaan ajatella hoitoa tietyn pituisena ja kysyä, pitäisikö puolen vuoden paketti suunnata raskausaikaan vai vauvan syntymän jälkeiseen aikaan.

– Niinhän se ei toimi. Kun päihderiippuvuus on kehittynyt vuosien saatossa, ei siitä kuntoutuminen ja äidiksi kasvaminen tapahdu nopeasti. Intensiivinen alkuvaiheen hoito toisi yhteiskunnalle myös runsaasti
säästöjä.

– Nämä ovat nuoria äitejä, valtaosa kuntoutuisi työelämään, Andersson sanoo.

”Moralisointi ei auta ketään”

Maarit Andersson on kollegoineen kehittänyt Pidä kiinni -hoitomallia koko sen olemassaolon ajan. Työ on ollut monilla tavoin edelläkäyvää: päihteitä käyttävien äitien nimetön nettiryhmä perustettiin jo kauan ennen nykyisiä chattipalveluja.

Kehittämiseen työkaluja on antanut jatkuvasti tehty akateeminen tutkimus – yhteistyötä on tehty niin suomalaisten kuin yhdysvaltalaisten tutkijoiden kanssa. Anderssonin mieleen on jäänyt tutkimus, jossa arvioitiin, miten varhainen vuorovaikutus vauvan ja äidin välillä toimii. Arvioitsijat eivät tienneet, kuka oli tavallinen ja kuka hoidossa ollut päihdeongelmainen äiti. He eivät pystyneet erottamaan näitä kahta ryhmää.

– Se todisti, että kaikilla pitää olla oikeus hoitoon. Vaikka asiakkaan tilanne näyttäisi tosi huonolta, ei kuntoutuksen tulosta voi tietää etukäteen. Ei ole olemassa toivottomia tapauksia.

Andersson sanoo, että on ymmärrettävää, että päihteitä käyttävä äiti  herättää tunteita, ja sille tulee olla lupa. Ne tunteet pitää kuitenkin käsitellä muualla, esimerkiksi työnohjauksessa, eikä asiakkaiden kanssa.

– Moralisointi ei auta ketään, Maarit Andersson sanoo ennen kuin vetäytyy tanssi- ja ehkä soittoharrastuksenkin pariin eläkkeelle.

Teksti Riku Siivonen

Lue myös

Enska 3/2021 artikkeli: Yhteisökuntoutus rakennetaan yhdessä (näköislehti Issuussa)[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]

Pidä kiinni® -hoitojärjestelmä

  • Auttaa päihdeongelmaisia odottavia äitejä ja vauvaperheitä.
  • Kuntouttaa vuodessa noin 240 perhettä.
  • Riittävän pitkässä kuntoutuksessa olevista ⅔ kuntoutuu vauvansa huoltajaksi.
  • Hoitojärjestelmään kuuluu seitsemän päihdeongelmien hoitoon erikoistunutta ensikotia ja yhdeksän avopalveluyksikköä.

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]