Taloudellisen itsenäisyyden riistäminen on vahva keino toisen kontrolliin. Kokija tarvitsee tilanteeseen moniammatillista apua.

Yllättävän yleinen, mutta vähälle huomiolle jäänyt taloudellinen väkivalta on moniulotteinen ilmiö, jonka tunnistaminen saattaa olla vaikeaa niin kokijalle kuin ammattiauttajalle. Se jää myös helposti piiloon muun väkivallan taakse. Tilanteen muuttamiseksi ETKL:n jäsenyhdistykset Viola – väkivallasta vapaaksi ry ja Vaasan ensi- ja turvakoti ry käynnistivät Taloudellinen väkivalta tutuksi -hankkeen puolitoista vuotta sitten.

– Kansainvälinen tutkimus osoittaa, että lähes aina lähisuhdeväkivallan yhteydessä on jonkinlaista taloudellista väkivaltaa. Raha on parisuhteissa yleinen konfliktin aihe, joka helposti kärjistyy ja lisää fyysisen väkivallan riskiä, toteaa hankesuunnittelija Hanna Nylén Viola ry:stä.

Taloudelliseen väkivaltaan liittyy myös kohonnut itsemurhariski, ja taloudelliset vaikeudet usein näyttäytyvät perhesurmien taustalla osana pakottavan kontrollin dynamiikkaa.

Taloudellisen väkivallan muotoja

• Rahaan liittyvä kontrolli
• Taloudellinen hyväksikäyttö
• Eron jälkeinen taloudellinen väkivalta
• Työssäkäynnin tai opiskelun häiriköinti
• Lue lisää: taloudellinenvakivalta.fi

Monitahoista vallankäyttöä

Taloudellinen väkivalta ei rajoitu parisuhteisiin. Sitä esiintyy myös vanhempien tai isovanhempien ja lasten välillä suuntaan tai toiseen sekä monissa muissa lähisuhteissa kavereista avustajiin ja omaishoitajiin. Yleisin muoto on rahaan liittyvä kontrollointi, joka on osa henkistä väkivaltaa. Tyypillistä on myös perheen sisällä eri elintasossa eläminen: toinen maksaa niin omat kuin yhteiset ja lasten menot ja toinen käyttää tulojaan vain omaksi hyväkseen. Lisäksi ilmiöön kytkeytyy usein riippuvuusongelmia, joissa hyväksikäyttäjän velkaantuminen saattaa edetä hyvin pitkälle, ennen kuin lähipiiri saa siitä tiedon.


”Tilanteesta on vaikea irtautua.”


Talouteen liittyvät juridiset kysymykset osaltaan vaikuttavat siihen, että kokija ei ehkä pääse irti tilanteesta. Toinen osapuoli saattaa esimerkiksi eron yhteydessä pitkittää omaisuuden jakoa vuosien ajan niin, että ositettavasta pesästä viedään viimeisetkin pennit.

– Yhdenvertaisuusvaltuutetun käyttämä termi syrjäyttävä tasku kuvaa mielestäni osuvasti kokijan tilannetta, jossa on usein merkittäviä aukkoja mm. oikeusturvassa. Syystä tai toisesta kokijalla ei ole rahaa käytössään, mutta nimellisesti on, joten hän jää monien tukien, kuten ilmaisen oikeusavun, ulkopuolelle, Hanna kertoo.

Ilmiö tutuksi

Hankkeen tavoitteena on tehdä ilmiö tutuksi ja kehittää auttamisen keinoja.

– Hankkeen myötä on alettu ymmärtää, mitä kaikkea taloudellinen väkivalta on ja minkälaisia vaikutuksia sillä on hyvinvointiin ja perheiden arkielämään. Se tuo meillekin tärkeää tietoa, jota voimme jakaa eteenpäin, toteaa ETKL:n väkivaltatyön asiantuntija Riina Karjalainen.

Kokijoilla on usein haurastunut toimijuus, he saattavat tuntea häpeää ja tarvitsevat apua viranomaisverkostossa. Hanna Nylén korostaakin, että auttamisessa on pyrittävä moniammatilliseen yhteistyöhön. Hän myös toivoo, että ihmiset tunnistaisivat taloudellisen väkivallan elämässään ja hakisivat apua ajoissa.

Irti salailusta ja puhumattomuudesta

Taloudellinen väkivalta voi ujuttautua lähisuhteeseen kuin varkain, salailemalla. Näin kävi Arille, joka menetti omaisuutensa, terveytensä ja monet ihmissuhteensa puolison manipuloinnin ja velkaantumisen kierteessä. Ari ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään.

– Kun ensimmäinen ulosottokirje tuli, velkoja oli 50 000 markkaa, ja se oli vasta alkua. Elimme kuin kahdessa eri maailmassa. Kun kysyin puolisoltani rahankäytöstä, hän ei halunnut puhua ja oli kuin asialla ei olisi mitään merkitystä. Tänä päivänäkään en tiedä, mihin hän rahat käytti.

Ari eli toivossa, että asiat korjaantuvat. Hän ei halunnut hajottaa perhettä vaan teki yhä enemmän töitä hoitaakseen maksut. Uupumus johti lopulta psykiatriseen osastohoitoon. Puoliso kävi häntä siellä kerran katsomassa – vain hakeakseen allekirjoituksen avioeropaperiin. Silloin kaikki kiinteä omaisuus oli jo menetetty. Kun Ari kuuli radiosta taloudellisesta väkivallasta, hän tunnisti itsensä ja soitti saman tien hankkeen yhteyshenkilölle.

– Olen käynyt terapiassa, mutta vasta nyt tajuan, minkälaisen ongelman kanssa olen ollut tekemisissä. Monia lukkoja on avautunut ja myös suhteet lapsiin ovat parantuneet. Muistoja ei voi sulkea pois, mutta puhuminen auttaa ja kokemusten jakamisella apu toivottavasti tavoittaa myös muita.

Teksti: Tuula Lukic
Kuva: Vastavalo