Pandemia-aika on kuluttanut voimia. Monet arjen tilanteet ovat olleet entistä hankalampia, kun ihan tavallisia kohtaamisia on vähemmän. Toisen ihmisen tavoittamiseksi on ponnisteltava ja väärinymmärryksen mahdollisuus on etäyhteyksissä koko ajan läsnä.

Elämä kuitenkin jatkuu. Vauvoja syntyy vanhemmille, jotka ovat uuden tilanteen edessä. Lapset haastavat vanhempia kasvaessaan ja perheissä tulee riitaa. Päihteitä käytetään monen tunteen helpottamiseen. Parisuhteet ovat koetuksella, kun pettymyksiä tulee liikaa. Vallankäyttö kotona voi revetä väkivallaksi.

Tuo kaikki on Ensi- ja turvakotien liitossa tuttua ja noissa tilanteissa osataan auttaa.

Nyt haastetta on tavallista enemmän. Ahdistus työn loppumisesta tai yrityksen kaatumisesta kiristää aikuisten pinnaa. Lapset ja nuoret saavat kasvulleen vähemmän happea kodin ulkopuolelta. Oleilu kavereiden kanssa on entistä vaikeampaa.

Siksi apua tarvitsee entistä useampi. Apua tarvitaan ihan tavallisissa perheissä.

Ensi- ja turvakotien liitto yrittää vastata kulloiseenkin avuntarpeeseen. Vuoden kovassa käytössä on ollut chat. Nyt käyttöön on otettu radiomainokset ja podcastit, jotka tavoittavat toukokuun alun kahdella viikolla suomalaiset yli kuusi miljoonaa kertaa.

Haluamme auttaa ongelmissa nyt. Ei tarvitse odottaa, että ne tulevat isommiksi ja vaikeammiksi. Tunnistatko itsesi tai läheisesi näistä tilanteista? Onko jotain, mitä haluat kertoa näistä tilanteista muille?


”No hei. Mites viime yö meni, valvottiko vauva? Ei ole
mikään ihme, että on vaikeaa ja väsyttää, kun oot niin
paljon kaksin vauvan kanssa. Tulisin niin mielelläni teitä
auttamaan. Sä oot tosi hyvä äiti, riittää kun jaksat päivän
kerrallaan.”

Korona aiheuttaa sen, että varsinkin niillä alueilla, joilla rajoitukset ovat tiukimmat, vauvojen vanhemmat ovat nyt todella yksin vastuussa uudesta elämästä.

Jos äiti tai isä ei ole aiemmin hoitanut vauvaa, odotukset vauva-ajasta voivat olla aivan muuta kuin todellisuus. Vanhemmat ovat vaativia itselleen ja ympäristö voi määritellä tarkkaan, millainen on hyvä vanhempi. Some lisää painetta.

Osalla perheistä kyse on kärjistetysti jonkinlaisesta vauvanhoidon talvisodasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kyselytutkimus kertoo, että kolmannes vanhemmista on talven aikana uupunut. Jaksaminen on vähentynyt ja yksinäisyys lisääntynyt.*

Arkisissa, todellisissa kohtaamisissa toisten vanhempien ja isovanhempien kanssa välittyy tieto, että kaikki vanhemmat ovat ensin ihmeissään ja jotkut aivan avuttomia vauvansa kanssa. Kun vauvaperhe ei tapaa muita, ei realismia synny. Arjen mallit ja konkreettinen apu ehkä puuttuvat kokonaan. Ei ole ihme, että uuvuttaa.

Vanhemmilla voi olla valtava määrä tietoa vauvoista, mutta vähän arkista itseluottamusta. Epävarmuus ruokkii epävarmuutta. Äidit eivät ehkä yksinkertaisesti tiedä, mikä on vauvan kanssa normaalia ja mikä ei. Voi tuntua helpommalta noudattaa asiantuntijoiden neuvoja kuin yrittää lukea vauvan viestejä. Asettuminen olemaan vauvan kanssa vaatii viereen rohkaisijan.

  • Vauvaperheessä olisi tärkeää saada yhteys
    muihin aikuisiin.
  • Auta vauvaperhettä arjessa, jos suinkin voit.

”Moi, mä en tiedä, oonko tulossa sun luo huomenna, kun
äiti sanoi, että teillä on jotain juttuja sopimatta….”
“Eiks se ollutkaan selvä. Miten tämä on aina niin hankalaa!”

Erossakin vanhemmilla on vastuu lapsen hyvinvoinnista. Ymmärrettävästi on iso haaste sopia asioista juuri sen ihmisen kanssa, josta on eroamassa. Parisuhteessa on varmasti ruotimista, eikä ole helppo erottaa lasten asioista vanhempien väleistä. Ulkopuolisen kanssa puhuminen on tarpeen, että eron aiheuttamat tunteet eivät näkyisi lapsesta huolehtimisessa.

Vaikeistakin tilanteista voi yrittää pelastautua riittävän toimivaan yhteistyöhön lapsen hyväksi. Lapsi ei saa jäädä kiistakapulaksi aikuisille.

Lasten yleisin toive vanhempien erossa on, etteivät vanhemmat riitelisi, vaan sopisivat asiat yhdessä. Jos vanhemmat eivät sovi asioista suoraan keskenään, lapsesta tulee viestinviejä vanhempien väliin. Kun lapsi ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan, hän tuntee olonsa turvattomaksi.

Hakemalla apua itselleen vanhempi auttaa lastaan. Yksin tai ystävien varassa sinnittely on turhaa, ei urheaa.

  • Lapselle on erittäin tärkeää, että eroavat vanhemmat
    pystyvät sopimaan asioista riitelemättä.
  • Vaatimus voi olla aikuiselle kova. Saman kokeneen
    kanssa puhuminen voi olla iso apu.

”Meillä oli hirvee riita. Kuulostelen ja olen varpaisillani
koko ajan, millä tuulella se on. Yritän tehdä kaiken niin
kuin se on toivonut, mutta en muista kaikkea, kun se vähän
vaihtelee, miten asioiden pitäis olla.”
”Kuulostaa tosi ahdistavalta, pelottaako tuo sua? Onko
tuollaista usein?”

Onko kaikki hyvin” on äärimmäisen tärkeä kysymys esittää aika ajoin. Kysymys on hyvä kaikenlaisissa tilanteissa, mutta väkivallan uhrin se voi pelastaa.

Luotetun ihmisen on havaittu** olevan merkittävä apu perheväkivallasta selviämisessä. Kun joku uskaltaa kysyä, mitä oikeasti kuuluu, myös todenmukainen vastaaminen on mahdollista.

Liiton verkkokyselyn** mukaan väkivallasta kerrotaan juuri ystäville. Näin on sekä aikuisten että nuorten kesken. Ystävät auttavat ja tukevat uhrin toipumista.

Varsinkin nuorille tärkeitä olivat oivallukset, että heille tapahtuvat asiat ovat väkivaltaa ja väärin. Se, että ystävä kuuntelee, ottaa todesta ja osaa ohjata avun äärelle, on
tärkeää.***

Pelkoa voi pitää vakivallan merkittävimpänä ja yleisimpänä oireena tai merkkinä väkivallan määrästä ja laadusta riippumatta. Monet väkivaltaa kokeneet kertovatkin, että pelko ja pelossa eläminen sekä väkivallan uhka on perheväkivallassa pahinta.

Henkistä väkivaltaa on esimerkiksi läheisen alistaminen, nimitteleminen ja haukkuminen. Fyysinen väkivalta sisältää aina myös henkistä väkivaltaa. Jo väkivallan uhka on henkistä väkivaltaa.

  • ”Onko kaikki hyvin” voi olla äärimmäisen tärkeä kysymys.
  • Väkivallasta kertominen on ensimmäinen askel siitä
    selviämiseen.

”Vauva itki koko päivän, ja olin ihan lopussa, kun se nukahti.
Taas mä join, vaikka ei pitänyt. Ja olin niin päättänyt.
Voikohan kukaan auttaa mua?”

Äidit käyttävät alkoholia helpottaakseen jaksamista. Jos juominen on  liittynyt juhlintaan ja rentoutumiseen ennen lapsen tuloa, viinilasillinen lapsen nukahdettua voi tuntua ainoalta tavalta rentoutua.

Useimmat odottavat naiset ovat hyvin tietoisia siitä, että kaikenlaiset päihteet vahingoittavat sikiötä. Jos tuore äiti välttelee tupakkaa, alkoholia ja huumeita raskausaikana ja vielä niin kauan kuin imetys on ohi, alkoholi voi tuntua sen jälkeen sallitulta ja ansaitulta. Joskus lasi johtaa toiseen ja kuin huomaamatta alkoholia kuluu enemmän kuin alun perin oli tarkoitus.

Äidit, jotka piilottavat siideritölkkejä kodinhoitohuoneeseen tai ostavat viiniä useampia pulloja ”ihan vieraita varten” tuntevat usein häpeää. Juominen on salaisuus, mikä tekee avun saamisesta vielä vaikeampaa. Väsymys, epätietoisuuden tunne vauvan hoidossa tai yksinäisyyden ei lievene juomalla. Hetkellisesti siltä voi kuitenkin tuntua. Tunteiden käsittely alkoholin avulla ei koskaan johda pysyvään helpotukseen.

  • Vauvat ja lapset aistivat pienenkin muutoksen
    vanhemmassa.
  • Jos yrität selvitä vauva-arjesta juomalla, pyydä apua.

*)Vauvaperheiden hyvinvointi – FinLapset -kyselytutkimus 2020.
**) Ensi- ja turvakotien liiton Selviytyjät-verkkokyselyn raportti
Ei vain selviytyjä – väkivallasta toipujan tie, 2019.
***) Seurustelun ei kuulu satuttaa, 2019.

Teksti: Essi Lehtinen, Kuva: Shutterstock


Jokainen on turvassa -kampanja tuo toukokuussa esiin liiton ja jäsenyhdistysten monipuolista apua radiossa ja somessa. Kuuntele kampanjan podcastit kampanjasivulla tai Spotifyssa.

Kuuntele kampanjapodcastit