Turvakodista lähtevä ihminen voi olla niin ahdistunut ja monien arjen vaikeuksien keskellä, että selviäminen tuntuu ylivoimaiselta. Mikkelissä vapaaehtoiset ovat ensimmäisinä kuukausina läsnä ja luovat uskoa asioiden järjestymiseen.

Moni turvakodista lähtevä toivoo, että joku toinen ihminen olisi arjessa läsnä. Varsinkin silloin, jos päätös lopettaa väkivaltainen parisuhde on tehty ja edessä on muutto uuteen kotiin.

– Ihmiset toivovat yksinkertaisesti, että olisi joku, jolle puhua, kun siltä tuntuu, kuvaa Viivi Lehtinen, joka vastaa Arki!-hankkeesta Mikkelissä Viola – väkivallasta vapaaksi ry:ssä.
Väkivaltaisessa suhteessa oleminen on saattanut katkoa yhteydet muihin ihmisiin, hän jatkaa.

Arki!-hanke saikin alkunsa eri puolilta tulevista viesteistä, jotka kertoivat väkivaltaa kokeneiden ihmisten tarvitsevan tukea turvakodin jälkeen. Yhteydet viranomaisiin ja avopalveluiden tuki eivät riitä poistamaan kaaoksen ja yksinäisyyden kokemusta. Se, millaista apua ihmiset tarvitsevat, täsmentyi, kun Viivi Lehtinen haastatteli Mikkelin turvakodin entisiä asiakkaita. Ihmiset kertoivat tunteneensa lähtiessään edelleen ahdistusta ja paniikkioireitakin. Heidän saattoi olla vaikea syödä tai nukkua. He kaipasivat lähelle toista ihmistä.

Anjelika Pajarinen auttaa turvakodista lähtevää hyvin arkisissa asioissa.

Viivi Lehtinen rekrytoi hankkeessa Viola ry:n toiminnanjohtajan Sirkku Mehtolan ja Mikkelin kriisikeskuksen johtajan Helena Pohjanvirran kanssa vapaaehtoisia kokeilemaan tukihenkilötoimintaa turvakodin jälkeen. Naiset etsivät vapaaehtoisia niin sanotusti puskaradiolla, koska mukaan haluttiin kokeneita, jo kriisityötä tehneitä vapaaehtoisia. Heitä löytyi kuusi.

”Oikeita ihmisiä”

Vapaaehtoiset haluavat olla mukana eri syistä.

Joku on tehnyt pitkän uran sosiaalityössä ja kokenut, että Viola ry sellainen paikka, jossa hän haluaa tehdä vapaaehtoistyötä, kertoo Viivi Lehtinen.

Useimmilla vapaaehtoisilla on paitsi työkokemusta, myös elämänkokemusta, mikä on saanut heidät tuntumaan ”oikeilta ihmisiltä” ja juuri siltä, mitä turvakodista lähteneet lähelleen kaipaavat.

Ne, jotka haluavat olla mukana, tuntevat, että tämä vastaa vahvasti heidän omia arvojaan, sanoo Viivi Lehtinen.

Vapaaehtoiset saivat kahden päivän orientoivan koulutuksen, jonka järjestivät Arki!-hanke, kokemusasiantuntija, vainottuja auttava Varjo-tukikeskus ja Mikkelin turvakoti. Ohjaamisen taitoja vapaaehtoiset opettelevat pitkässä NLP (Neuro-lingvistic programming) -koulutuksessa.

Vapaaehtoisemme ovat olleet äärimmäisen tyytyväisiä NLP:hen. Se antaa taitoa ohjata sekä tuettavaa että itseään. Ajatus on, että kannattaa miettiä, miten asioita kuvataan. Voi valita itse, mitä ajattelee, kuvaa Helena Pohjanvirta.

Hanke loi Mikkelin turvakodin kanssa toimintamallin, jossa turvakoti arvioi, kenelle tukihenkilöä tarjotaan. Hankkeen aikana tukea on tarjottu käytännössä kaikille, jotka ovat päättäneet irrottautua väkivaltaisesta parisuhteesta ja jäädä turvakotijakson jälkeen Etelä-Savoon, missä hanke toimii. Vuoden mittaan vapaaehtoiset ovat auttaneet kymmentä turvakodista kotiutuvaa naista, joista osalla on ollut lapsia.

Tukea arjen alkuun

Tukihenkilöiden tavoite on auttaa ihmiset turvakodista kotiutumisen yli. Apu voi olla aluksi intensiivistä, mutta sen on tarkoitus kestää melko lyhyen aikaa, kolmesta kuuteen kuukautta.

Siinä ajassa ihmisten elämässä tapahtuu jo aika isoja muutoksia, Viivi Lehtinen kuvaa.

Vapaaehtoiset ovat huomanneet, että ihmisiä jännittää tavata entinen puoliso ensimmäistä kertaa tai se, miten entisen yhteisen kodin tavaroita jaetaan. Huolta aiheuttavat avioeroon, huoltajuuteen ja ositukseen liittyvät asiat. Jotakuta mietityttää edelleen oma turvallisuus.

Olemme voineet miettiä ohjeita turvallisuuden lisäämiseksi ja ohjanneet esimerkiksi yksityiseen turvapalveluun tai vainottuja auttavaan Varjo-tukikeskukseen, Lehtinen jatkaa.
Vapaaehtoisia emme missään tapauksessa kehota vaarantamaan omaa turvallisuuttaan. En voi suositella vapaaehtoisille esimerkiksi mukaan menemistä tavaroita hakemaan. Tilanteen mukaan mietitään turvallista ratkaisua.

Vaikuttaa siltä, että turvakotijaksot ovat nyt liian lyhyitä ja keskittyvät kriisityön sijaan ainakin osin liikaa ratkomaan esimerkiksi asuntoasioita, sanoo hankevastaava Viivi Lehtinen.

Eniten turvakodista kotiutuvien mielessä on kuitenkin arkinen jaksaminen ja tunnekuorman läpikäyminen.  Tukihenkilö tukee jo olemassaolollaan ja sillä, että osoittaa toisen ihmisen tuen arvoiseksi.

Ihmiset alkavat ihan silmin nähden voida paremmin; nukkua paremmin, tutustua uuteen ympäristöön ja alkaa rohkaistua ottamaan kontaktia muihinkin ihmisiin. Tarkoitus ei ole, että tukihenkilöön jäätäisiin kiinni, sanoo Lehtinen.

Hanke on pilotti ja siksi toimintaa seurataan tarkasti. Viivi Lehtinen on yhteydessä tukihenkilöihin viikoittain. Vapaaehtoiset tarvitsevat työnohjauksellista purkupaikkaa jaksaakseen.

Tukeminen on myös aika rankkaa, eikä se voi jatkua kovin pitkään.

Inhimillistä ja järkevää

Anjelika Pajarinen tuki kesällä äitiä, joka lähti turvakodista vauvan ja isomman lapsen kanssa. Anjelika oli juuri sopiva tuki perheelle, sillä muun osaamisensa lisäksi hän myös puhuu venäjää.

Maailma pelastetaan asia kerrallaan, sanoo Anjelika Pajarinen.

Kävimme turvakodilla Viivin kanssa tapaamassa äitiä. Aloitin selittämällä, mitä minä tukihenkilönä teen ja mihin valtuuteni päättyvät.

Nopeasti selvisi, ettei venäjä ole äidin oma kieli, vaikka hän puhuikin sitä sujuvasti.

Ehkä siitä johtui, että aluksi oli vaikea saada selville, mitä hän itse toivoi tilanteessa tapahtuvan. Ymmärsin, että olennaisin, mitä voin tarjota, on jutella hänen kanssaan.
Olin se, joka on kriisissä läsnä ja puhuu siitä, mitä tapahtuu, kun kriisi aikanaan ratkeaa. Niistä mielikuvista ihminen pystyy hakemaan jonkinlaista toivoa ja valoa.

Anjelika Pajarinen työskentelee nyt työvoimahallinnossa, mutta on aiemmassa työssään tuonut useitakin asiakkaitaan Viola – väkivallasta vapaaksi ry:een. Suomalainen auttamisjärjestelmä toimi äidin kohdalla Pajarisen mielestä hyvin. Poliisit veivät äidin ja lapset turvakotiin. Sosiaaliohjaajat ja tulkit hoitivat käynnit viranomaisia tapaamassa hienosti.

Anjelika lähti perheen mukaan silloin, kun ex-puoliso yllättäen otti äitiin yhteyttä ja toi äidin ja lasten tavaroita sovittuun, julkiseen paikkaan. Tilanteen turvallisuutta varmistettiin monin tavoin, mutta silti siihen liittyi väkivallan riski, joka vieläkin saa Anjelikan puheen nopeutumaan.

Huumoripitoinen haaste tukihenkilölle oli, kun perheen vauvalta loppuivat vaipat. Perhe sai vaippoja maksusitoumuksella lähikaupasta, mutta sieltä vaipat olivat loppu.

Se olikin tilanne! Olen itse kasvattanut lapseni entisessä Neuvostoliitossa, eikä minulla ole mitään käsitystä kertakäyttövaipoista tai vauvojen hoitovoiteista.
Seisoin sitten marketin vaippahyllyllä ihmettelemässä, nauraa Anjelika.

Tukisuhde jatkui kesän yli. Anjelika on valmis ottamaan uuden tuettavan, kun tarvetta on. Vaikka hanke päättyy, vapaaehtoiset ovat jatkamassa toimintaansa.

Tunnen, että tukihenkilönä teen jotain inhimillistä ja järkevää. Ihmiset selviävät kyllä vaikeista tilanteista yksinkin, mutta he selviytyvät paremmin, jos saavat tukea.
Ja jos toimintakyky säilyy, ihminen myös pystyy kääntämään vastoinkäymisen voimavaraksi.

Hankkeen jälkeen

Arki!-hankkeessa on tukihenkilöiden tarjoamisen lisäksi aloitettu ryhmä turvakodista kotiutuville, perustettu Etelä-Savon alueen kriisi- ja väkivaltatyön verkosto ja tehty opasta turvakodista kotiin lähteville. Mukana ovat Viola ry:n ja Kriisikeskuksen lisäksi Rikosuhripäivystys, ESSOTE:n perhepalvelut, Mikkelin turvakoti ja sosiaali- ja kriisipäivystys.

Hankkeen rahoittaa oikeusministeriö ja sen ohjausryhmässä on muun muassa turvakotien rahoituksesta vastaavan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja.  Valtion rahoitus turvakotien kriisijaksoille on tuonut avun useamman ihmisen ulottuville, mutta osin myös muuttanut avun luonnetta. Tukihenkilöiden tarve korostuu nyt.

Ihmisten avun tarve turvakodista kotiutuessa on varmasti tunnistettu aiemminkin. Yhdistykset ovat pystyneet pienimuotoisesti tarjoamaan siinä apuaan ja ohjaajat ovat huolehtineet omista asiakkaistaan, kuvaa Viola – väkivallasta vapaaksi ry:n toiminnanjohtaja Sirkku Mehtola.

Kun rakenne on nyt toinen, ohjaajien ei ole niin yksinkertaista huolehtia asiasta.

Hanke päättyy vuoden lopussa. Viola ry:ssä työtä on tarkoitus jatkaa tavalla tai toisella avopalveluiden yhteydessä.

Mehtola toivoo kovasti toiminnan laajenevan ympäri Suomea.

Uskomme, että vapaaehtoisia löytyy myös muualta. Tässä voisi kansallinen hanke olla tarpeen. Niillä paikkakunnilla, joissa turvakotia ei ole, tukihenkilöiksi voisi kouluttaa kriisikeskusten vapaaehtoisia.

Katso myös hankkeen vasta ilmestynyt opas Turvakodin jälkeen. Ohjeita turvalliseen kotiutumiseen. (muokattu 10.1.19)


 

Osalle tukihenkilön tuki ei riitä

Pieni osa turvakodista lähtevistä on niin monitraumatisoituneita, että he tarvitsevat tiivistä sosiaalityön ja esimerkiksi mielenterveyspalveluiden tukea. Väkivalta ja elämäntilanne ovat murentaneet heidän toimintakykyään niin, että  pienetkin vastoinkäymiset esimerkiksi viranomaisten kanssa aiheuttavat paniikkioireita.

 Esimerkiksi jos sairauslomalla oleva, tuloton ihminen hoitaa paperiasiansa aivan niin kuin pitääkin, mutta jää useammaksi päiväksi ilman sähköä, koska Kela ja sosiaalitoimi ovat eri mieltä siitä, kuka sen maksaa, se voi romahduttaa uskon selviytymiseen ja viedä toimintakyvyn, kuvaa Viivi Lehtinen.

 Ihminen voi oikeasti kokea, että yhteiskunta hylkää. Hankkeen aikana olen miettinyt, miten he olisivat pärjänneet, jos tarjoamaamme tiivistä tukea ei olisi ollut saatavilla, jatkaa Lehtinen.

Arki!-hanke haluaa vaikuttaa siihen, että perusapua saa sen lisäksi, että vapaaehtoinen tukee henkisesti. Jos ihminen kokee joutuvansa heitteille, turvakodin tekemä työ käy turhaksi. Kyse on muun muassa aikuissosiaalityön palveluiden saamisesta ja siitä, että ihmisestä huolehditaan myös esimerkiksi heidän muuttaessaan toiselle paikkakunnalle.

Juttu on julkaistu lyhyempänä lehdessä 4/18. Teksti: Essi Lehtinen, kuvat: Paula Myöhänen