Turvakotiin tulevista naisista jopa joka viides on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Naisia on pakotettu seksiin ja seksuaalisiin tekoihin, joita he eivät haluaisi tehdä. Alistaminen intiimissä suhteessa jättää syvän jäljen.

Turvakotiin tulevalta aikuiselta kysytään, miksi hän hakee turvaa. Hänen kanssaan käydään läpi, millaista väkivaltaa hän on kokenut. Tilastojen mukaan ainakin noin 10 prosenttia naisista sanoo kokeneensa henkisen ja fyysisen väkivallan ohella seksuaalista väkivaltaa.

Ensi- ja turvakotien liiton turvakotityön tilastojen mukaan liiton 17 turvakodissa viime vuonna olleista 1139 asiakkaasta 8,77 prosenttia ilmoitti kokeneensa seksuaalista väkivaltaa. Vuotta aiemmin osuus oli 9,11 prosenttia.
Kun asiasta kysyttiin neljästä satunnaisesti valitusta liiton jäsenyhdistyksen turvakodista eri puolilla Suomea, kokeneet sosiaalityöntekijät ja ohjaajat olivat valmiit ainakin kaksinkertaistamaan luvun. Niiden omien tilastojenkin mukaan seksuaalista väkivaltaa oli kokenut 12–20 prosenttia asiakkaista.

Päivän tai pari turvakodissa viipyvän asiakkaan kanssa pidempiä keskusteluja ei ehditä käydä, mikä vaikuttaa tilastoinnin tarkkuuteen.

Miksi seksuaaliväkivalta ei aina näy tilastoissa?

Kokkolan ensi- ja turvakoti ry:n, Lapin ensi- ja turvakoti ry:n, Vantaan Turvakoti ry:n ja kolmea turvakotia ylläpitävän Pääkaupungin turvakoti ry:n turvakodeista hakee apua yhteensä reilut 600 aikuista vuodessa.

Näissä kuudessa turvakodissa seksuaalinen väkivalta ei useinkaan ole tärkein syy hakea apua. Turvaa haetaan useimmiten fyysiseltä tai henkiseltä väkivallalta. Ne tunnistetaan ja niistä on mahdollista puhua.

Turvakotien vastaavat sosiaalityöntekijät sanovat, että seksuaalinen väkivalta tulee yleensä ilmi vasta parin päivän kuluttua, kun avun hakija on alkaa luottaa työntekijöihin.


Jos väkivalta tulee turvakodissa esiin, se on ollut vakavaa tai poikkeuksellista.


– Puhuminen vaatii ajan ja rauhan. Siitä pitää usein myös ensin kysyä ja asiakas saattaa palata siihen, kun on miettinyt asiaa, sanoo Lapin turvakodin vastaava sosiaalityöntekijä Johanna Karjalainen.

Väkivaltaa kokenut voi tarvita aikaa hahmottaakseen, mikä kaikki on väkivaltaa. Työntekijä voi kysyä esimerkiksi ”onko teidän parisuhteessa ollut seksuaalisviritteistä väkivaltaa? onko sinua pakotettu, kiristetty tai uhkailtu seksiin?” Tavallista on, että ”pakottaminen”-sana saa naiset tunnistamaan ilmiön. Uhka liittyy tavallisesti siihen, että mies hakee seksiä muualta jos ei saa tai vie lapset, jos nainen ei suostu. Seksiin suostumalla naiset kokevat rauhoittavansa aggressiivista tilannetta.

Ilmi tullutta väkivaltaa voi pitää vakavana tai poikkeuksellisena. Kun se mainitaan turvakodissa, sillä ollut merkitystä turvakotiin hakeutumisen kannalta. Esimerkiksi Vantaalla turvakodin tilastoissa viime vuoden 115 naisasiakkaasta 12,1, prosenttia sanoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa, mutta vain 12,4 prosenttia sanoi, ettei ole kokenut. Jäljelle jää reilut 70 prosenttia (noin 90 naista), jotka ovat olleet turvakodissa lyhyen ajan tai joiden osalta asiaa ei ole kirjattu.

Et määrää omasta kehostasi

Naisissa seksuaalisen väkivallan kokemukset näkyvät työntekijöiden mukaan jonkinlaisena alistuneisuutena. Seksuaaliväkivalta muuttaa kuvaa omasta kehosta.

– Joku toinen käyttää kehoasi sinun haluamattasi. Siihen liittyy häpeää. Syntyy käsitys siitä, että sinä et määrää omasta kehostasi, vaan joku on sinun yläpuolellasi, kuvaa Vantaan turvakodin sosiaalityöntekijä Kaarina Aho.
– Se jättää jäljen vielä toisella tapaa kuin muu väkivalta.

Häpeän vuoksi asiasta puhuminen on vaikeaa ja kun puhe asiasta etenee usein asteittain, toipuminen vie aikaa.


Paljon seksuaalista väkivaltaa jää piiloon.


Jos turvakotiin tulemisen pääsyy on raiskaus ja seksuaalinen väkivalta, rauhoittuminen turvakotiin on usein vaikeaa. Kriisi ja ahdistus jatkuvat myös turvakodissa.

Kokkolan ensi- ja turvakoti Ainan sosiaalityöntekijä Carola Holmbäck-Puskalan mielestä seksuaalista väkivaltaa on käsiteltävä traumana.

– Meidän turvakodissa ollaan paljon yhteisissä tiloissa. Siinä huomaa, jos joku käyttäytyy tavalla, johon ei näy syytä. Ihminen voi säikähtää kosketusta, vaikka kuulumisia kysyessä, tai vetäytyy omaan maailmaansa. Väkivallan kokemus on syvä.

 Pitää osata kysyä

Kaarina Aho sanoo havahtuneensa noin vuosi sitten ajatukseen siitä, että jos parisuhde on epätasa-arvoinen ja siinä on väkivaltaa, sen täytyy näkyä myös intiimissä suhteessa.

– Kun olen alkanut erikseen kysyä seksuaalisesta väkivallasta, hyvin usein sitä on ollut, sanoo Aho.
– Sanon vielä erikseen sen, että avioliitossakin pakottaminen on rikos.

Pääkaupungin turvakoti ry:n vastaava sosiaalityöntekijä Minna Remes-Sieväsen kokemus on, että seksuaalisen väkivallan ilmiöt ovat samanlaisia, olipa avun hakija Suomessa syntynyt tai tullut Virosta, Venäjältä, Aasiasta tai vaikka Afrikasta. Yhdistyksen kolmessa yksikössä Haagassa, Toukolassa ja Pellaksessa reilut 35 prosenttia asiakkaista on maahanmuuttajataustaisia.

– Tapa hahmottaa väkivaltaa sen sijaan voi olla eri kulttuureissa erilainen. Siinä missä suomalainen nainen sanoisi, että minulle ei saa tehdä näin, muualta tuleva voi vielä pitää kohtelua tavallisena.

Maahanmuuttajien auttaminen voi olla yhteisen kielen puuttumisen vuoksi hitaampaa kuin suomalaisten. Voi myös olla, että tulkin läsnäollessa naiset eivät puhu seksuaalisen väkivallan kokemuksista, vaikka niistä kysyttäisiinkin.

– Ylipäätään omista asioita puhuminen voi olla vaikeata. On huoli asioiden leviämisestä omaan lähipiiriin, kuvaa Johanna Karjalainen.

Omaan seksuaalisuuteen kohdistuva rikos on harvoin naisten päällimmäinen huoli. Turvakodista käsin järjestellään käytännön asioita, uutta asuntoa ja mahdollisia rikosilmoituksia. Pahoinpitelyjen ja lapsiin kohdistuvan väkivallan rikosprosessit etenevät automaattisesti.

– On haaste miettiä, mihin keskityt asiakkaan kanssa. Turvakodissa ihminen on kriisissä, kuvaa Kaarina Aho.

Erityisen haavoittuvia ovat maahanmuuttajanaiset, joiden voi olla vaikea erota miehestään. Poliisi ehkä ohjaa naiset turvakotiin. He saavat tietoa siitä, ettei seksuaalinen painostus ole oikein, mutta palaavat jonkun tukitoimen turvin lasten kanssa kotiin.

– Voi olla, että seksuaalinen painostaminen jatkuu. Naiset ovat aika heikoilla, jos heillä ei ole suomalaisia ystäviä ja jos viranomaiset eivät kiinnitä asiaan huomiota, sanoo Johanna Karjalainen.
– Yhteiskunnalla on vielä töitä tässä.

teksti: Essi Lehtinen, kuva: Amnesty International Suomen osasto

Seksuaalisesta väkivallasta kertoneet naiset / naisia turvakodissa, 2018

Kokkolan ensi- ja turvakoti  17 / 81 (20,1 %). 
Aikuisia yhteensä 84.

Lapin turvakoti   10 / 57 (17,5 %). 
Aikuisia yhteensä. 72.

Pääkaupungin turvakoti (Haaga, Toukola, Pellas) 56 / 325 (17,2 %). Aikuisia yhteensä 352.

Vantaan turvakoti    14 / 115 (12,1 %). Aikuisia yhteensä 122.

 Ensi- ja turvakotien liiton ja Amnesty International Suomen osaston yhteinen Naistenviikko-kampanja kerää varoja naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan ehkäisemiseksi.