Satu kameleontille ja muita satuja sinulle -kirjan kuviin ja satuihin sisältyy paljon lämpöä ja toiveita. Vasta julkaissut sadut on tehty viestiksi ja avuksi lapsille, joiden vanhempi eron jälkeen kiusaa ja vainoaa entistä puolisoaan ja lapsiaan.

 Vuosittain 500−700* avioeroon liittyy merkittäviä ongelmia. Jompikumpi vanhemmista on voinut käyttäytyä väkivaltaisesti jo ennen eroa ja jatkaa sitä tai ryhtyy eron jälkeen kiusaamaan ja vainoamaan entistä puolisoaan ja lapsiaan. Vanhempien välissä on lapsi.

–  Lapsi voi olla vaikeassa raossa ja tarvitsee apua. Mietin kirjoittaessani, mitä haluaisin sanoa hänelle, kuvaa Satu kameleontille -kirjan kirjoittanut Timo Harju.

Kiehtovat, värikkäät sadut sopivat kenelle tahansa lapselle. Omalla tavallaan ne aukeavat, jos vanhemmat ovat riitaisia tai jompikumpi vainoaa. Tarinat muuttamisesta, pakenemisesta tai vaikka vanhemman mielialoihin mukautumisesta puhuvat silloin lapsille omaa kieltään.

– Pystyn saduilla välittämään iloa, lohtua ja hauskuutta. Tärkeää silti on, että kirjaa tehdessä on huomioitu juuri vainoa kokeneet. Kirja on kirjoitettu heille, miettii Harju.

Lapsia ajatteli myös kuvittaja Nina Haiko. Hän halusi luoda kuvituksilla oman lämpimän rinnakkaismaailman, sadun todellisuuden, jonne lapsi pääsee tunteidensa kanssa turvaan.

– Toivoisin kirjan olevan ilo ja nautinto, mutta päätyvän etenkin monen sellaisen käsiin, joka voisi saada siitä apua.

Sadut antavat suojaa

Perheen ulkopuolisen ei ole välttämättä helppo havaita vainoa ja lapsen voi olla vaikea kertoa, mikä on hätänä. Viikoittain vainoa kokevia lapsia tapaava Pirjo Ervasti Oulun ensi- ja turvakoti ry:stä tekee eroa väkivallan ja vainon välille.

– Vaino on piinaavaa pinteessä olemista, josta ei tiedä, koska se loppuu. Siinä saattaa olla helpompia vaiheita ja sitten se voi taas yllättäen aktivoitua, sanoo Ervasti.

Satu antaa lapselle symbolisen suojan.

– Sadussa lapsi saa päättää tason, jolla asioita käsitellään. Jotkut lapset voivat puhua traumaattisista kokemuksista ominaan, mutta toiset haluavat käsitellä niitä vähän etäämpää, sadun kautta, kuvaa kirjan teossa mukana ollut Pia Marttala Viola – väkivallasta vapaaksi ry:stä.

Marttala ja Ervasti ovat tehneet Timo Harjun kanssa kirjan loppuun harjoituksia, joilla aikuiset voivat auttaa lasta käsittelemään kokemaansa.

– Haluamme tuoda turvallisuuden tunnetta tässä ja nyt -hetkeen lapselle, joka elää epävarmassa tilanteessa. Vahvistaa lapsen sisäistä turvallisuuden tunnetta, sanoo Pirjo Ervasti.

Sadut pohjaavat lasten todellisiin kokemuksiin

Eron jälkeistä vainoa kokeville on kehitetty apua Varjo-hankkeessa jo viiden vuoden ajan. Lapin yliopiston tutkijat, professori Merja Laitinen ja Anna Nikupeteri analysoivat hankkeessa tehtyjä lasten ja nuorten haastatteluita ja hankkeen lastenryhmän materiaalia vanhempien eron jälkeisestä väkivallasta.

Tutkijat jaottelivat lasten kokemukset vanhempien eron jälkeisessä vainossa neljään ryhmään. Lapsi voi vainossa kokea pelkoa ja turvattomuutta; ihmetellä rakkaudeksi ja huolenpidoksi naamioituja tekoja, tulla käytetyksi äitiinsä tai isäänsä kohdistuvan vainon välineenä tai pahimmillaan joutua fyysisen väkivallan ja uhkailun kohteeksi.

Satukirjan sadut pohjaavat näihin lasten todellisiin kokemuksiin ja lasten kanssa pitkään työskennelleiden ammattilaisten kertomaan.

Tarjolla koulutusta harjoitusten tekoon

Pia Marttala ja Pirjo Ervasti ovat työskennelleet väkivaltaa kokeneiden lasten kanssa yhteensä kymmeniä vuosia. He pitävät syksyllä päivän mittaisia koulutuksia satukirjan harjoitusten käytöstä Ensi-  ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten paikkakunnilla. Kirjan satujen ja harjoitusten avulla lapsi voi katsoa menneeseen niin, että hänellä on koko ajan tunne, että hän on turvassa ja hallitsee tilanteen.

– Tehtävissä on selviytymistä tukeva vire. Lapsen menneet kokemukset voivat niiden avulla järjestyä muistoiksi ja kokonaiseksi tarinaksi, sanoo Pia Marttala ja jatkaa.

– Lapsi nappaa sadusta sen, minkä haluaa ja päättää, mikä on merkityksellistä. Lapsi voi myös valita, miten paljon tälle aikuiselle voi asiasta puhua.Tarkoitus ei ole laittaa lasta kokemaan uudelleen niitä vaikeimpia kokemuksiaan, se ei auta ketään.

Ervasti ja Marttala toivovat, että koulutuksiin osallistuisivat sosiaali- ja terveyspuolen ja järjestöjen lisäksi myös koulujen ja päiväkotien työntekijät. He haluaisivat osoittaa, että lasten vaikeita kokemuksia on mahdollista käsitellä.

– Eroja on todella paljon. Lasten erilaisia kokemuksia niistä olisi hyvä käsitellä siellä, missä lapset ovat, kuten päiväkodeissa ja kouluissa, sanoo Pia Marttala.

Nina Haiko ja Timo Harju: Satu kameleontille ja muita satuja sinulle (Ensi- ja turvakotien liitto, 2017) Tilaa: www.varjohanke.fi/tilaa-satukirja

Lyhyt versio Issuu.com / Satu kameleontille

 

Teksti: Essi Lehtinen, kuvat: Nina Haiko / Satu kameleontille ja muita satuja sinulle

*Jaana Kinnunen: Kun väkivalta ei päättynytkään eroon – Tutkimus lastenvalvojien työkäytännöistä eron jälkeisen väkivallan ja vainon tilanteissa (Lapin yliopisto, 2016); Vuonna 2016 avioeroon päättyi 13 541 avioliittoa (Tilastokeskus).