Päiväryhmässä vauva on asiakas siinä kuin vanhempikin. Väsyneet ja omien ongelmiensa kanssa painivat äidit oppivat säännöllisen päivärytmin ja vauvat saavat äänen.

Tule vaikka yöpaidassa, kunhan  tulet. Ohjaajat Sanna Kokkoniemi
ja Piia Savolainen painottavat sanoja äidille. Iisalmen Louhenkadulla kokoontuva Ylä-Savon ensi- ja turvakotiyhdistyksen Päiväryhmä Pampula rakentaa väsyneille ja omien ongelmiensa kanssa painiville äideille päivään rytmin.

Piia Savolainen tervehtii vauvaa ja äitiä.

– Me menemme aina ovelle vastaan, kun äidit tulevat. Kun on vähän paremmin tutustuttu, jotkut antavat vauvan saman tien. Koen sen luottamuksen osoitukseksi, että äiti voi sanoa olevansa niin loppu, että vauva tarvitsee toisen sylin, sanoo Piia Savolainen. Siitä päivä vähitellen rakentuu.

– Me jäämme äidin viereen ja ehkä riisumme vauvan ulkovaatteita samalla. Samalla kyselemme vauvalta, että ”äiti on nyt väsynyt, kuin sulla menee”?

Äidillä on joku tunne, mutta vauvalla voi olla oikein hyvä aamu, sanovat ohjaajat.

Puhutaan vauvaa

Vauvojen voinnin ja mielenliikkeet saa selville, kun pysähtyy  kuuntelemaan. Huumori ryydittää asioita, joihin on joskus kipeätä tarttua. tutuksi tulleessa ryhmässä ohjaajat voivat sanoittaa vauvan kokemusta. He niin sanotusti puhuvat vauvaa eli sitä, mitä arvelevat vauvan ajattelevan.
”Mitähän se äiti tuolla tarkoitti…?”
”Maiskis, mä oon syönyt vadelmaa.
Mun äiti antoi mulle. Hyvä, äiti.”

Pikkuinen Helmi syöttötuolissa huokaa. Sanoitus taisi osua kohdalleen. Pampulaan äidit ja vauvat tulevat nimenomaan vanhemmuuden takia. Kevään tai syksyn jaksolle mahtuu kerrallaan neljä vauvaa ja vanhempaa.

– Muut auttajat käsittelevät helposti vanhempien ongelmia. Täällä tehdään töitä, että tulee ilmi, miten perheen asiat vaikuttavat vauvan elämään, sanoo Piia Savolainen.

Äiti: ”Uskaltaako Helmille antaa mustikan?” Mustikat ja vadelmat maistuvat.

Varma rytmi päivässä

Päiväryhmän päivä kulkee aina samalla tavalla. Aamupalan jälkeen on aamupiiri lauluineen ja loruineen, sitten ulkoillaan. Lounaan jälkeen  puhutaan vanhemmuuden aiheista ja lopuksi äideillä on hetki aikaa keskenään. Äideille on hyvin tärkeää, että he voivat olla varmoja siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Myös vauvat oppivat tuntemaan rytmin ja tunnistamaan, ketkä ovat  omia Pampula-kavereita ja kuuluvat ryhmään.

– Meillä on ovetkin lukossa. Tänne tulevat vain ne, joiden me tiedämme olevan tulossa. Se tuo turvaa, jos joskus on kotona pitänyt pelätä.

Vanhempien ongelmat liittyvät usein mielenterveyteen tai päihteisiin, joskus syvään yksinäisyyteen tai elämän kriisiin. Ohjaaja Marjo Hynynen pitää selvänä, että ongelmista puhutaan suoraan. Tavoite on kuitenkin vahvistaa vanhempien voimavaroja ja nähdä sitä hyvää, jota perheessä jo on. Hetkessä se ei tapahdu.

– Muutokset ovat aika pitkässä varressa, se on hyvä tunnistaa. Me autamme näiden pienten ihmisten mielenterveyden pohjarakenteen syntyä.

Vauvan vointia seurataan

Vauvan voinnista ja kuulumisista tehdään päivittäin kirjaukset. Niistä voi seurata muutosta jakson aikana.

– Yhä enemmän teemme myös vauvoille omia asiakassuunnitelmia, kertoo Piia Savolainen.

Ylä-Savon ensi- ja turvakoti käyttää Ensi- ja turvakotien liiton Sofiaasiakastietojärjestelmää. Sofia on yhteensopiva valtakunnallisen Kantajärjestelmän kanssa. Työn tuloksellisuutta seurataan myös jakson alun ja lopun tapaamisissa, johon ohjaajat ja äiti kutsuvat vauvan ja äidin läheisiä ja viranomaisia, jotka tekevät perheen kanssa töitä. Työn tavoite ovat isot, pysyvät myönteiset muutokset perheen elämässä.

Helmin nimi on vaihdettu hänen yksityisyytensä suojaamiseksi.

Teksi ja kuvat: Essi Lehtinen