Ensikoteihin ohjataan yhä huonommassa kunnossa olevia vauvojen vanhempia. Mielenterveyden ongelmat ovat entistä vakavampia ja niitä on useammalla äidillä ja isällä. Kehitys on kulkenut samaan suuntaan koko 2000-luvun. Pääkaupunkiseudulla ensikodin arjessa tämä näkyy siten, että osa vanhemmista ei pysty sitoutumaan kuntoutukseen vastasyntyneen kanssa, vaikka tukea on tarjolla ympäri vuorokauden.

Ensikotiin tulevista vanhemmista joka neljäs kertoo itsellään olevan yhden tai useampia diagnosoituja mielenterveyden ongelmia. Ensi- ja turvakotien liiton tilastojen mukaan useimmat heistä kertovat kokeneensa myös stressiä, kiusaamista ja väkivaltaa.

Kuva: Gorilla / Folio. Äiti ja lapsi eivät ole ensikodin asiakkaita.

Samoin neljännes vanhemmista, joilla diagnooseja ei ole, kertoo olevansa stressaantunut; kuudesosa on uupunut ja saman verran elää äkillisessä kriisissä. Heinäkuun loppuun mennessä perheitä oli ensikodeissa ollut 160.

Huoli vanhempien psyykkisestä voinnista on hyvin yleinen ensikodeissa eri puolilla Suomea. Soittokierros kertoo, että niin Helsingissä, Lahdessa, Tampereella kuin Oulussa on huomattu viime vuosina muutos siinä, millaisia asiakkaita kunnat ohjaavat ensikotiin.


Avun tarve on otettava vakavasti jo odotusaikana.


Helsingin ensikoti ry:n Vallilan ensikodin johtaja Niina Planting-Pernun käsitys on, että asiakkaiden psyykkistä tilaa ei aina ole diagnosoitu.
– Asiakas ei ehkä ole itse sitoutunut hoitokontakteihin, joissa diagnoosi olisi voitu tehdä. Vauvan syntymän aikoihin ei ole tarkoituksenmukaistakaan lähteä kovin raskaisiin psykiatrisiin arvioihin tai prosesseihin, Planting-Pernu sanoo.

Mielenterveyden ongelmien yleisyyttä kuvaa myös tutkimus pääkaupunkiseudulla toimivan Helsingin ensikodin laitospaikkojen tiedusteluista. Niissä vanhemman mielenterveys oli aina yksi syy siihen, miksi kuntoutusta tarvittiin. Yli puolella tutkimuksen äideistä oli jo valmiiksi diagnosoitu mielenterveyden ongelma.*

Mielenterveysongelmia ja traumaa

Vallilan ensikodin tilanne on nyt poikkeuksellinen, kun siellä on hankerahoituksella reilun vuoden voinut työskennellä osa-aikainen psykiatri.

Lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Merja-Maaria Turusella on vuosikymmenten kokemus yhteistyöstä lastensuojelun kanssa, muun muassa Vantaan kaupungin perhesijoituksista. Hän pystyy arvioimaan Vallilan ensikodin asiakkaiden psyykkistä vointia ja järjestämään heille hoitoa. Turunen pitää muutosta vauvojen ja äitien auttamisessa selvänä.

– Kunnat ovat alkaneet auttaa perheitä kotiin niin pitkälle kuin mahdollista. Neuvolat tunnistavat ja hoitavat lievät masennukset. Ensikotiin ohjautuu yhä enemmän äitejä, joilla on vakavaa mielenterveyden tai päihteidenkäytön ongelmaa.

Gorilla / Folio.Turunen tunnistaa ensikotien asiakkaissa neljä ryhmää suhteessa mielenterveyden ongelmiin. Ensimmäisellä ryhmällä on vakava mielenterveyden häiriö; skitsofrenia tai muu psykoottinen häiriö.
Toiseksi ensikotiin ohjataan äitejä, joilla ei ole varsinaista mielenterveyden sairautta, mutta niin traumaattinen tausta, vaikeat kasvuolot ja esimerkiksi puutteita koulutuksessa, että se vaikuttaa persoonallisuuden kehitykseen ja itsetuntoon ja lisää ahdistusta ja masennusta. Hyvin usein heitä on myös vakavasti kiusattu koulussa. Köyhyys tekee arjesta raskasta ja monet näistä äideistä ovat arkoja käyttämään olemassa olevia palveluita.


Ensikoti rakentaa turvaa ja auttajien verkkoa äitien ympärille.


Kolmas ryhmä ovat äidit, joilla on kehityksellisiä ongelmia. He ovat joko hyvin nuoria tai heidän neuropsykiatriset ja älyllisen kehityksen ongelmansa vaikeuttavat vauvasta huolehtimista.

Neljäs ryhmä ovat maahanmuuttajataustaiset äidit, jotka ovat kokeneet vakavasti traumatisoivia asioita, sotaa ja väkivaltaa. Heidän perheensä ja vanhempansa ovat usein kaukana, jos ovat elossa. Äitien haaste on löytää vauvan vanhempana paikkansa uudenlaisessa kulttuurissa ja palveluissa.

Synnytyssairaala ei uskalla päästää vauvaa kotiin

Pääkaupunkiseudulla auttamisen haastetta lisää se, että ensikotiin soitetaan usein vasta synnytyslaitokselta, kun perhe on kotiutumassa. Aiemmin perhe valmistautui ensikotiin tuloon käymällä ensin tutustumassa siihen. Käyntejä saattoi olla vielä toinenkin, ennen kuin perhe muutti ensikotiin.
Kun vanhemmat nyt tulevat ensikotiin valmistelematta lastensuojelun kiireellisenä väliintulona, heidän voi olla vaikea sitoutua kuntoutumiseen. Muutamassa vuodessa lyhyen aikaa ensikodissa viipyvien asiakkaiden määrä on kasvanut Helsingin ensikodissa tuntuvasti.

Vastaavaa ilmiötä ei Lahdessa, Oulussa ja Tampereella ole huomattu. Niissä alle kahden viikon jaksot ovat vähentyneet. Kaikkiaan Ensi- ja turvakotien liiton tilastojen mukaan ensikodista apua saa yhä harvempi. Ensikotijaksoja oli vuonna 2015 kaikkiaan 338 ja vuonna 2018 kaikkiaan 253, eli neljänneksen vähemmän.

Apu pitää saada jo odotusaikana

Merja-Maaria Turunen pitää ensikotien tilanteeseen syynä mielenterveyspalveluiden vähäisyyttä ja muun muassa avohoidon painottamista. Psykiatreista on pulaa. Ensikoti pystyy auttamaan äitejä nytkin, sen vahvuus on rakentaa turvaa ja auttajien verkkoa äitien ympärille, mutta työ vaatii aikaa, kun vanhempien ongelmat ovat yhä vaikeampia.
– Ja edelleen kunnat haluaisivat vain lyhentää kuntoutusjaksoja, Turunen ihmettelee.

Oman lisänsä tuo se, että monilla asiakkaista ongelmat ovat ylisukupolvisia. Helsingin ensikoti ry:n pitkäaikainen toiminnanjohtaja Kirsi-Maria Manninen pitää aivan keskeisenä sitä, että vauvaa odottavan perheen avun tarve otetaan vakavasti jo odotusaikana ja että toimintatavat kunnissa tukevat avun saamista. Nykyään esimerkiksi neuvolassa tehty ennakollinen lastensuojeluilmoitus menee tiedoksi aikuissosiaalityöhön. Lastensuojelu ei välttämättä tunne perhettä, ennen kuin synnytyssairaalassa selviää, ettei vauva voi lähteä vanhempien kanssa kotiin.

– Sitten järjestetään paniikissa jotain paikkaa. Mikä lähtökohta se on perheelle ottaa apua vastaan, puuskahtaa Manninen.
– Nyt on myös yhä enemmän tutkittua tietoa siitä**, miten sikiövaihe vaikuttaa ratkaisevasti lapsen kehitykseen. Eikö se vaikuta mitään?

Merja-Maaria Turunen perää terveydenhuollon ja sosiaalityön tiiviimpää yhteistyötä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijällä pitää ehdottomasti olla kokonaiskuva terveystiedoista ja se pitää kertoa ensikodille. On kestämätöntä, että vauva ja vanhempi voivat tulla ensikotiin niin, että siellä ei ole kokonaistietoa vanhemmasta.
– Ensikoti on kuitenkin vastuussa vauvasta.

Manninen pitää äärimmäisen tärkeänä vanhemmille myös tietoa siitä, että apua saa tarpeeksi pitkään. Ennen vuotta 2015 useat kunnat tekivät Vallilan ensikodin kanssa perheiden kuntoutuksesta toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia, joiden jatkamisen tarpeellisuutta mietittiin kuukausittaisissa palavereissa. Muutos on ollut raju.

– Kunnat luottivat silloin siihen, että me oikeasti arvioimme, mikä asiakkaan tilanne on. Nyt apua saa kahdeksi kuukaudeksi kerrallaan, eivätkä äidit ja isät eivät välttämättä tiedä, missä he ovat vauvan kanssa ensi viikolla, kun tieto avun jatkumisesta jää viime tippaan.
– Hurjimmillaan tavarat on jo pakattu, kun tieto kuntoutuksen jatkosta tulee, Kirsi-Maria Manninen sanoo.

* Noora Nurminen: Helsingin ensikodin ympärivuorokautisiin yksiöihin ohjautuvat lastensuojelun asiakasperheet. Sosiaalityön käytäntötutkimus.
** FinnBrain-tutkimus

Teksti: Essi Lehtinen, kuvat: Gorilla/Folio.