Tällä viikolla (vk 14) on uutisoitu siitä, että Tanskassa ja Norjassa toimiva, lasten vastakaappauksia tekevä yritys on laajentanut toimintansa Suomeen ja Ruotsiin. Uutisissa haastatellut ulkoasiainministeriön konsuliosaston Henna Harju ja keskusrikospoliisin Lars Henriksson suhtautuvat asiaan kriittisesti.
Suomen rikoslain (25. luku §5 a) mukaan lapsikaappauksessa lapsi on viety maasta ilman huoltajan suostumusta tai jätetty palauttamatta. Lapsella on täytynyt olla vakinainen asuinpaikka Suomessa ja hänen on oltava alle 16-vuotias. Yli 90 maata on ratifioinut Haagin lapsikaappaussopimuksen, jonka avulla lapsi pyritään palauttamaan takaisin vakinaiseen asuinmaahansa. Noin 100 valtiota on siis sellaisia, joissa viranomaiset eivät voi vaikuttaa lapsen palauttamiseen.
Uusi yritys, Suomen Erikoisturvaryhmä, kertoo hoitavansa lapsen palauttamisen noudattaen Suomen lainsäädäntöä huoltajuuden suhteen eli vanhemman on osoitettava, että hänellä on lapsen yksinhuoltajuus. Yritys sitouttaa vanhemman hankkimaan lapselle apua ja tukea terveydenhuollosta palautuksen jälkeen. He haluavat myös varmistua siitä, että lapsi haluaa palata Suomeen.
Me Kaapatut Lapset ry:ssä ymmärrämme hyvin viranomaisten varovaisuuden vastakaappauksen suhteen. Toisaalta ymmärrämme myös vanhempien tuskan, kun lapsi on kaapattu ja viranomaistoimet hänen palauttamisekseen eivät ole onnistuneet. Etusijalle tässä niin kuin kaikessa lasta koskevassa toiminnassa on asetettava lapsen etu.
Haagin lapsikaappaussopimus tähtää lapsen nopeaan palauttamiseen, jotta hän ei ehdi sopeutua uuteen ympäristöön ja näin ollen palautuksen yhteydessä joudu jälleen kerran irtautumaan tutusta elinympäristöstään. Lapsikaappaukset ovat monimutkaisia tapahtumakulkuja, joista jokaista on tarkasteltava itsenäisesti omana prosessinaan, johon vaikuttavat muun muassa lapsen ikä ja kaappauksen kesto. Moni vanhempi joutuu toteamaan, että olisi väärin enää palauttaa lapsi, joten vanhemmat pyrkivät vain ylläpitämään suhdetta lapseen. Nämä ovat vaikeita päätöksiä, mutta tärkeää on asettaa lapsen edun vanhemman edun edelle. Jos suunniteltu vastakaappaus epäonnistuu, voi se merkitä myös satunnaisenkin yhteydenpidon loppumista.
Suosittelemme yhä vanhemmille ensisijaisesti neuvottelua lapsen palauttamiseksi, samalla käyttäen niitä viranomaiskeinoja, joita kaappausmaassa voidaan käyttää: joko Haagin lapsikaappaussopimukseen liittyvää palautusprosessia tai ulkoasiainministeriön apua neuvotteluissa sopimuksen ulkopuolisissa maissa. vasta jos neuvottelut ja viranomaistoimet eivät johda tulokseen, on rankempien toimien vuoro, kuten rikosilmoituksen. Vastakaappaus on kaikkein äärimmäisin keino, johon tiedämme vain muutaman vanhemman ryhtyneen. Kuuluisin tapaus lienee Anton-pojan palauttaminen Venäjältä.
Seuraamme uuden yrityksen toimintaa varovaisella mielenkiinnolla. Muistutamme myös, että vaikka lapsi olisi vanhempiensa yhteishuollossa tai viranomainen olisi huollosta vastaava taho, voi kyseessä olla lapsikaappaus. Järjestämme vielä tänä keväänä asiasta keskustelutilaisuuden, joten seuratkaa tiedotustamme!
Blogin kirjoittaja:
Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja
Tarja Räisänen
