Televisiossa on eri kanavilla alkamassa kolme tosi-tv -sarjaa, joissa etsitään puolisoa ulkomailta. Toivotamme onnea niin ulkomaisten maajussien morsiamille kuin ensitreffeille ulkomaille menijöille ja 90 päivää morsiamena olevalle Jasminille!
Toivomme myös, että mahdollisesti solmitut avioliitot kestävät, varsinkin, jos parit ovat saaneet lapsia. Haluamme muistuttaa kaikkia maailmalle parisuhteeseen lähteviä tärkeistä lapsiin liittyvistä asioista.
Ensinnäkin, jo ennen lasten hankkimista kannattaa keskustella siitä, missä maassa lasten kanssa asutaan ja miten toimitaan, jos ero tulee. Vanhempien erotessa lapsen asioista päätetään siinä maassa, jossa hän asuu vakinaisesti. Se on lapsen kotimaa ja sen viranomaisilla on paras tieto lapsen ja vanhempien olosuhteista ja parhaat edellytykset tehdä lasta koskevia päätöksiä. Mitä isompi lapsi, sitä kiinnittyneempi ja kiintyneempi hän on ympäristöönsä ja lähipiiriinsä, tuttuun päivähoitoon, kouluun, ystäviin ja sukulaisiin. Puhumattakaan toisesta vanhemmasta.
Usein eron tultua syntyy halu palata kotimaahan, mutta sitä ei noin vain saa tehdä lasten kanssa. Vanhempi on vapaa muuttamaan, mutta jos hän tuo lapset Suomeen ilman toisen huoltajan suostumusta, on kyseessä lapsikaappaus. Se on kriminalisoitu useissa maissa, eikä lapsensa kaapannut vanhempi osoita kunnioitusta lapsen etua tai toista vanhempaa kohtaan. Suomi palauttaa kaapatut lapset lähes poikkeuksetta eli noudattaa Haagin kansainvälistä lapsikaappaussopimusta kirjaimellisesti.
Suosittelemme siis kotoutumaan uuteen maahan niin, että vaikka liitto kariutuisi, on siellä hyvä elää, kielitaitoa, ystäviä ja toimeentulo. Vain toisen huoltajan luvalla tai oikeuden päätöksellä voi lasten kanssa palata.
Minna Husu, puheenjohtaja
Tarja Räisänen, toiminnanjohtaja
Kaapatut lapset ry
