Monet meistä varmaan seurasivat mediassa helsinkiläisen Sandra Hernandezin etsimistä. Poliisi sai paljon vihjeitä, joten me kansalaiset olimme aktiivisia, kuten lapsen kadottua tulee ollakin. Loppujen lopuksi Sandra löytyi Espanjasta, joten kyseessä oli lapsikaappaus.
Minua on jäänyt hämmentämään moni asia. Yksi niistä on poliisin hampaattomuus paikantaa puheluja ja sähköposteja. Jos epäillään tullirikosta, tämä on mahdollista. Kun kyse on lapsesta, vaaditaan jo järeämpiä syytöksiä kuin pelkkä katoaminen tai omavaltainen huostaanotto. Lapsen oman puhelimen saa tietenkin huoltajan suostumuksella paikantaa, mutta ei aikuisen, jonka seurassa lapsi on. Tähän voidaan vaikuttaa lainsäädännöllä. Eniten minua kuitenkin hämmästytti se tuki, jonka lapsen piilottanut vanhempi sai.
Olen työskennellyt eroperheiden kanssa yli seitsemän vuotta. Suurin osa kohtaamistani vanhemmista käy läpi erittäin vaikeaa huoltokiistaa, johon liittyy lapsikaappaus tai ainakin sen uhka. Oikeudenkäynnit ovat näille vanhemmille arkea enkä muista kovinkaan monen olleen täysin tyytyväisiä tuomarin päätöksiin. Siihen tilanteeseen ei varmaan päästä ellei lapsia ryhdytä kloonaamaan ja silloinkin kai kiista syntyisi siitä kumpi saa alkuperäisen lapsen ja kumpi kloonin.
Työurani ajalta en muista yhtään huoltokiistaa, jossa suomalainen oikeusistuin olisi kieltänyt toiselta vanhemmalta kaiken yhteydenpidon lapseen. Sandran piilottanut vanhempi teki juuri näin ja medialähteiden mukaan selitti sen epäreilulla oikeuden päätöksellä. Tiedän, että sekä oikeusistunnoissa että sosiaalihuollossa tehdään joskus jopa lapsen edun vastaisia päätöksiä. Oikea tie niiden kumoamiseen on kuitenkin virkatie, vaikka se onkin pitkä ja usein turhauttava. Omavaltaisella oikeuden päätöksen vastaisella toiminnalla vanhempi vain ajaa itseään yhä kauemmas lapsen elämästä.
Minä en pysty ymmärtämään miten lapsen etu voisi olla, että hänet kiskaistaan etukäteen valmistelematta täysin uuteen ympäristöön, ehkä uuteen kielialueeseen ja erilaisten sosiaalisten normien pariin. Samalla hän menettää kokonaan yhteyden toiseen vanhempaansa ja kaikkeen muuhun tuttuun. Lapsi menettää koulu- tai päiväkotikaverinsa, tutut rutiininsa, opettajat ja hoitajat. Perheen muuttaessa lasta voidaan valmistella muutokseen ja vastata hänen kysymyksiinsä, mutta harvoin lapsikaappausta suunnitteleva tai muuten omavaltaisesti käyttäytyvä vanhempi ilmitulon pelossa tekee näin.
Puhelimen paikannusta koskevan lakimuutoksen lisäksi toivoisin siis asennemuutosta niin lapsensa kaappausta tai omavaltaista huostaanottoa suunnittelevalta vanhemmalta kuin kaikilta mediassa näistä asioista jatkossa keskustelevilta.
Tarja Räisänen
toiminnanjohtaja
Kaapatut Lapset ry
