Iltalehti julkaisi lauantaina 12.4. artikkelin, joka kertoi Miina Kokoin tarinan.
Yhdeksänvuotias Miina kuuli sanat, joita hänen ei olisi koskaan pitänyt kuulla: “Poliisit hakevat sinut, jos emme lähde nyt.”. Vuoden mittainen pakomatka vei hänet kymmenen maan halki – ilman lupaa, ilman turvaa, ilman äitiään. Lopulta Miina palautettiin Suomeen, mutta trauma jäi. Kaappaus rikkoi lapsen oikeuden turvaan, kotiin ja huolenpitoon.
Miinan kohtalossa oli varoitusmerkkejä: huoltajuusriita, isän harjoittama vieraannuttaminen, passi joka ei olisi saanut olla voimassa. Miksi niitä ei otettu vakavasti? Miina ei ole ainoa. Tälläkin hetkellä 60 lasta on kaapattu Suomesta ulkomaille – suurin osa maihin, joista lasta ei ole mahdollista palauttaa viranomaisteitse.
Lapsikaappaus ei ole marginaalinen ongelma. Vuonna 2024 Kaapatut Lapset ry auttoi 121 perhettä, ja jo alkuvuodesta 2025 luku oli lähes 50. Kyse on lasten kärsimyksestä – mutta myös yhteiskunnan vastuusta. Jokainen estetty kaappaus säästää viranomaisresursseja ja ennen kaikkea ehkäisee elinikäistä kipua. Odotamme yhä vastausta vetoomukseemme lapsikaappaussovittelun vahvistamisesta. Samaan aikaan leikataan järjestöiltä, jotka ovat monelle ainoa apu. Miina on sanonut sen suoraan: vain toinen kokenut voi ymmärtää. Vertaistuki pelasti. Miinan tarina ei saa jäädä pelkäksi selviytymistarinaksi. Sen on toimittava herätyksenä. Meillä on keinot estää seuraavat kaappaukset – mutta tarvitaan enemmän kuin lakeja: tarvitaan tahtoa suojella lasta ajoissa.
Miina Kokoi työskenteli Kaapatut Lapset ry:n järjestöavustajana 2023-2024. Nykyään hän toimii yhdistyksen kokemusasiantuntijana sekä Missing Children Europen nuorisovaltuuston jäsenenä.
Kirjoittaja: Mirka Vainikka, Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja
