Huoltajuuskiistoissa ja erityisesti eriasteisessa huoltokiusaamisessa nousevat useimmiten esiin myös tasa-arvokysymykset. Joissakin maissa perinne sanelee, että lapset jätetään pääsääntöisesti isän haltuun eron tullen. Monessa muussa maassa lapsi taas päätyy lähes automaattisesti äidilleen.

Thaimaassa on yritetty hakea tasa-arvoinen ratkaisu säätämällä, että poikalapset päätyvät äidille ja tyttäret isälle. Tasa-arvoista kyllä, muttei millään lailla mielekästä. Edistyksellisemmissä maissa taas haetaan tasapuolisia ratkaisuja, mieluiten sellaisia, joissa lapsi ei menetä kumpaakaan vanhempaansa. Tässä asiassa edistystä edustavat tiettävästi USA, Ruotsi, Tanska, Sveitsi, Hollanti, Belgia, Uruguay, Argentiina, Brasilia ja jopa Venezuela. Edellä mainituissa maissa on myös vieraannuttaminen lailla kiellettyä. USA:ssa jopa pyritään auttamaan vieraannutetun lapsen ja vanhemman suhteen uudelleen muodostamista mielenterveysammattilaisten avulla.

Meillä on kielletty kansainvälinen lapsikaappaus sekä omavaltainen huostaanotto. Miksi? Varmaankin siksi, että lapsi kärsii kyseisistä toimenpiteistä, samoin toinen vanhempi ja monet muut perheenjäsenet, naiset ja miehet. Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitoksen lokakuussa 2013 valmistuneen tutkimuksen mukaan vieraannuttaminen on lapselle yhtä tuhoisaa kuin seksuaalinen hyväksikäyttö. Vieraannutetut lapset ovat joissakin tapauksissa päätyneet jopa itsemurhiin, jotkut heistä vasta aikuisina. Itsemurhariski on korkea myös sillä vanhemmalla, johon vieraannuttaminen kohdistuu.

Silti vieraannuttamisen kieltäviä lakialoitteita meillä jarrutellaan. Miksi? Epäilemättä siksi, että maassamme kohdevanhempi on paljon useammin isä kuin äiti.

Joku voisi viedä terveiset oikeusministerillemme, että sellaiset tapaukset, joissa vieraannuttaminen kohdistuu äitiin, ovat pari astetta raaempia. Miksi? Siksi että kun isä ja lapset erotetaan toisistaan, kaikki ymmärtävät isää. Kaikkihan tietävät, että liian usein sosiaalivirkailijat ja vielä useammin tuomioistuinlaitos pitävät huoltajuuskiistoissa sukupuolten tasa-arvoa suoranaisesti pilkkanaan. Mutta joskus kuitenkin käy niinkin, että isä onnistuu syrjäyttämään aivan kelvollisen äidin lastensa huollosta. Tässä vaiheessa kukaan ei enää ota äitiä vakavasti. Lapsen menettämisestä johtuvan syvän surun lisäksi äiti saa päälleen vielä stigman. Lapsen tilannetta ei tunnuta ajateltavan lainkaan.

Reilu tasa-arvo huoltajuuskiistojen ratkaisuissa tarkoittaisi sitä, että lapsella säilyisi kunnollinen yhteys molempiin vanhempiinsa, vaikka nämä olisivat kuinka huonoissa väleissä keskenään. Tasa-arvo tarkoittaisi myös sitä, ettei ns. päähuoltaja saisi kiusata toista vanhempaa paikkakunnan vaihdolla, vaan lapsi voisi säilyttää omat tutut ystävänsä ja jatkaa koulunkäyntiään tutussa koulussa ja pitää yhteyttä tuttuihin isovanhempiinsa. Aiemmin mainituissa maissa muuttamalla kiusaaminen ei ole mahdollista. Ja Ruotsissa voi lapsella olla kaksi osoitetta ja lapsilisät jaetaan, vaikka toinen vanhemmista sitä kuinka vastustaisi.

Ideaalit ratkaisut huoltajuuskiistoissa olisivat sellaisia, joissa lapsen arki, pyhät ja lomat jaettaisiin mahdollisimman tasaisesti molempien vanhempien kesken, jos molemmilla vain olisi lapselle aikaa. Tästä hyötyisi pidemmän päälle myös se itsekäs vanhempi, joka omasta mielestään olisi valmis tarjoamaan toiselle osapuolelle vain muutamaa päivää kuukaudessa. Siinä jäisi itselle runsaasti omaa aikaa työhön ja harrastuksiin.

Epäilemättä meilläkin joskus lainsäädäntö muuttuu näiltä osin tasa-arvoisemmaksi. Vahinko vain, etteivät ne ihmiset, jotka juuri tällä hetkellä ovat avainasemassa lainsäädännön uudistamiseksi, halua nimiään kunniallisille historian lehdille.

Haluaisin myös huomauttaa, että niiden isäpainotteisten järjestöjen, jotka lähettävät edustajiaan eri ministeriöihin ja virastoihin tarkoituksenaan saada tulevaisuudessa inhimillisempiä ratkaisuja huoltajuuskiistoihin, kannattaisi lähettää viranomais- ja päättäjätapaamisiin ensisijaisesti huoltokiusaamista kokeneita äitejä. Nykyisten tasa-arvokäsitysten vallitessa heitä kuunneltaisiin mitä ilmeisimmin positiivisemmalla asenteella.

Julle Tuuliainen
varapuheenjohtaja
Kaapatut Lapset ry

Tämä puhe oli tarkoitus pitää vieraannuttamisen vastaisena päivänä Eduskuntatalolla 25.4. 2014, mutta jäi väliin pienen mielenosoituksen fuusioiduttua köyhän kansan mielenosoituksen kanssa.