Maassamme on aloitettu uusi palvelu, joka lapsikaappausasioita seuraavien kesken on herättänyt paljon keskustelua. Suomen Erityisturvaryhmä on ilmoittanut tietyin ehdoin hakevansa kaapatun lapsen takaisin, mikäli palautus ei onnistu viranomaiskeinoin. Ilmoitus on saanut aikaan muutaman räväkän mediaotsikon ja viranomaiset ovat sanoutuneet siitä jyrkästi irti. Myös jäseniämme kyseinen palvelu jakoi.
Kutsuimme yrityksen operatiivisen johtajan Mikko Salmen kuultavaksi Toivon Talolle viime perjantaina (21.8.). Keskustelu kävi vilkkaana ja itse asiassa kaikki osallistujat suhtautuivat loppujen lopuksi myönteisesti kyseiseen palveluntarjoajaan.
Myönteiseen suhtautumiseen vaikutti tietenkin ensinnäkin se, että yleensä vanhempi, jonka lapsi on kaapattu on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen lapsensa takaisin. Tällainen palvelu tuo toivoa. Media on hehkuttanut palvelun kalleutta. Pitkittynyt lapsikaappaus saattaa myös tuoda vanhemmalle kymmenien tuhansien eurojen laskun eikä lopputuloksesta ole varmuutta.
Suomen Erityisturvaryhmä ei ryntää heti vanhemman pyynnöstä hakemaan kaapattua lasta. Vanhemman on oltava lapsen yksinhuoltaja Suomessa, kaikki muut keinot on kokeiltava ensin ja lopuksi lapsen on itse haluttava palata. Viimeksi mainittu seikka varmistetaan videohaastattelulla. Jos lapsi vastustaa paluuta Suomeen, ei häntä siihen pakoteta. Vanhemman toivotaan olevan mukana lapsen hakemisessa, mikäli se on turvallista hänelle.
Itseäni jäi mietityttämään onko lapsen paluu vuosia kestäneen prosessin jälkeen aina paras vaihtoehto. Varsinkin, jos hänet on kaapattu hyvin pienenä, on hän saattanut sopeutua täysin uuteen maahan. Vanhemman on syytä miettiä kumpi on tärkeämpää, lapsen elämän vakiintuminen vai virallinen oikeuden voitto. Jos Suomeen jäänyt vanhempi käyttää kaikki omat ja lainatut varat lapsen paluuseen, onko järkeä tuoda lapsi tänne elämään toimeentulotuella jos hän eli normaalia hyvin toimeentulevaa elämää toisessa maassa?
Joskus vanhempi on valmis luopumaan lapsen paluun vaatimuksesta, kunhan vaan saisi tietää, että lapsi elää normaalia lapsen elämää hyvissä olosuhteissa. Tässä Suomen Erityisturvaryhmä voi myös auttaa. Sillä on kattava verkosto alan ammattilaisia ympäri maailmaa, joten ”olosuhdeselvitys” voidaan tehdä huomaamatta. vanhemman ei tarvitse luottaa netistä löytyneeseen yksityisetsivään. Etsiviä käytetään myös lapsen paikantamisessa, mikäli viranomaiset eivät löydä häntä.
Mikko Salmi myönsi, että heidän kriteerinsä vastakaappauksen tekemiseksi eli lapsen palauttamiseksi ovat niin tiukat ja vaativan tehtävän vuoksi hinnat saattavat nousta niin korkeiksi, että toimeksiantoja ei varmastikaan ole pilvin pimein. Muihin Pohjoismaihin, joissa kattoyritys Scandinavian Child Rescue toimii, on joitain lapsia haettu takaisin. Salmi korostikin kaappausten ennalta ehkäisyä, kuten Mekin Toivon Talolla. Toivon yllä pitäminen on yksi yhdistyksemme periaatteista. Emme torju mitään tahoa, joka lisää kaapatun lapsen vanhemman toivoa.
Kuvassa palloja ja tavaroita, jotka muistuttavat kaapatuista lapsista. Lemmikinsinisten pallojen teksti on ”Forget me not”.
Tarja Räisänen
Kirjoittaja on Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja
