Syyskuussa Toivon Talolla kokoontui vertaistukea tarjoava pulinakerho, jossa vierainamme olivat Isät Lasten Asialla ry:n hallituksen puheenjohtaja Juha Järä sekä hallituksen jäsen Pekka Pere.

Pulinakerhon teemana oli vieraannuttaminen ja lapsen oikeus kumpaankin vanhempaan. Viikko tämän tilaisuuden jälkeen Yle esitti ohjelman Huoltoriidat repivät lapsia (MOT 29.9.2014) jossa kaksi vieraannutettua isää ja nuorta kertoivat vieraannuttamistarinansa.

Vieraannuttaminen tarkoittaa tilannetta, jossa toinen vanhempi pyrkii tarkoituksellisesti ja johdonmukaisesti, mutta perusteetta vaikuttamaan lapsen ja toisen vanhemman väliseen vuorovaikutukseen. Vieraannuttamista ennen lapsella ja toisella vanhemmalla on ollut täysin normaali suhde, joten mikään ei viittaa siihen että vanhempi olisi lapselle haitallinen.
Äidillä ja isällä tulisi olla tasavertaiset oikeudet osallistua ja vaikuttaa lapsen elämään ja kasvatukseen. Eron jälkeen lapsella tulisi olla mahdollisuus pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa, ellei ole perusteltua syytä estää tapaamisia. Tällainen syy tapaamisen estämiseksi voi syntyä esimerkiksi jos toinen vanhempi ei ole henkisesti tasapainossa sen hetkisen elämäntilanteen kanssa, vaan pyrkii muokkaamaan lapsen mielipidettä toista vanhempaa vastaan. Erittäin vakava perusteltu syy on lapsikaappauksen uhka tai toteen näytetty väkivalta. Tällöinkin voidaan yleensä käyttää valvottuja tapaamisia turvallisten tapaamistilanteiden järjestämiseen.

Vieraannuttamisen motiivina on usein katkeruus tai viha eron toista osapuolta kohtaan. Vieraannuttaminen nähdään perusteettomana huoltokiusaamisena, jossa pahimmassa tapauksessa lapsesta tulee vieraannuttajavanhemman toiminnan uhri. Halu kostaa ja eripura lasten kasvatuksesta ovat usein motiivina myös lapsikaappausten taustalla. Samat motiivit ovat nähtävillä kotimaisissa huoltokiistoissa. Lapsikaappauksen voidaan katsoa olevan vieraannuttamisen äärimuoto.

Samoin kuin lapsikaappaus myös vieraannuttaminen vaarantaa lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen, koska se jättää pitkäaikaisia psyykkisiä jälkiä lapseen. Helsingin Sanomat kirjoitti sotalapsien aikuisiässään kokemista mielenterveysongelmista (Vaikeinta olivat
lähdöt ja paluut, HS 2.10.2014). vaikka lapsikaappauksissa ja vieraannuttamisissa lapsi on yleensä toisen vanhemman kanssa, ovat seuraukset usein samanlaiset. Myös kaapattu lapsi joutuu täysin outoon ympäristöön eikä välttämättä osaa siellä puhuttua kieltä.

Kaapatun tai vieraannutetun lapsen minäkuva vääristyy koska hän joutuu rakentamaan kaksi erilaista identiteettiä toimiakseen molempien vanhempien kanssa tai seurustellessaan vain mielikuvituksessaan toisen vanhempansa kanssa. Silloinkin, kun lapsi saa olla jossain yhteydessä toiseen vanhempaansa, hän kokee stressiä näissä tilanteissa tasapainoillessaan todellisuuden ja vanhemmasta kerrotun välillä. Pahimmassa tapauksessa lapsi ei halua olla tekemisissä vieraannutetun vanhemman kanssa koska manipuloidut vihantunteet häntä kohtaan ovat liian suuret. Vieraannuttaminen vaarantaa lapsen ajatusmaailman ja oikeuden omiin mielipiteisiinsä. Vieraannuttaminen loukkaa lapsen perusoikeutta kumpaankin vanhempaan ja turvalliseen elin- ja kasvuympäristöön.

Ylen ohjelmassa haastateltu nuori kertoi kokeneensa osan nuoruudesta jääneen elämättä vanhempien huoltoriidan ja varsinkin toisen vanhemman käytöksen vuoksi. Hän on itse tehnyt päätöksen olla tapaamatta tätä toista vanhempaa mollaavaa vanhempaansa. Vieraannuttamisen kriminalisoinnin puolesta on tehty kaksi lakiehdotusta. MOT:n keräämän aineiston ja joidenkin omien tietojemme mukaan hovioikeudet ovat jo alkaneet suosia lähihuoltajaksi vanhempaa, jonka luona asuessaan lapsi varmemmin saa pitää yhteyttä myös toiseen vanhempaan. Näin jopa silloin kun lapsen vakiintuneet olosuhteet muuttuvat. Tämä tieto varmasti luo toivoa monen vanhemman mielessä, mutta toisaalla lisää tuskaa.

Monissa eroperheissä ongelmaksi nousee sen asian todentaminen, että tapaamisten estämisessä kyse ei ole vieraannuttamisesta, vaan todellisesta pelosta lapsen turvallisuuden suhteen. Vastaamme tulee jatkuvasti tilanteita, joissa toinen vanhempi on uhannut kaappaavansa lapset, mutta viranomaiset kuittaavat nämä uhkaukset erotuskalla. Vanhemman vaihtoehdoksi jäävät joko antaa lapsi tapaamisiin senkin uhalla, että ei näe tätä enää koskaan tai maksaa uhkasakkoja ja taistella valvottujen tapaamisten puolesta. Suo siellä, vetelä täällä.

Emme edes yritä ratkaista koko ongelmaa yhdessä kirjoituksessa. Toivomme, että lasten asioista päättävillä tahoilla on viisautta erottaa vieraannuttaminen todellisesta huolesta lapsen suhteen. Toivomme, että vanhemmilla on viisautta ajatella lastensa parasta myös eron jälkeen – useimmiten se on suhde molempiin vanhempiin. ”Vieraannuttaminen jättää pysyviä jälkiä lapsen ja vieraannutetun vanhemman elämään. ”Rakkauden estäminen romuttaa ihmisen”, kuten Juha Järä alleviivasi pulinakerhon lopussa.

Lisätietoa:
Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta erotilanteessa.

Tarja Räisänen
Toiminnanjohtaja