Työskentelin yhdistyksessä syksystä 2011 aina loppuvuoteen 2020 asti. Sain olla sinä aikana Ensi- ja turvakoti Ainassa, Mieskeskusprojektissa sekä Kriisi- ja väkivaltatyön yksikkö Väkevässä töissä.

Pidin työstäni joka yksikössä erittäin paljon ja koin sen merkityksellisenä ja ihmisyyttä arvostavana työnä. Olisin edelleen ylpeänä tekemässä kriisi- ja väkivaltatyötä, mutta elämälläpä olikin minulle muita suunnitelmia ja lähdin kohti uusia tuulia juuri ennen joulua 2020.

Kävin tervehtimässä ihania entisiä työkavereitani yhdistyksessä nyt 03.05.2022 ja voi, olipa se niin ihanan lämmintä ja kotoisaa kohtaamista.

Aloitin vierailuni Väkevästä, jossa olin viimeksi yhdistyksessä töissä. Juteltiin mukavia kahvin ja teen ääressä. Siinä kun istuin, tuntui kuin olisin edelleen siellä töissä, enkä olisi pois lähtenytkään. Niin vaivattomasti juttu kulki ja yhteinen huumori herskyi. Oli niin tuttua istua siinä.

Minua oli pyydetty myös käymään yläkerrassa, niinpä tassuttelin yhdistyksen hallinnoimassa vanhassa tele-talossa yläkertaan ja hallinnon tiloihin. Esihenkilötyöryhmä oli juuri lopettamassa omaa palaveriaan. Ihania ja niin tuttuja kasvoja huone pullollaan.

Juteltiin kuulumisia ja taas juotiin teetä ja kahvia. Aika pysähtyi ja oli vain tämä hetki. Hetki, jossa oli paljon lämpöä ja naurua. Vilpitöntä välittämistä sekä yhteisten kokemusten ja historian tuomaa huumoria. Ihmisiä piipahti tervehtimässä ja halaamassa. Vieläpä minut oikein itketettiinkin, kun minulle luettiin runo, joka kuulemma kuvasti minua. Voih, kuinka liikuttavaa se oli!

Voi hyvät hyttyset, kuinka sain energiavarastoni täyteen lämpöä ja välittämistä. Toivottavasti tämä ”lämpötankkaus” toimi myös vastavuoroisesti.

Tippa linssissä edelleenkin, kun tätä vierailua muistelen.

Kiitos te kaikki rakkaat, ihanat ihmiset. Olen niin ylpeä, että sain jakaa niin paljon kaikkea huikeaa ammatillisuutta ja inhimillisyyttä teidän kaikkien kanssa. Kasvoin yhdistyksessä työskentelyn aikana hurjasti niin sosiaalialan ammattilaisena kuin myös ihmisenä.

Nähdään taas pian.   

 

Jatta Silván

Pohjois-Pohjanmaalta

PS. Yhdistyksen Turvakodin puolelta löytyy myös aivan hurmaava lasten leikkitila. Muistan, kuinka me silloin aikaisemmin vain haaveilimme tämmöisestä. On kyllä ihan huippua, että nyt yhdistyksellä on niin hulppeat tilat, joissa toivoisi siellä kävijöidenkin viihtyvän, vaikka aina tilanteet eivät niin onnellisia olisikaan juuri sillä hetkellä.