Oikeat talvikelit eli nyt on lunta, pakkasta ja aurinkoa. Moni on käynyt pulkkamäessä, luistelemassa, hiihtämässä ja vaikka mitä. Lumikenkiäkin on tai ainakin lumisia kenkiä. Ja kuonoja ja tassuja.

Tällä kertaa pääsin ihan koneen ääreen sanelemaan tekstiä. Yritän kyllä opetella kirjoittamaan, mutta ihan vielä en ole sitä oppinut. Suuremmin ei haittaa, koska olen kouluttanut emännän sihteeriksi. Kirjoitusvirheitä sille kyllä tulee…

Täällä siis kirjoittelee terapiakoira Nelli, rodultani olen schapendoes ,’schappe’ eli hollantilainen lammaskoira. Virallisesti nimeni on Pomppaloikan Keskiyön Aikaan mutta saa sanoa Nelli vaan. Tai lempinimi on Nelli Karamelli, pentuja minua kutsuttiin haikalaksi. MInkäs sille tekee, että pentuna sitä on vähän vallaton. Ja kun maitohampaat lähtee ja tulee aikuishampaat niin niitä on kiva kokeilla. Kuvitelkaa miten hankala oli syödä puruluuta, kun ei ollu kuin sisäkumit suussa!

Nyt on kasvanut hampaat, pitkä tukka ja muutenkin olen iso jo. Teini-ikäisenä lähdin välillä kotoa silleen salaa. Kavereita vaan ettiin ja silleen niinku. Nyt mä ole jo sen verran iso et on kaikkia kivoja harrastus- ja työjuttuja et ei niin tarvi lähteä kylille.

Jo  silloin kun olin ihan pieni, semmonen karvapallo vaan, niin tulin jo käymään täällä Haikarassa ihmisiä moikkaileen. Mulla oli urasuunnitelma, mä halusin sellaseks terapiakoiraks. Tai siis oikeastaan oon jo. Me koirat kun ollaan sellasia ihan luonnostaan. Alotin oikean opiskelunkin äipän kaa. Se sano että sillä on kiva koulu, kun sinne saa ottaa koirat mukaan. Meitä olikin aika monta siälä luokassa. Joskus multa tuli haukku vaikkei ois pitänyt. Aina ei vaan jaksa olla hiljaa ja paikallaan vaikka kuinka yrittää, etenkin jos tulee uusia tyyppejä luokkaan tai siellä kävelee jotain tyyppejä.

Täällä meidän yhdistyksessä alotettiin sit eläinavusteinen toiminta. Mä kävin haastattelussa kivan Arja-tätin luona. Ja ette usko, mut sen jälkeen mua kuvattiin vaikka mihin lehtiin! Niinku Ankkuriin ja Enska:n.

Ja oon käyny Haikarassa moikkaan tuttuja aina välillä. Mä oon sillee reipas ettei haittaa jos ihmisillä on kuonokoppia tai jotain muuta kummallista päällä. Mä tykkään tosi paljon ihmisistä. On kiva touhuta yhdessä ja jos on paha mieli tai surullinen niin osaan lohduttaa. Tuun sillee lähelle ja lipasen vähä kättä kielellä. Me koirat ollaan lämpösempiä ku ihmiset ja siksi me ollaan niin hyviä lohduttamaan. Koiran silittäminen on terveellistä. Siinä laskee verenpaine ja ste…rest…setrssihormonit ja aivoihin tulee iso kasa hyvänmielenhormonia.
Mä tykkään ihan kaikista ihmisistä, olipa ne pieniä tai isoja tai keskikokoisia, haluisin tutustua hetipaljon kaikkiin! Hetivaan! Moimoi! Mut äippä sanoo että toisia voi pelottaa eikä oo kohteliasta että silleen menee suoraan. Että pitää nätisti odottaa että saako mennä. Se on joskus niiiin vaikeeta.

Koulussa mä sitäkin opettelen. Ja kaikkee muutakin. Oon oppinu uimaan (vaikken kyllä tykkää kastua) ja hyppäämään pöydälle ja ettimään kaikkea mikä on piilossa. Osaan tuoda kenkiä ja sukkia ja palloja ja vaikka mitä. Aina ne ei oo ees ehtinyt menemään piiloon. Me koirat ollaan superhyviä haistamaan. Ei tiiä ihmiset oikein mitään siitä mitä kaikkea me doggipuukista tien varresta luetaan kun lenkillä nuuskutellaan.

Mulla on koirakavereitakin. On koirasisko joka on jo aika vanha ja välillä kärttysä. Mutta mä tykkään siitä kamalan paljon. Aamulla on tärkee tehtävä ku ensin pitää herättää sisko aamusuukoilla ja sitten porukat. Sisko on tosi kärtty aamulla ja sanoo et mene pois heti. (Ihmiset kuulee, et se sanoo murmurrr, mut mä tiedän et sitä se tarkottaa). Ystävät ymmärtää toisiaan, eik vaan!

Tykkään myös tosi paljon syömisestä. Juustosta, nakeista, koirannapuloista, mustikoista – oikeestaan kaikesta syötävästä. Oon sillee reipas.

Se vaan harmittaa kun ei pääse näkemään ihmisiä ja tutustumaan nyt niin paljoo kuin tykkäisin. Onneks välillä pääsen Haikaraan moikkaamaan (siellä on myös mun kaveri Myyrä, joka asuu siellä) ja käyn vähä harrastamassakin juttuja. Joskus jotkut uudet jutut jännittää, kun en oikein tiedä mitä ne on. Sit kannattaa vaan tutustua, ja sit niistä tuleekin ihan kivoja hommia. Niinku vaik autossa olo.

Keväällä olisi kiva päästä oikeisiin töihin ja vaikka mukaan lenkeille, tai näyttämään kuinka hienosti pyöritän noppaa. Ja harjoittelen pyörittämään hyrrää ja vaikka mitä. Olen opetellut matkustamaan pulkassa, et jos ei jaksa kävellä niin voin istuu siinä. Mua jaksaa kyllä vetää, en oo painava. Oon opettanu emännän pulkanvetoon. Vähän se sais olla nopeempi.

Ehkä pääsen johonkin tapahtumiinkin mukaan avustamaan, se olis tosi kivaa! Ainakin kerron kuulumisia tuolla yhdistyksen facebuukissa ja täällä plokissakin välillä.

Jos nähdään niin tule moikkaamaan, voidaan ottaa dogfietkin (se on omakuva, jossa koira mukana)

Mukavaa laskiaista ja ystävänpäivää kaikille kamuille!

Toivottelee Nelli & ohjaaja Hannele