Perusasiat ja asiakkaiden tuen tarpeet ovat pysyneet samankaltaisina, vaikka toimintaympäristö on muuttunut kerran jos toisenkin. Huolimatta monenlaisista koetuista muutoksista, aina on selvitty entistä vahvempana auttamaan tuen tarpeessa olevia ihmisiä.
Ohjaaja Sirpa Jalkanen on tukenut lappilaisia perheitä kuudella eri vuosikymmenellä työskennellen ohjaajana Lapin ensi- ja turvakoti ry:n eri yksiköissä, viimeisimpänä turvakodissa. Asiakkaiden osallisuus on ollut punaisena lankana läpi työelämän, joskin osallisuuden vahvuusaste on vaihdellut vuosikymmenten aikana. 1970-luvulla asiakkuudet olivat pitkiä, 1-2 vuoden pituinen asiakkuus oli ihan tavallista. Pitkien asiakkuuksien aikana asiakkaiden keskinäinen auttaminen oli vahvasti läsnä ja yhteisöllisyyteen kasvettiin arjessa. Vertaistuen tärkeys on korostunut entisestään asiakkuuksien lyhentyessä.
Asiakkaiden kohtaaminen ja asiakkaan lähelle pääseminen ovat olleet työssä parasta. Kuuntelemisen taitoa ei voi liikaa korostaa. Jalkanen on nauttinut aina ihmissuhdetyöstä ja sen antamasta työn ilosta. Tuki ja auttaminen on aina ihmisten kanssa toimimista, vaikka nykyisin se voidaan toteuttaa myös etäyhteyksin. Teknologia pitää kuitenkin olla auttamisessa mahdollistaja, ei itseisarvo.
Työtä on ohjannut ajatus siitä, että asiakas tekee aina omat valintansa, työntekijän tehtävä on tarjota paras mahdollinen tuki. Kaikkia ei ole aina voinut auttaa niin paljon kuin olisi halunnut. Haasteellisinta onkin ehkä ollut hyväksyä se, että loppuviimein asiakas tekee itse päätöksensä joko työntekijän tuella tai siitä riippumatta. Edelleen häntä ilahduttaa ja hämmästyttää ihmisten kyky löytää omat voimavarat vaikeistakin asioista selviytymiseen. Toivo ja sen ylläpitäminen onkin yksi ohjaajan tärkeimmistä tehtävistä. Asiat yleensä järjestyvät, kunhan toivo elää.
Sirpaa mietityttää kovasti nykyinen yksilöllisyyttä korostava toimintamalli. Kun tämä kohtaa työntekijöiden professionaalistumisen ja osaamisen erikoistumisen, niin miten kokonaisuuksien hallinta säilyy yhteisenä asiana. Yksilöllinen, strukturoitu työn tekeminen voi tulla haasteeksi asiakkaan elämän tukemisessa ja monesti sen uudelleen rakentamisessa. Hän toisikin entisestä tähän päivään asiakkaiden kanssa yhdessä tekemisen.
Ensi- ja turvakotityö on tarjonnut loistavan näköalapaikan havainnoida yhteiskunnan ja sosiaaliturvan muutosten vaikutuksia ihmisten arkeen. Toimintaa ohjaavat lait ja asetukset ovat edellyttäneet yhdistyksen sisällä myös muun muassa yksikköjen eriytymistä. Yksikköjen välisten rajojen vahva tiedostaminen lakien ja rahoitusten edellyttämällä tavalla on ehkä heikentänyt yhteisöllisyyden toteutumismahdollisuuksia.
Ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet Jalkanen näkee Lapin ensi- ja turvakodin vahvuudeksi työnantajana. Toimintojen muuttuessa mahdollisuus kouluttua oli avainasia ammatillisessa toiminnassa ja työssä viihtymisessä. Esimerkiksi kun turvakoti eriytyi omaksi yksikökseen ja työn luonne muuttui ensikotiasiakkaiden kohtaamisesta väkivaltaa kohdanneiden asiakkaiden tukemiseksi, tarvittiin osaamisen laajentamista koulutusten avulla. Jos hän voisi ohjeistaa 1975 uraansa aloittavaa nuorta Sirpaa, hänen ohjeensa olisi: ”Opiskele enemmän, haasta itseäsi elämässä.”
Oman työn ja ammatillisuuden arviointi yhdessä työkavereiden kanssa vahvistaa osaamista ja tarjoaa hyviä yhteisöllisiä oppimisen paikkoja. Taito pyytää apua silloin kun itsellä menee sormi suuhun ja taito tarjota työkaverille apua, kun huomaa, että nyt apu on tarpeen, rakentuu yhdessä ja perustuu luottamukseen. Työkaverit ovat olleet korvaamaton tuki molemmin puolin. Työ ei aina maistu makealle, vaan se voi alkaa syödä tekijää niin paljon, että tarvitaan tauko ja aivan muuta tekemistä. Käytyään puutarhakoulun Jalkanen oli taas valmis palaamaan työn ääreen voimaantuneena ja ammatillisesti vahvempana. Kokonaisuus kantaa vaikeiden asioiden ja haasteiden yli. Usein ratkaisu voi löytyä arjen rutiinien keskeltä, yhteistyössä ja yhdessä tekemisen voimalla.
Eläkepäivillään Sirpa Jalkanen haluaa asettua aktiiviseen arkeen, jossa on aikaa liikkua luonnossa, lukea ja matkustella. Onnellinen hän on siitä, että voi seurata läheltä lapsenlapsen aitoa iloa ja ihmettelyn taitoa, uuden oppimista. Ihmettelyyn hän kannustaa myös työelämän toimijoita. Ihmettely voi olla avain sekä asiakkaan että työkaverin kuunteluun ja kuulemiseen.
Sirpaa haastatteli ja blogin kirjoitti Arja Kilpeläinen
