Ulkona on vielä pimeää, mutta luulen että on jo aamu, koska kuulen askeleita huoneen oven takana. Äiti ja pikkusisko nukkuvat vielä. Minäkin olen yrittänyt laittaa silmät kiinni nukahtaakseni uudelleen, mutta uni ei enää tule. Ehkä minua vähän jännittää. Tänään on ensimmäinen eskaripäivä sen jälkeen, kun me äidin ja siskon kanssa tulimme tänne turvakotiin. Me olemme olleet täällä jo aika pitkän aikaa, ehkä neljä yötä.
En muista ihan tarkkaan mitä tapahtui ennen kuin tulimme tänne. Sen muistan, että yhtenä yönä kotimme keittiöstä kuului pelottavia ääniä, isä huusi äidille ja äiti itki. Niitä ääniä oli kuulunut usein aikaisemminkin, mutta sillä kertaa minua pelotti eniten. Pikkusisko alkoi itkeä ja minä yritin lohduttaa häntä. Yhtäkkiä poliisit tulivat kotiimme ja veivät isin vankilaan nukkumaan. Äiti itki ja puhui puhelimessa.
Lähtiessämme kotoa, äiti kertoi että menisimme pienelle lomalle. Äiti oli vakava, mutta ei itkenyt enää. Sitten tulimme tähän isoon valkoiseen taloon ja huomasin pian, ettemme olekaan hotellissa, vaan tämä paikka on jotenkin erilainen. Talon työntekijä tuli meitä vastaan ovelle ja näytti meille missä me nukutaan. Hän kertoi, että olimme tulleet turvakotiin. Turvakoti tarkoittaa kuulemma sitä, että tänne voi tulla, jos kotona on vaarallista tai pelottaa. Meille sanottiin, ettei enää tarvitse pelätä ja että täällä saa olla rauhassa.
Nyt isi ei enää ole vankilassa, mutta voi joutua sinne uudestaan, jos lyö ja haukkuu toisia. Työntekijät täällä turvakodissa sanovat, että se on väkivaltaa. Minä tiedän, ettei toisia saa lyödä, mutta en halua, että isä joutuu olemaan vankilassa. Minulla on ikävä isiä ja meidän yhteisiä leikkejä, mutta en uskalla sanoa sitä äidille, ettei äidille tulisi paha mieli. Eilen minä puhuin isin kanssa puhelimessa ja isi sanoi, että hänelläkin on ikävä minua. Tuokohan isi minulle lego-ukkoja seuraavan kerran kun nähdään?
Vaikka minulla onkin ikävä isiä, minusta on parempi olla täällä turvakodissa, koska täällä ei tarvitse koko ajan pelätä, että jotain pahaa tapahtuu. Joskus äiti itkee täällä turvakodissakin, mutta suurimman osan ajasta hän on iloinen ja hassuttelee minun ja siskon kanssa. Kotona äiti ei ollut iloinen paitsi kerran, kun kävimme koko perhe yhdessä jäätelökioskilla ja isi osti äidille kukkia.
Meidän huone täällä turvakodissa on oikeastaan pieni asunto. Se on vähän niin kuin koti, mutta ihan erilainen. Täällä on lelujakin, vaikka ne eivät ole samoja kuin kotona. Onneksi minulla on oma unilelu mukana. Turvakodissa ruoka on aina samaan aikaan. Joskus me syödään muiden perheiden kanssa ruokalassa ja joskus omassa huoneessa. Eilen päivällisellä oli lempiruokaani makaronilaatikkoa.
Täällä turvakodissa on ovikello, jota soittamalla pääsee sisälle kun on ensin kertonut ovipuhelimeen oman nimensä. Joskus minä katson työntekijöiden kanssa toimiston telkkarista, kun sisko juoksee käytävällä ja vilkuttaa kameralle. Se on minusta hauskaa. Työntekijät ovat kertoneet, että telkkari on oikeasti valvontakamera, josta he näkevät ketä turvakodin sisällä ja ulkona liikkuu.
Turvakodin työntekijät ovat tosi kivoja ja he kuuntelevat aina, kun minulla on jotain sanottavaa. Minä muistan jo kaikkien työntekijöiden nimet! Kieltämättä he ovat joskus myös ärsyttäviä, kun he kieltävät tekemästä kivoja asioita. He eivät esimerkiksi anna minun syödä herkkuja ennen ruokaa tai juosta siskon kanssa kilpaa käytävillä. Se on myös ärsyttävää, että kun äiti käskee meitä tekemään jotain, työntekijät ovat aina äidin kanssa samaa mieltä.
Joskus äiti käy juttelemassa työntekijän kanssa toimistossa ja sillä aikaa minä saan leikkiä siskon ja oman työntekijän kanssa. Minullakin on täällä turvakodissa ihan oma työntekijä, jonka kanssa olen tehnyt tehtäviä ja jutellut siitä, minkälaista kotona on ollut ja mitä tapahtuu sen jälkeen, kun lähdemme turvakodista. Omalle työntekijälle olen kertonut, että minulla on ikävä isiä.
Meidän huoneen ikkunassa on tähden muotoinen jouluvalo, ja äiti on ostanut minulle ja siskolle omat joulukalenterit. Eilen illalla lauloimme yhdessä työntekijöiden ja kahden muun perheen kanssa joululauluja turvakodin olohuoneessa. Minä mietin, että tietääköhän joulupukki missä minä nyt olen. Työntekijät ovat sanoneet, että joulupukki osaa tulla turvakotiinkin, jos me siskon kanssa olemme vielä jouluaattona täällä. Joskus on vaikeaa, kun ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta minusta alkaa tuntua, että aikuiset kyllä selvittävät nämä asiat parhain päin.
Nyt äiti heräsi ja me aletaan kohta syömään aamupalaa. Äiti ei tainnut huomata, että minä olen jo hereillä, koska hän hiippaili keittiöön ihan kuin ei haluaisi herättää meitä vielä. Aamupalan jälkeen äiti ja sisko lähtevät viemään minua eskariin. En malta odottaa, että näen siellä parasta ystävääni! Tänään me opetellaan kirjaimia. Ope on sanonut, että kirjoitan kauniisti.
