puolisosta_vanhemmaksi_minnakurjenluoma_verkkoon
Päivi (vas.) oivalsi Vanhemman neuvo -ryhmässä, että on Auroran etu, että vanhemmat ovat yhteistyössä.

Auroran (10) vanhemmat tapasivat toisensa Intiassa, missä Päivi vietti talvet opiskeluaikanaan. Maasta tuli hänen henkinen kotinsa. Toiseksi viimeisenä talvenaan hän tapasi Ranjitin.

Päivi tuli Suomeen ensin, Ranjit vähän myöhemmin. Pari oli onnellinen, mutta avioitui nopeasti.  Erostakin Päivi ja Ranjit puhuivat jossain vaiheessa, mutta päättivät jatkaa yhdessä.

Ilmeiseksi arvojen ja kulttuurien ristiriita kävi lapsen synnyttyä. Kumpikin halusi kasvattaa lasta omien näkemystensä mukaan.

− Kulttuuriero alkoi olla merkityksellinen, eikä arki ollut helppoa, sanoo Päivi.

Ranjit oli päivät töissä, opiskeli illat ja rakensi viikonloppuisin perheelle taloa.  Perheen tärkeitä läheisiä kuoli.  Tilanne oli kaikin puolin raskas.

Vanhemman neuvo® -vertaistukiryhmä auttaa vanhemmuudessa eron jälkeen

Eroneuvo– tilaisuuksiin  ja Neuvokahviloihin on helppo tulla.

Apua eroon -chatissa voit keskustella erosta nimettömänä verkossa.

apuaeroon

Puolisosta vanhemmaksi

Vanhemmat erosivat, kun Aurora oli kolmevuotias. Päivi oli jo aiemmin hakenut apua liiton vaikeuksiin ja saanut Ranjitinkin muutaman kerran mukaansa.

Eron jälkeen Päivi jatkoi avun hakemista. Molempiin vanhempiin oli iskenyt erokriisi, joka kulminoitui tyttären tapaamisesta sopimiseen.

− Itkevää lasta veivattiin sylistä syliin pihassa. Itkimme lopulta kaikki.

− Päätin, että teen kaikkeni, että Aurora selviäisi erosta mahdollisimman hyvin.

Perheneuvolan sovittelusta Päivi ohjattiin Vanhemman neuvoryhmään. Siellä syntyi oivallus, että parisuhde mieheen on eri asia kuin suhde lapsen toiseen vanhempaan.

− Olen visuaalinen ihminen ja asiat tuli entistä selkeämmäksi, kun näin siitä piirretyn kolmiokuvan.

Miesten kertomasta hyötyä

Päivi päätti yrittää ottaa vastuun omista tunteistaan. Hän ymmärsi, että hänen ja Ranjitin on erottuaankin tehtävä yhteistyötä, koska heillä on lapsi. Kiusaus syyttää vain toista oli suuri.

−Ajattelin omaa vihaani ja suruani ja odotin toiselta jotenkin aikuismaista käytöstä.

− Vähitellen tajusin, etten itse ollut käsitellyt omia lapsuudenaikaisia asioitani.

Päätös tehdä töitä Auroran hyväksi piti. Kun Päivi tavoitti entisen miehensä käytöksestä jotain kunnioitettavaa, hän keskittyi siihen ja piti siitä kiinni. Myös samassa Vanhemman neuvo -ryhmässä käyneiden miesten kokemuksista oli hyötyä. Heidän kertomansa avasi sitä, miltä ero voi miehestä tuntua. Miehet osoittavat välittämistään eron jälkeen usein taloudellisella huolenpidolla ja niin teki Ranjitkin.

− Auroran perimästä puolet on hänen isäänsä. Ymmärsin, että jos en pysty hyväksymään hänen isäänsä, en hyväksy Auroraa sellaisen kuin hän on.

− Enkä saa estää lapsen rakkautta isäänsä.

Arjet kytköksissä

Kauniissa suomalais-intialaisessa kodissa asuva Päivi tietää, että on päässyt voitolle pitkässä prosessissa. Eron jälkeen vallinnut kaaos oli osa prosessia, vaikka olikin rankka ja kesti useamman vuoden.

− Unelmista luopumisen kipu on koettu ja vihan, surun ja mustasukkaisuuden tunteet käsitelty.

− Voin nykyään oikein hyvin.

Hyvin voi myös Aurora. Enää hän ei pelkää koiria, pimeää, lumiauraa tai sitä, että äiti suuttuu. Pelko helpotti, kun hän kävi perheneuvolassa juttelemassa ja leikkimässä.

Auroran äidin ja isän kotien arjet ovat tytön kautta kytköksissä toisiinsa. Aurora asuu enimmäkseen äidin kanssa, mutta pyöräilee sovittuina päivinä koulun jälkeen isän kotiin. Äiti sopii käytännön järjestelyistä isän ja isän uuden puolison kanssa puhelimessa. Kaverimenojen takia joustoa tarvitaan yhä enemmän puolin ja toisin.

Aikuiset juovat silloin tällöin kahvit yhdessä Auroraa viedessä tai tuodessa.

− Vanhempien välisen yhteistyön opetteleminen vaatii nöyrtymistä ja tietynlaista armollisuutta myös itseä kohtaan, miettii Päivi.

Teksti on ilmestynyt Enskassa 3/14, teksti Essi Lehtinen, kuva Minna Kurjenluoma.