Perhe- ja lähisuhdeväkivallasta puhutaan, kun henkilö on väkivaltainen nykyistä tai entistä kumppaniaan, lastaan, lähisukulaistaan tai muuta läheistä ihmistä kohtaan. Perheväkivalta herättää usein ensimmäisenä mielikuvia fyysisestä väkivallasta. Väkivaltaa on kuitenkin myös esimerkiksi töniminen, tukistaminen, läpsiminen ja vaatteista repiminen. Aina väkivalta ei jätä fyysisiä jälkiä, vaan väkivalta voi olla henkistä. Vallan väärinkäyttö ja toisen toistuva, tahallinen laiminlyöntikin ovat väkivaltaa.

Lähisuhdeväkivallassa toistuvat usein tietyt vaihteet. Aluksi suhde on rauhallinen. Hiljalleen jännitys kasvaa; syntyy erimielisyyttä ja riitoja. Jännityksen kasvua seuraa väkivalta, jonka usein laukaisee jokin toisarvoinen asia. Väkivaltatilanteen jälkeen seuraa rauhallinen  vaihe,  jonka  aikana  väkivallan  tekijä voi  pyytää  anteeksi  ja  luvata,  ettei väkivalta  enää  toistu.  Väkivallan  tekijä  voi  myös  kiistää tapahtuneen  tai  syyllistää  väkivallasta uhria. Usein hoitamattomassa väkivaltaisessa suhteessa rauha saattaa säilyy, kunnes jännistys jälleen kasvaa ja väkivalta toistuu. Pitkään jatkuneessa väkivaltaisessa suhteessa rauhalliset ajanjaksot usein vähentyvät ja väkivallasta tulee arkipäivää.

Lapsii kohdistuva väkivalta tai lapsen tarpeiden laiminlyönti on lapsen kaltoinkohtelua. Myös vanhempien keskinäiselle väkivallalle altistuminen on lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Useimmiten lapsen omassa kodissaan kohtaama kaltoinkohtelu on kasvatuksessa käytettävää väkivaltaa tai laiminlyöntiä, jolloin vanhempi tai muu aikuinen toimii lapselle haitallisin keinoin lapsen ohjaamiseksi, rankaisemiseksi tai oman auktoriteettiasemansa ylläpitämiseksi. Tällöin puhutaan kasvatuksellisesta väkivallasta tai kuritusväkivallasta.

Fyysinen väkivalta

Fyysinen väkivalta on helpoimmin tunnistettava väkivallan muoto varsinkin silloin, kun siitä jää jälkiä.  Fyysisen  väkivallan  muotoja  ovat  töniminen,  tuuppiminen,  estäminen, tarttuminen, sylkeminen, lyöminen, potkiminen, kuristaminen, hiuksista repiminen, esineellä heittäminen, retuuttaminen ja erilaisilla aseilla satuttaminen.

Henkinen väkivalta

Henkisen  väkivallan  muotoja  ovat  kontrollointi,  rajoittaminen,  uhkailu,  hallitseminen, mustasukkaisuus,  mitätöinti,  elämänpiirin  kaventaminen,  puhelimen  ja  tietokoneen tarkkailu, tavaroiden rikkominen ja sosiaalinen eristäminen. Kontrollointi voi olla hyvin kokonaisvaltaista tekemisten, ihmissuhteiden ja ulkonäön kontrollointia. Henkistä  väkivaltaa  on  myös  taloudellinen  ja  hengellinen  väkivalta. Taloudellista väkivaltaa on monenlainen taloudellinen vallan käyttö ja rahan käytön kontrollointi. Hengellistä väkivaltaa esiintyy erityisesti uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvilla. Se on naisen alistamista ja kontrollointia uskonnon varjolla.

Seksuaalinen väkivalta

Seksuaalinen väkivalta on sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Seksuaalista väkivaltaa ovat  raiskaus, seksiin  pakottaminen,  pakottaminen  nöyryyttäviin  seksuaalisiin  tekoihin ja seksuaalinen ahdistelu. Seksuaalista väkivaltaa on myös seksuaalinen käyttäytyminen ja tahdon vastainen koskettelu lasten nähden. Väkivaltaisessa parisuhteessa seksista voi tulla myös kaupan käynnin väline. Nainen suostuu seksiin suojellakseen itseään ja lapsia tai seksi on edellytys esimerkiksi ystävän luo menemiselle.

Väkivaltaisessa ihmissuhteessa  eri  väkivallan  muodot  usein  kietoutuvat  toisiinsa. Jos suhteessa on fyysistä väkivaltaa, siinä on aina myös henkistä väkivaltaa. Jo väkivallan uhka on henkistä väkivaltaa. Henkinen väkivalta koetaan usein vahingollisempana kuin fyysinen väkivalta, koska se on usein toistuvaa – jokapäiväistä.

Vauva jää helposti vanhempiensa ongelmien ja ristiriitojen varjoon. Kun perheellä on vaikeuksia, vauvaa saatetaan kohdella huonosti. Joka kymmenennellä vauvalla on riski tulla kaltoinkohdelluksi.

Lapsen laiminlyönnissä on kyse siitä, kun hänen perustarpeistaan ei huolehdita.  Se voi ilmetä lapsen fyysisten tarpeiden huomiotta jättämisenä, jolloin lapsi jää ilman riittävää ravintoa, hygieniaa ja tilanteen mukaista sekä tarpeellista vaatetusta. Myös turvallisuudesta huolehtimisen jättäminen on laiminlyöntiä. Laiminlyöntiä on myös se, että vauva jätetään toistuvasti yksin erilaisten ahdistavien tunteidensa kanssa. Vauvan tarpeisiin vastaamatta jättäminen on myös laiminlyöntiä.

Kaltoinkohtelua on myös fyysinen, emotionaalinen ja kemiallinen pahoinpitely, seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapselle sepitetty sairaus. Fyysisellä pahoinpitelyllä tarkoitetaan vauvan satuttamista mm. lyömällä, ravistelemalla tai sitomalla. Emotionaalinen pahoinpitely pitää sisällään vauvan uhkailun, pelottelun, vauvalle huutamisen ja tunnetarpeiden huomiotta jättämisen. Kemiallinen pahoinpitely on esimerkiksi huumeiden, alkoholin tai sellaisten lääkkeiden antamista vauvalle, joita hän ei tarvitse.

Vauva on täysin avuton väkivallan edessä, erityisesti kun kaltoinkohtelija on vauvan oma huoltaja. Merkkejä vaarasta voi olla monia, mutta ne kätkeytyvät kodin seinien sisäpuolelle. Kotona oleva vanhempi on paljon yksin, omillaan, usein muuttuvien ja ehkä ahdistavan voimakkaitten tunteidensa kanssa. Uupumus, herkkyys sekä alavireisyys saattavat kasvaa hallitsemattomiksi. Hän saattaa kokea, että vauva on pahantahtoinen ja vaikean tilanteen aiheuttaja.  Arjesta voi tulla ylivoimaista.

Usein kaltoinkohtelussa on kyse jaksamattomuudesta, tiedon puutteesta tai avuttomuudesta. Joskus kaltoinkohtelu ja vauvan vahingoittaminen on myös tahallista. Vauvan normaali itku saattaa tuntua ylivoimaiselta vaatimukselta ja häntä koetetaan hiljentää väkivalloin. Pienikin ravistelu on väkivaltaa.

Vauva voi oireilla kaltoinkohtelusta välttämällä katsekontaktia, kääntämällä päänsä pois, olemalla ilottomia, liian itsenäisiä ja pärjääviä ja kaikkeen sopeutuvia. Oireileva vauva saattaa itkeä kauhuitkua tai äänettömästi. Hän saattaa myös hakata päätään tai itseään.  Kaltoinkohtelu voi näkyä vauvan kasvussa ja kehityksessä sekä vuorovaikutustaidoissa.

Kaltoinkohtelulla on kauas kantoisia seurauksia. Lapsella saattaa myöhemmin ilmetä itsetunnon vaurioita. Lapsi voi kokea itsensä surulliseksi, onnettomaksi ja epäsuosituksi. Riski mielenterveys-, päihde- ja ihmissuhdeongelmiin kasvaa.

Lue myös

Turvakodit neuvovat ja auttavat lähisuhdeväkivaltaa kokeneita ympäri vuorokauden. Turvakoti on tarkoitettu lyhytaikaiseksi turvapaikaksi silloin, kun kotiin jääminen väkivallan, uhkailun tai pelon takia on mahdotonta tai suorastaan vaarallista. Turvakoti tarjoaa fyysisen suojan lisäksi psykososiaalista tukea väkivallan haavoittavien seurausten kohtaamisessa. Väkivaltatyöhön erikoistuneiden työntekijöiden lisäksi turvakodeissa muutosta tukevat vertaisuus ja vertaisryhmät.

Neuvontaa, keskusteluapua ja ohjattuja vertaisryhmiä järjestetään myös erillisinä avopalveluina niin väkivallan uhreille ja tekijöille kuin perheen lapsillekin. Tietoa, vertaistukea ja ammattilaisen apua saa myös osoitteesta www.turvakoti.net.

Myös väkivaltaisesti käyttäytyvä voi saada apua. Huolestuminen omasta väkivaltaisuudesta ja siitä, ettei hallitse käytöstään, on suhteellisen yleistä. Silti asiasta puhuminen on vaikeaa. Avun saamiseen riittää, että henkilö itse ottaa yhteyttä ja pyytää apua. Avun ensisijainen tavoite on vaaratilanteiden ennakointi ja väkivallan käytön lopettaminen. Asiakasta autetaan myös katsomaan asiaa lapsen näkökulmasta ja pohtimaan väkivallan vaikutuksia omaan vanhemmuuteen.

Tukea väkivaltaa kokeneille

nettiturvakoti-kuva3

Turvakodit ja avopalvelut auttavat

Turvakodista saa välittömän suojan lisäksi keskusteluapua ja neuvoja perheväkivaltaan liittyvissä kysymyksissä. Lue turvakodeista

Selvitys turvakotien vaikutuksista

turvakotityonaSelvityksen mukaan turvakodin tarjoama apu on kattavaa ja auttaa pääsemään eroon väkivallasta. Lue selvitys

Ota yhteyttä

Perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisy -tiimi sekä muut liiton asiantuntijat.

Elina Havu
Projektipäällikkö, Jalkautuva naistyö -hanke
Tiina Muukkonen
Tuulia Kovanen
Suunnittelija, Nettiturvakoti
Veli-Matti Toikka
Suunnittelija, Jussi-työ