Vauva jää helposti vanhempiensa ongelmien ja ristiriitojen varjoon. Kun perheellä on vaikeuksia, vauvaa saatetaan kohdella huonosti. Joka kymmenennellä vauvalla on riski tulla kaltoinkohdelluksi.

Lapsen laiminlyönnissä on kyse siitä, kun hänen perustarpeistaan ei huolehdita.  Se voi ilmetä lapsen fyysisten tarpeiden huomiotta jättämisenä, jolloin lapsi jää ilman riittävää ravintoa, hygieniaa ja tilanteen mukaista sekä tarpeellista vaatetusta. Myös turvallisuudesta huolehtimisen jättäminen on laiminlyöntiä. Laiminlyöntiä on myös se, että vauva jätetään toistuvasti yksin erilaisten ahdistavien tunteidensa kanssa. Vauvan tarpeisiin vastaamatta jättäminen on myös laiminlyöntiä.

Kaltoinkohtelua on myös fyysinen, emotionaalinen ja kemiallinen pahoinpitely, seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapselle sepitetty sairaus. Fyysisellä pahoinpitelyllä tarkoitetaan vauvan satuttamista mm. lyömällä, ravistelemalla tai sitomalla. Emotionaalinen pahoinpitely pitää sisällään vauvan uhkailun, pelottelun, vauvalle huutamisen ja tunnetarpeiden huomiotta jättämisen. Kemiallinen pahoinpitely on esimerkiksi huumeiden, alkoholin tai sellaisten lääkkeiden antamista vauvalle, joita hän ei tarvitse.

Vauva on täysin avuton väkivallan edessä, erityisesti kun kaltoinkohtelija on vauvan oma huoltaja. Merkkejä vaarasta voi olla monia, mutta ne kätkeytyvät kodin seinien sisäpuolelle. Kotona oleva vanhempi on paljon yksin, omillaan, usein muuttuvien ja ehkä ahdistavan voimakkaitten tunteidensa kanssa. Uupumus, herkkyys sekä alavireisyys saattavat kasvaa hallitsemattomiksi. Hän saattaa kokea, että vauva on pahantahtoinen ja vaikean tilanteen aiheuttaja.  Arjesta voi tulla ylivoimaista.

Usein kaltoinkohtelussa on kyse jaksamattomuudesta, tiedon puutteesta tai avuttomuudesta. Joskus kaltoinkohtelu ja vauvan vahingoittaminen on myös tahallista. Vauvan normaali itku saattaa tuntua ylivoimaiselta vaatimukselta ja häntä koetetaan hiljentää väkivalloin. Pienikin ravistelu on väkivaltaa.

Vauva voi oireilla kaltoinkohtelusta välttämällä katsekontaktia, kääntämällä päänsä pois, olemalla ilottomia, liian itsenäisiä ja pärjääviä ja kaikkeen sopeutuvia. Oireileva vauva saattaa itkeä kauhuitkua tai äänettömästi. Hän saattaa myös hakata päätään tai itseään.  Kaltoinkohtelu voi näkyä vauvan kasvussa ja kehityksessä sekä vuorovaikutustaidoissa.

Kaltoinkohtelulla on kauas kantoisia seurauksia. Lapsella saattaa myöhemmin ilmetä itsetunnon vaurioita. Lapsi voi kokea itsensä surulliseksi, onnettomaksi ja epäsuosituksi. Riski mielenterveys-, päihde- ja ihmissuhdeongelmiin kasvaa.

Vauva ei voi odottaa. Vauvalla on oikeus turvalliseen elämään, hyvään hoitoon ja huolenpitoon.

Ravistelu on yksi fyysisen kaltoinkohtelun muoto, jonka seurauksena lapsille aiheutuu kipua sekä tilapäisiä tai pysyviä fyysisiä vaurioita.

Ravistelulla tarkoitetaan liikettä, jolloin aikuinen ravistaa vauvaa rajusti pidellen tätä kainaloiden alta kiinni. Monesti tekijä on vanhempi tai muu lapsen lähiomainen tai hoitaja.

Kestoltaan ravistelu on lyhyimmillään muutaman sekunnin kestoista ja pisimmillään ei todennäköisesti enempää kuin 20 sekuntia. Tämän kauempaa aikaa ei voimakaskaan aikuinen jaksa yleensä ravistelua jatkaa. Ravistelun aiheuttamia vammoja vauva ei voi aiheuttaa itse tai saada ollessaan esimerkiksi rintarepussa tai vaunuissa eivätkä vammat voi syntyä hyppyyttelyleikeissä.

Ravistelu voi aiheuttaa pienelle lapselle erityislaatuisen oireyhtymän, jota kutsutaan ”Shaken baby” –syndroomaksi. Ravistellun vauvan oireet voivat vaihdella vähäisistä ja epätyypillisistä vaikeisiin neurologisiin ja oireet voivat johtaa jopa kuolemaan. Tavallisimpia oireita ovat itkuisuus, oksentelu, hengityskatkokset, kohtausoireet, huono syöminen ja tajunnantason häiriöt. Yleisimpiä kliinisiä oireita ovat verenvuodot aivoihin (90 %) ja silmiin (68–84 %). Yhdessä esiintyessään ne ovat lähes varma merkki ravistelusta.

Ravistelu aiheuttaa akuuttien ja heti havaittavien oireiden
sekä vammojen lisäksi vaurioita, jotka ovat huomattavis-
sa vasta lapsen kasvaessa. Lapsi voi toipua vammoistaan alkuun hyvin ja suhteellisen nopeastikin jopa oireettomaksi. Nopeasti toipuneillakin saatetaan todeta myöhemmin kognitiivisia häiriöitä, käytöshäiriöitä ja neurologisia oireita, kuten motorisia ongelmia, kehitysviivettä, toistuvia epileptisiä kohtaustyyppisiä tiloja ja näkövammoja.

Vauvan ravistelun seuraukset selittyvät pitkälti vauvan anatomialla, koska pää on muuhun vartaloon nähden painava ja niskan lihaksisto kannattelee päätä vielä heikosti. Ravistelun aikana lapsen pää tekee edestakaista liikettä, joka voi aiheuttaa vammoja ja oireita.