Synnytyksen jälkeinen aika on monesti perheille onnellista ja harmonista aikaa. Samalla äidin tunne-elämä käy läpi valtava myllerryksen. Synnytyksen jälkeen äidin olo saattaa olla ylivirittynyt ja rentoutuminen voi olla vaikeaa. Raskauden ja synnytyksen aikaiset tapahtumat tai vauvaan liittyvät asiat kulkevat äidin mielessä monesti katkeamattomana nauhana. Tänä aikana naisen elämässä psyykkisen oireilun riski on suurimmillaan.
Pienen lapsen tarvitsevuus ja avuttomuus ovat niitä ominaisuuksia, jotka saavat tuoreet vanhemmat kokemaan ennennäkemätöntä hellyyttä, halua lohduttaa ja hoivata sekä kantaa vastuuta. Mutta samalla nämä ominaisuudet voivat ajaa vanhemmat ahdistuksen ja riittämättömyyden tunteisiin.
Synnytyksen jälkeiset mielialan muutokset voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: synnytyksen jälkeinen herkistyminen eli baby blues, synnytyksen jälkeinen masennus ja synnytyksen jälkeinen psykoosi eli lapsivuodepsykoosi.
Baby bluesilla tarkoitetaan normaalia synnytyksen jälkeistä herkistymistä. Tähän tilaan voi liittyä ajoittaisia alakulon tunteita, itkuisuutta, hämmentyneisyyttä, riittämättömyyden tunteita ja mielialan laskua, mutta joskus myös surua, ruokahalu- ja unihäiriöitä. Toisaalta äidillä saattaa olla myös vaihtelevia onnen ja hyvänolon sekä yhteyden tunnetta vauvaan. Baby blues koskee noin 80 % äideistä ja oireita on suurimmalla osalla synnyttäneistä 3-10 päivän kuluttua synnytyksestä. Baby blues kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.
Baby blues auttaa äitiä virittymään pienen vauvan maailmaan, hienovaraisiin ja hentoihin viesteihin ja siihen, mitä vauva tarvitsee. Baby blues tasaantuu pikku hiljaa itsestään äidin ja vauva tutustuessa toisiinsa. Yhteisen rytmin ja ymmärryksen löytyminen vaikuttavat myös huomattavasti baby bluesin tasaantumiseen.
Jos äidin alakulo jatkuu pidempään kuin muutaman viikon ja äiti on sulkeutunut sekä vierastaa vauvaa, ei ole syytä odotella pidempään vaan hakea apua.
Äitien synnytyksen jälkeiseen masennukseen on alettu kiinnittää enemmän huomiota vasta viime vuosikymmeninä. Synnytykseen liittyvää masentuneisuutta on esiintynyt varmasti aina, mutta sitä ei ole osattu tunnistaa tai siitä ei ole haluttu puhua. Äidiksi tulemista on pidetty naiselle onnellisuuden aikana.
Tutkimusten mukaan 10–20 % äideistä kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Hoitamattomana masennus saattaa vaikuttaa vauvan kehitykseen sekä koko perheen hyvinvointiin. Siksi masennuksen varhainen tunnistaminen ja hoito on tärkeää.
Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta puhutaan, kun äidin mieliala on synnytyksen jälkeen selkeästi masentunut tai ahdistunut useamman viikon ajan. Synnytyksen jälkeisen masennuksen oireita ovat mm. väsymys, unihäiriöt, ahdistus, ärtyneisyys, elämän ilon katoaminen, epävarmuus omasta äitiydestä, paniikkioireet, pakkoajatukset, pelot ja ruokahalun muutokset. Oireet voivat olla epämääräisiä ja ilmetä hyvin erilaisina yhdistelminä. Jokainen ihminen on yksilö ja tästä syystä jokainen ihminen oirehtii eri tavoin ja eri voimakkuuksilla masennustaan.
Synnytykseen liittyvän masennuksen syitä ei tarkkaan tiedetä. Masennuksen taustalla voi olla äidin nykyinen tai aiempi kuormittava elämäntilanne, parisuhteen ongelmat tai sosiaalisen tuen puute. Riskitekijänä on myös äidin aiempi masentuneisuus ja raskauteen ja synnytykseen liittyvät huolet. Yhtenä masennuksen laukaisevana tekijänä pidetään äidin hormonaalisia muutoksia synnytyksen jälkeen.
Synnytyksen jälkeisen masennuksen ennaltaehkäisyssä puolisolla on merkittävä rooli. Häneltä saatu tuki auttaa äitiä uudessa roolissaan. Vanhempien hyvä keskinäinen suhde vaikuttaa myös positiivisesti siihen, kuinka vanhemmat kokevat uuden perhetilanteen ja vauvan syntymän. Puolisolla on tärkeä rooli myös äidin masennuksen tunnistamisessa. Usein juuri hän on se henkilö, joka ensimmäisenä huomaa äidin alavireisyyden ja muut masennuksen ensimmäiset merkit.
Synnytyksen jälkeinen masennus tulee hoitaa, hoitamattomana oireet saattavat jatkua pitkään. Masennuksen hoitona on keskusteluapu ja myös erilaisista terapioista on todettu olevan hyötyä. Moni tarvitsee näiden lisäksi lääkityksen masennukseensa. Toipumisessa tärkeää voi olla vertaistuki, toisen masennuksen kokeneen ja siitä selviytyneen kohtaaminen. Usein masentunut äiti tarvitsee myös käytännön apua kodin ja vauvan hoitoon.
Synnytyksen jälkeiseen masennukseen voi hakea apua mm. neuvolasta, terveydenhoitajalta, lääkäriltä, perheneuvolasta, kotipalvelusta, yksityisiltä lääkäriasemilta ja varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeuteilta.
Lisätietoja ja vertaistukea Äidit irti masennuksesta ÄIMÄ ry:stä.
Synnytyksen jälkeinen psykoosi on monesti nopea-alkuinen ja rajuoireinen psykiatrinen hätätila, joka kuitenkin paranee hyvin. Psykoosi alkaa noin kahden viikon kuluessa synnytyksestä, ja siihen liittyy synnytyksen jälkeistä masennusta selkeämpiä oireita, kuten sekavuutta, harhaluuloisuutta, unettomuutta, joskus maanisuutta ja poikkeavaa puheliaisuutta. Harhojen keskiössä on usein vauva.
Lapsivuodepsykoosi on vakava tila, joka voi olla hengenvaarallinen sekä lapselle että äidille. Psykoosiin sairastunut on toimitettava sairaalahoitoon pikaisesti.
Psykoosiin sairastuu 1-2 äitiä tuhannesta synnyttäneestä äidistä.
Kun vasta synnyttänyt äiti sairastuu psykoosiin puolison merkitys korostuu. Yleensä puoliso jää tällöin hoitamaan vauvaa kotiin kunnes äiti voi kotiutua sairaalasta. Puoliso on myös tärkeänä tukena äidin kotiutumisen jälkeen.
