Kaikki vauvat heräilevät öisin ja se voi väsyttää vanhempia. Jos ei saa nukkua, on vaikea jaksaa olla rakastava ja tasapainoinen vanhempi. Osa vanhemmista valitsee perhepedin, osassa vauva nukkuu vanhempien kanssa samassa huoneessa omassa sängyssään tai vauvalla on oma huone.
Vuorotelkaa vauvan hoidossa, jotta sekä äiti että isä saavat joskus nukkua kunnolliset yhtenäiset yöunet. Tarvittaessa omaa untaan voi turvata käyttämällä korvatulppia ja/tai nukkumalla toisessa huoneessa toisen vanhemman tai muun turvallisen aikuisen huolehtiessa vauvasta. Erityisesti jos hoidat vauvaa yksin, olisi tärkeä saada mahdollisuus omaan lepohetkeen. Mikäli omista verkostoista ei ole saatavilla apua, neuvolasta voi kysyä oman kunnan palveluista.
Vanhempien ja erityisesti äidin on hyvä nukkua mahdollisuuksien mukaan myös päiväunet. Omaa jaksamista lisäävät myös arjen pienet mukavat tekemiset kuten rupattelu ystävän kanssa, kahvihetki, lehden luku, ulkoilu.
Vauvan uni on fysiologisesti erilaista kuin aikuisen. Yöaikaan ajoittuva syöminen on vauvalle paitsi normaalia, myös tarpeellista. Yösyötöt turvaavat vauvan optimaalista kasvua ja kehitystä. Lyhyemmät unijaksot tukevat lämmönsäätelyä, hormonitoimintaa ja vuorokausirytmin kehityksestä vastaavien geenien toimintaa. Yöimetyksillä on myös tärkeä merkitys rintamaidon määrälle.
Vastasyntynyt voi nukkua jopa 20 tuntia vuorokauden aikana. Unen määrä vähenee nopeasti vauvan kasvaessa. Jo kuukauden iässä se on enää 16 tuntia ja puolivuotiaana 13−14 tuntia. Vauvatkin ovat yksilöitä. Jos vauva on terve ja täysiaikainen hän saa riittävästi unta, vaikka unen määrä olisi keskimääräistä vähäisempi tai suurempi.
Ensimmäisten elinkuukausien aikana uni jakautuu tasaisesti ympäri vuorokauden. Pikkuhiljaa pisimmät unijaksot alkavat sijoittua yöhön ja vauva alkaa valvoa enemmän päiväaikaan.
Vauvat ovat pienestä pitäen yksilöitä ja nukkumisessa voi olla suuriakin eroja lasten välillä. Jotkut vauvat saattavat nukkua pisimmilläänkin vain tunnin mittaisia pätkiä, kun taas toiset nukkuvat yhtä mittaa useita tunteja.
Uni etenee noin tunnin pituisina jaksoina, välillä uni on syvempää, välillä kevyempää. Kevyemmässä unessa vauva saattaa äännellä, avata silmänsä ja liikehtiä. Hän kuitenkin jatkaa uniaan, jos mikään ei herätä häntä. Osa vauvoista siirtyy unijaksolta toiselle joustavasti eivätkä vanhemmat aina huomaa jaksojen eroa. Toiset vauvat taas havahtuvat hereille unijaksojen välillä.
Vauvalla ei ole ensimmäisten kuukausien aikana vuorokausirytmiä, mutta vanhempi voi omalla toiminnallaan helpottaa säännöllisen rytmin kehittymistä. Vanhemman kannattaa pitää omasta säännöllisestä vuorokausirytmistä kiinni: kun vanhemmat tekevät selkeän eron aamun, päivän, illan ja yön välille, vauvankin on helpompi löytää säännöllisyyttä elämään. Selkeä päivärytmi tukee iltojen ja öiden sujumista. Rytmiä toistetaan päivästä toiseen ja vähitellen vauva oppii siihen. Vauvaa koetetaan ohjata nukkumaan sellaisina aikoina, jotka sopivat perheen rytmiin. Puolesta vuodesta eteenpäin lapsi pystyy omaksumaan nukkumistavan. Puolen vuoden iässä unenrakenne, keskushermosto ja sosiaalisuus muuttuvat, ja usein myös yöheräily alkaa vähentyä.
Vauvan nukkumatilasta kannattaa tehdä mahdollisimman pimeä. Yöaikaiset syötöt ja vaipanvaihdot kannattaa tehdä mahdollisimman eleettömästi, jotta vauva ei virkisty enempää kuin on välttämätöntä. Viimeiseen syöttöön ennen unia on hyvä satsata, jotta vauvan nälkä pysyy poissa mahdollisimman pitkään.
Joskus pienen lapsen nukuttaminen voi olla todella vaativaa. Vauvat ovat erilaisia siinä, miten herkästi he nukahtavat. Jotkut vanhemmat tottuvat auttamaan lapsen uneen ottamalla syliin, heijaamalla tai imettämällä. On hyvä muistaa, että vauva tottuu nopeasti äidin tai isän tarjoamiin tapoihin nukahtaa ja odottaa, että jokaisella kerralla toimitaan samalla tavalla.
Jos lapsi on tottunut siihen, että vanhempi on läsnä, kun uni käy pinnallisemmaksi ja kevyemmäksi, hän havahtuu herkästi ja alkaa vaatia vanhempaansa paikalle. Vauvan rauhoittamiseen kannattaa kokeilla myös unilelua tai -riepua, se voi tuoda vauvalle turvallisen olon.
Vauvat nukahtavat helposti syliin tai vanhemman viereen. Herätessään vauva voi hätääntyä ja tarvita rauhoittamista, jos hänet on unen aikana siirretty omaan sänkyyn. Vauva on hyvä totuttaa siihen, että hänet lasketaan nukkumapaikkaansa aina hereillä olevana mutta rauhallisena. Näin vauva yhdistää turvan tunteen ja nukahtamisen paikkaan, jossa hän havahtuu yöllä ja jatkaa nukkumista ilman vanhemman rauhoittelemista.
Noin 4−6 kuukauden iässä yöheräilyjen määrä saattaa hetkellisesti lisääntyä. Tässä ikävaiheessa vauvan kehitys etenee nopeasti ja se vaikuttaa vauvan unen laatuun. Kaikki uudet taidot, kuten ryömimisen ja muu liikkumaan oppiminen, vaikuttavat vauvan uneen. Vauva rauhoittuu hitaammin, koska on innoissaan uusista taidoistaan. Näin ollen illat ja yöt sekä muut uniajat saattavat olla levottomia. Puhutaan “hulina-ajasta”.
Monelle vauvalle levottoman päivän jälkeen myös nukahtaminen on vaikeampaa. Jos huomaa, että päivän tapahtumat vaikuttavat vauvan nukahtamiseen tai unen laatuun, päivän kulkua voi yrittää rauhoittaa ja liikoja virikkeitä rajoittaa.
Monesti vauva nukkuu päiväunet parhaiten ulkona, raittiissa ilmassa. Itkuhälytin on oiva apu, jos vauva on pihalla tai parvekkeella nukkumassa. Vanhempi voi levähtää hetken omassa rauhassa tai vaikka tehdä kotitöitä ja kuulla itkuhälyttimen avulla, kun vauva kutsuu.
Vauvan unen tarve on yksilöllinen ja vaihtelee aika paljon. Vastasyntynyt saattaa nukkua 16–20 tuntia vuorokaudessa. Yleensä ei kannata tuijottaa tuntimääriä, vaan katsoa miten vauva kokonaisuutena voi.
Jos vauva on pääsääntöisesti tyytyväinen ja iloinen päivisin, hän todennäköisesti on saanut tarpeeksi unta. Jos taas vauva on ärtynyt ja itkuinen, uneen voi kiinnittää huomiota. Useimmiten vauvat kuitenkin nukkuvat tarvitsemansa unet.
Reilun puolen vuoden ikäisestä tavallisesti. Kun vauva on alkanut syödä kiinteää ruokaa ja hän tulee aterioista ja maidosta päivällä täyteen, yösyöttöjä voi vähentää ja jättää pois. Vauvan pituus ja paino kehittyvät silloin hyvin.
Yösyöttöjä voi jättää pois myös vähitellen. Jos vauva syö hyvin tiheästi, syötöistä voi esimerkiksi jättää pois joka toisen. Noin puolivuotias vauva voi vielä hyvin tarvita imetystä yöllä. Näin on yleensä täysimetetyillä vauvoilla.
Kosketuksella ja tarvittaessa sylissä rauhoittelemalla. Yöllä vauvan hoidon on hyvä olla eleetöntä ja rauhallista: valoja ei räväytetä päälle, musiikkia ei kannata laittaa soimaan, ei kävellä pitkin asuntoa eikä leikkiä ja seurustella vauvan kanssa. Eleettömyys tarkoittaa, että vauvan aistit saavat olla levossa ja vanhempi pyrkii rauhoittamaan vauvaa mahdollisimman pienillä toimilla. Myös aikuisen oma rauhallinen olo ja hengitys rauhoittaa vauvaa.
Yöhoito viestii vauvalle, että nyt on yö ja levon ja rauhoittumisen aika. Se tukee vauvan omaa kykyä rauhoittua. Hyvät tavat toimia löytyvät kokeilemalla: mistä oma vauva pitää ja mikä häntä tukee ja mikä sopii juuri meidän perheelle.
Itkevä vauva rahoitetaan aina. Vauvan ei tarvitse itkeä yksin. Itku on viesti jostain ja vauva tarvitsee rauhoittuakseen aikuisen syliä tai kosketusta.
Toki itkun sävyä voi kuunnella ja tulkita. Erilaiset itkun sävyt oppii kyllä tunnistamaan. Vaativasti itkevä vauva rauhoitetaan aina, vaikka kyse olisi unirytmityksestäkin.
Pienen vauvan luo mennään aina, kun hän itkee.
Vauvan nukkumapaikka on perheen oma asia. Jos joku haluaa nukkua vauvan kanssa perhepedissä, niin voi tehdä, kunhan se on turvallista vauvalle. Lähekkäin nukkuminen on ihanaa.
Usein perhepedistä luovutaan, kun vauva alkaa kehittyä motorisesti ja myllätä nukkuessaan. Yleensä silloin ei perhepedissä kukaan nuku hyvin. Vauvakin tarvitsee nukkumarauhan ja voi häiriintyä vaikka vanhempien uniäänistä ja liikkeestä.
Vauvan siirtyminen omaan sänkyyn saattaa olla psyykkisesti iso juttu perheessä. Muutoksia kannattaa tehdä, kun perhe on niihin valmis.
Noin puolivuotiaan unta voi yrittää hellästi rytmittää, jos vauva on terve ja kasvaa hyvin.
Unirytmitystä on hyvä tehdä sen vanhemman, jolla on voimia ja joka jaksaa olla johdonmukainen ja määrätietoinen. Uupunut vanhempi voi ärtyä vauvalle, mikä ei auta vauvan rauhoittelussa. Rytmitys kannattaa tehdä suunnitellusti viikonloppuna, vapaalla. Yöhoitajia voi olla kaksikin, jos he toimivat samalla tavoin, vaikka vauvan isä ja isoäiti.
Isä voi olla hyvä unirytmittäjä etenkin, jos äiti imettää ja tavoitteena on vähentää yösyöttöjä. Samasta syystä unirytmitys on vaikeampaa, jos äiti ja vauva nukkuvat perhepedissä, koska silloin vauva tuntee äidissä maidon tuoksun. Äidin ehkä kannattaa nukkua silloin muualla.
Unirytmityksellä tuetaan vauvan levollisia öitä. Rytmityksessä kiinnitetään huomiota vauvan nukahtamistilanteisiin, yöhoitoon ja koko vuorokausirytmiin. Hyvä päivärytmi on pohja hyville yöunille.
Unirytmitys ei ole sama asia kuin yösyötöistä luopuminen, mutta usein ne tulevat ajankohtaisiksi samoihin aikoihin.
