Suoritan Sosionomi (AMK) opintoihini kuuluvaa ensimmäistä harjoittelua Porin ensi- ja turvakoti yhdistyksessä. Sosiaaliala on itselle yleisellä tasolla tuttu, mutta väkivaltatyö taas ei. Halusin tulla oppimaan lähisuhdeväkivallan tekijöiden kanssa tehtävää työtä ja olenkin kiitollinen siitä, että jussityöntekijä sekä itse yhdistys otti minut ilolla vastaan.
Harjoittelustani on tällä hetkellä suoritettuna kaksi kolmasosaa ja matka on ollut todella antoisa. Ennakkoluulot ja asenteet olivat itsellä ennen harjoittelua hieman häiritseviä, mutta onneksi ne karisivat nopeasti pois. Asenteeni muuttumista on varmasti edesauttanut sen tiedostaminen, että jussityön asiakkaat ovat vapaaehtoisesti palvelun piirissä. He haluavat itse oppia elämään ilman väkivaltaista käyttäytymistä ja näin se pitääkin olla, jotta muutos olisi lähtökohtaisesti mahdollista. On kuitenkin syytä muistaa, että väkivallan tekijöiden auttaminen ja tukeminen muutosprosessissa, ei tarkoita millään tasolla heidän tekojensa hyväksymistä. Väkivalta on aina tuomittavaa ja tekijöiden on tästä vastuu kannettava. Vastuuttaminen ja väkivaltaisen käyttäytymisen sanoittaminen ovatkin keskeisiä teemoja jussityössä ja asiakkaan käytöksen muutosprosessin aloittamisessa.
Väkivalta mielletään yleensä fyysiseksi tapahtumaksi kuten lyömiseksi, tönimiseksi ja potkimiseksi sekä esimerkiksi kuristamiseksi. Väitän, että jos tehtäisiin katu-gallup kysyen ihmisiltä mikä on mielestäsi väkivaltaa, niin selvä enemmistö vastaisi nimeten ensimmäisenä jonkun fyysisen teon. Väkivalta -eli valtaa väkisin- ilmenee kuitenkin todella monella eri tavalla. Seksuaalinen väkivalta on väkivallan muotona myös yleisesti tunnettu, mutta taas esimerkiksi taloudellinen väkivalta tai henkinen väkivalta ei niinkään. Taloudellisessa väkivallassa tekijä voi kontrolloida puolison rahankäyttöä, estää häntä saamasta työtä tai pitää hänet kokonaan tietämättömänä sellaisista raha-asioista, jotka hänelle kuuluisi. Henkinen väkivalta ilmenee usein eri tavoin, kuten toisen nimittelynä, vähättelynä tai kontrollointina.
Väkivallan muotojen tunnistaminen ja käsittäminen on yksi keskeinen oppi minulle tämän harjoittelun aikana. Mielestäni jokaisen ihmisen olisi hyvä tutustua aihealueeseen ja aloittaa myös oman elämän ja käyttäytymisen prosessointi. Ei siitä ainakaan haittaa olisi.
Lähisuhdeväkivaltaa leimaa vahva häpeän tunne. Väkivallan kokijat ovat monasti alistettuja ja häpeävät omaa tilannettaan. Lähisuhdeväkivallan tekijät eivät välttämättä ole niinkään alistettuja, mutta omien tekojen häpeäminen on suurta. Häpeän tunteeseen vaikuttaa moni asia niin kulttuurihistoriallisesta- kuin sosiaalisestakin näkökulmasta katsottuna. Syitä voisi perata vielä paljon enemmänkin, mutta lopputulema on kuitenkin sama: Häpeämme tekojamme ja apua emme hae. Miksi ihmeessä emme? Olen harjoittelua suorittaessani huomannut konkreettisia muutoksen merkkejä ihmisissä, jotka haluavat omaa käytöstään muuttaa.
Tiedosta siis tilanteesi ja pyydä apua. Jussityössä sinut kohdataan ihmisenä. Ilman pään silittelyä, mutta myös ilman syyttelyä.
Kirjoittaja: Yhdistyksen harjoittelija, sosionomiopiskelija
