Vertainen – rinnastettavissa oleva, vastaava, arvoinen, veroinen. Me ihmiset olemme toistemme vertaisia moni tavoin eri asioissa. Omassa elinpiirissä tietynlaiset viestintä- ja toimintatavat muotoutuvat yleensä ”normaaleiksi” ja yhteisesti ymmärrettäviksi.
Kun elämä sitten kolahtaa kriisiraiteille tai on itse valmis muuttamaan elämänmittaisen kriisin toisenlaiseksi olotilaksi, oma normaali muuttuu. Läheltä ei välttämättä löydykään ihmistä, jonka kanssa kokemus olisi jaettavissa. Se voi hävettää ja pelottaa, tuntua myös todella yksinäiseltä. Ei osaa tai jaksa selittää. Tai sitten ei muuta teekään: on pakko puhua aiheesta koko ajan. Kuka silloin ymmärtää ja kenen kanssa jakaa tietä kohti uutta normaalia?
Joku, joka kokee juuri nyt tai on aikaisemmin kokenut samaa – vertainen. Vaikka elämät ovat erilaisia, monet kokemukset ovat kuitenkin samoja, tavalla tai toisella.
Ensikotiyhdistyksellä asiakkaat ovat kuvanneet vertaistuen merkitystä elämässään näin:
- Tuntuu, että kuulun johonkin. En ole yksin.
- Saan ystävyyttä.
- En olekaan erilainen ja viallinen.
- Voin jakaa samoja kokemuksia, omaa kokemusta ja samankaltaisia ajatuksia. Saan ymmärrystä, kun kokemukset ovat samanlaisia.
- Vertaistuki on vapauttavaa.
- Aitoa kohtaamista. Kuuntelemista.
- Muilta saa inspiraatiota, motivaatiota ja rohkeutta. Muutkin ovat saaneet apua ja päässeet eteenpäin.
- Myös lapset kohtaavat vertaisiaan ja oppivat ryhmän vuorovaikutuksessa.
Vertaisuus toteutuu ryhmissä, joissa on samanlaisessa elämäntilanteessa olevia jäseniä. Lisäksi yhdistyksellä on koulutettuja vertaistoimijoita, joilla on jo etäisyyttä omiin kokemuksiin, mutta jotka haluavat olla muiden tukena heidän matkallaan.
Joskus puhutaan tunteista ja joskus käytännön vinkeistä. Puhutaan päihteistä, väkivallasta ja erosta. Puhutaan uupumuksesta, mielenterveydestä ja lapsista. Puhutaan säästä ja tv-ohjelmista, menneestä ja tulevasta. Jokainen saa jakaa ja kuunnella omista lähtökohdistaan ja oppia toisiltaan. Saman kokeneelle ei tarvitse selittää kaikkea. Ei tarvitse hävetä tai pelätä. Joskus ollaan vaan, yhdessä.
Tutkimusten mukaan vertaistuki vahvistaa toivon kokemusta ja ”uuteen normaaliin” sopeutumista. Se myös edistää osallisuutta, kun jokainen osallistuja on aktiivinen toimija, joka tulee kohdatuksi ja arvostetuksi omana itsenään. Vertaisten joukossa ei olla vain avun kohteita, vaan jokainen myös itse toimii muiden ja yhteisön hyväksi. Tämä lisää yhteiskuntaan sitoutumista. Vertaistuki on käytännön osoitus siitä, että yksin ei tarvitse olla.
Loppujen lopuksi erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan, tuovat uusia ajatuksia ja ulottuvuuksia askareisiin ja ajatuksiin. Erilaiset normaalit risteävät ja vaikuttavat toisiinsa jatkuvasti, myös vertaistuen piirissä. Tuki perustuukin paitsi yhteisille kokemuksille myös erilaisiin yksilöihin. Parhaimmillaan se voi auttaa arvostamaan itseään ja kunnioittamaan muita, kaikkine kokemuksinemme.
