Siinä sinä nyt olet. Nyytti. Vauva. Minun. Jostakin maailmasta siihen sinä siihen tulit ja jonnekin meidän pitäisi osata nyt yhdessä mennä. En tiedä miten, etkä taida tietää sinäkään. Minun pitäisi huolehtia sinusta, kuinka, kun en osaa huolehtia itsestänikään, minä- narkkari. Kokemusta on kyllä narkkaamisesta ja kuinka pärjätä siinä maailmassa, muttei sinusta eikä kuinka sinua ”käytetään”. Eivät antaneet käyttöohjetta.
Tiedätkö, millainen ihminen katsoo minua peilistä takaisin. Mustat hiukset, katse, joka ei kerro mitään tai no valehtelen…ehkä pelkää, vähän kaikkea, tätä elämääkin. Helpompi olisi ollut olla vanhassa, tiedän ja tunnet tavat ja tyypit. Tatuointeja, ei kovin kauniita sekä lävistyksiä, paikoissa, joihin eniten koski tai paikoissa, joista eniten ne näkyvät, koska halusin kai tulla nähdyksi… Jos joku katsoisi minua ja hyväksyisi. Näkyy myös mustaa ja vain mustaa-vaatteissa, ehkä häivähdys harmaata kuten mielessänikin. Näkyy viiltoja iholla, pistojälkiä…ei ole enää paikkaa mihin pistää ilman kipua. Näkyy laiha sukupuoleton vartalo, jottei minua toisaalta olisi.
Sinussa näkyy tummat silmät, jotka katsovat minuun ja kysyvät. En minä osaa vastata. Ihosi on silkkinen, tiedän sen, koska olen koskettanut sinua. Olen pukenut sinun pieneen siniseen bodyyn, jossa on lintuja. Huomaan katselevani niitä; ne näyttävät niin vapailta. Minäkin haluaisin olla vapaa aineista, joskus itsestänikin.
Sinä värähtelet, täriset: vieroitusoireita, minun aiheuttamia- sinulle. Koskee, sinuun ja minuunkin, koska ilman minua sinuun ei koskisi. Kannabis, bentsot, amfetamiini, bupre, tupakka, siinäpä vuoden äidin tarjoamat ravintoaineet sinulle. Sinä tiedät jo ne olot mitä niistä saa, ne pahat. Minun tulisi osata auttaa sinua, miten.
Itket- miksi. Mitä sinä haluat. Sinut otetaan syliin, et enää itke. En muista, ottiko kukaan minua syliin, kun olin pieni tai kun itkin. Minuun sattui, joka kerta, kun itkin. Fyysinen kipu. Äiti löi. Menin piiloon ja siellä olen sitten ollutkin. Aineissakin-piilossa, poissa itseltäni ja muilta, ettei enää sattuisi- lainkaan, mihinkään.
Piilossa olen ehkä vieläkin, mutta turvatussa. Minulla on huone, verhot, joissa kukkia. Vihreä päiväpeitto vuoteella ja pehmeät matot lattialla. Kehto, jossa valkea pitsinen katos ja nalle. Aurinko paistaa ikkunaverhojen välistä, joita en ole uskaltanut vielä avata, koska pelottaa ja aurinko on liian kirkas. Kun on kulkenut tarpeeksi kauan pimeässä, niin silmiin sattuu, nuo valon säteet.
Täällä on muitakin vuoden vanhempia ja vauvoja, jotka katsovat tummilla silmillään. Me yritämme kaikki poistaa pahan, pelot, kivut ja opetella tuntemaan rakkautta ja näkemään hyvyyttä. Meitä autetaan ja katsotaan silmiin kysyen mitä sinulle ja vauvallesi kuuluu. Miten minä osaisin sen kertoa.
Laitoin tänään ruokaa, jota en ole tehnyt ainakaan kymmeneen vuoteen. Sinä olit mukana, nukuit sylissäni, kantoliinan sisällä. Se tuntui hyvältä. Jotain hyvää oli myös ryhmässä, keskusteltiin orvokeista ja voikukista. Monet meistä ovat noita orvokkeja, jotka eivät jaksaneet tai kestäneet elämää ilman päihteitä. Hyvältä tuntuivat myös puhtaat, valkeat lakanat, joiden syleilyyn otin sinut mukaan. Sinä tuoksuit miedosti kinuskille. Oli hyvä olla, sinun ja minun, siinä lakanoiden lämmössä, yhdessä.
Yhdessä. Niinpä!
Päihderiippuvuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen tukeen erikoistunut Ensikoti Pihla on ympärivuorokautisesti toimiva lastensuojeluyksikkö. Pihla kuuluu Ensi- ja turvakotien liiton valtakunnalliseen Pidä kiinni®-hoitojärjestelmään. Asiakkainamme ovat raskaana olevat naiset, ja alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmat lapsineen. Ensikodin perustehtäviin kuuluu vauvalähtöinen päihdekuntoutus: lapsen ja vanhemman välisen varhaisen vuorovaikutuksen, vanhemmuuden, ja päihteettömyyden tukeminen. Pihlassa on moniammatillinen, vähintään AMK- tasoisen sosiaali- tai terveydenhuollon koulutuksen saanut, henkilöstö. Kuntoutus Pihlassa tapahtuu yhteisökuntoutuksen menetelmin. Kuntoutuksella tähdätään päihderiippuvuuden hoidon ja vanhemmuuden tuen lisäksi kotiutumiseen yhdessä lapsen kanssa. Kuntoutuksessa tavoitellaan asiakkaan kokonaisvaltaisen toimintakyvyn kohenemista niin, että myös opiskelemaan tai työelämään pääsy mahdollistuisi.
Blogi on kirjoitettu asiakkaan näkökulmasta ja kuntoutuksen alkua havainnoiden.
