Tuula on tehnyt Kuopion ensikotiyhdistyksessä, eri työmuodoissa, yhteensä 24-vuotisen työuran.
Halusimme vielä kuulla Tuulan ajatuksia ja kokemuksia pitkän uran varrelta ennen hyvin ansaittuja eläkepäiviä ja koostimme niistä haastattelun, jonka pääsette nyt lukemaan.
Kiitos Tuula työtoveruudesta!
Millaisia ajatuksia ja tunteita herää nyt kun muistelee työvuosia taaksepäin?
– Haluan nyt ajatella ainoastaan hyviä ja mukavia asioita. Tuntuu, että se kuuluu nyt asiaan, muistelu. Tulin yhdistykseen Alvari-perhetyöntekijäksi. Silloin työntekijöitä yhdistyksessä oli kaksi Alvaria ja toiminnanjohtaja. Lisäksi oli Tapaamispaikka ja Tenavatupa, jotka hoituivat osin vapaaehtoisvoimin. Oli myös iltapiväkerho, jossa osa-aikainen työntekijä. Nyt yhdistyksessämme on työntekijöitä lähemmäs 30. Minulla on paljon kiitollisia ja hyviä muistoja. Tällä hetkellä päällimmäisenä on haikeus, mutta myös helpotus ja vapaus. Erilaisten kokemusten kautta olen saaut kasvaa ja peilata toimintojani toisiin, ja toivottavasti kasvanut! Ei ole mahdoton ajatus tulla esimerkiksi vapaaehtoistyöhön ensikotiyhdistykseen jossain vaiheessa. Ensin kuitenkin keskityn itseeni ja lapsenlapsiin.
Mitkä ovat kohokohtia työurasi varrelta?
– Pitkään uraan mahtuu paljon kohokohtia. Osa niistä liittyy työkavereihin ja osa asiakkaisiin. Ensimmäisenä tulee nyt mieleen kukat, jotka sain työkavereilta. Tuntui yllättävältä ja hyvältä saada muistamisia työkavereilta. Kaikki me tarvitsemme positiivista huomiota ja ne huomiot palkitsevat sisintämme.
– On aina ollut hieno kokemus kun huomaa että saavuttaa asiakkaan luottamuksen ja pystyy siten yhdessä työskentelemään asiakkaalle myönteisiä päämääriä kohti.
Mikä on saanut sinut pysymään ensikotiyhdistyksen palveluksessa niin kauan?
– Ihmismieli ja ihmissuhteet kiinnostavat minua ja siten työskentely on pysynyt mielenkiintoisena. On ollut mahdollisuus miettiä työtäni ja työtapaani niin, että se on ollut asiakkaalle hyödyllistä ja myös minulle työntekijänä mielekästä. Jokainen ihminen on täynnä erilaisia puolia ja niitä on ollut mielenkiintoisia yhdessä tutkia, itseni, asiakkaan ja työkavereiden kanssa.
– Minulla on ollut vapaus ja kannustus kehittää omaa työtäni. Olen kokenut työn merkittävänä ja tärkeänä. Minulla on ollut mahdollisuus vaikuttaa esim. työaikani sijoittumiseen päiviin, tietyissä raameissa, ja siten siviiliasioiden hoitaminen on helpottunut. On ollut mahdollisuus ja velvollisuus osallistua työn ja työyhteisön kehittämiseen.
Mikä on ollut vaikeinta?
– Vaikeinta on ollut avuttomuus joissakin asiakastilanteissa, kun huoli on vallannut mielen, eikä tilanne ole silloin edennyt toivottuun suuntaan. Se on myös ollut vaikeaa, kun suhde on ollut haasteellisempi ja joskus todella haasteellinen. Lasten ja perheiden tilanteet ovat välillä olleet raskaita ja tuottaneet surua ja huolta.
Entä helpointa?
– Helpointa on ollut työyhteisössä toimiminen. Olen aina toivonut työyhteisöä, jossa voi hullutella ja nauraa. Tuntuu, että tässä työryhmässä on ollut ilo olla. Ristiriitoja on voinut olla, mutta asiat on aina pystytty selvittämään. Luottamusta on aina lisännyt, kun asiat on avattu ja selvitetty.
Millainen työntekijä olet ollut?
– Monenlainen, riippuen siitä, kuka sitä arvioi. Olen ollut työorientoitunut ja tunnollinen työntekijä.
-Työn ulkopuolella(?) olen rennompi, enkä niin työorientoitunut, osaan myös levätä ja ”vetää lonkkaa”. Joskus tuon asioita esille ehkä liian suoraan, niin asiakkaille kuin työkavereillekin. Huumorini on sellaista ettei sitä kaikki ymmärrä, ainakaan heti alussa.
Miten kohtaat asiakkaita?
– Olen kohdannut asiakkaat avoimesti ja rohkeasti. Tykkään olla ihmisten kanssa. Olen luonteva ihmisten kanssa, enkä jännitä heitä. Paitsi joskus. Olen myös herkkä, empaattinen ja ymmärtäväinen. Huomaan hyvän asiakkaassa ja huumori on usein mukana.
Millaisia työyhteisöjä ja pomoja olet kohdannut matkan varrella?
– Onhan tämän työuran varrelle mahtunut monenlaisia esihenkilöitä ja erilaisia työyhteisöjä. Joskus on ollut hullun hauskojakin. Ikäviä juttuja en nyt halua muistella.
Mikä on sinun oppisi seuraaville sukupolville?
– Huh, miten iso kysymys! Ensinnäkin kastelkaa hyvin Enkelinsiipeä. Käsi-imuri kerää herkästi hiuksia ja ne on poistettava. Hyviä ruokia ei saa viskata roskiin. Pitäkää kaikki työkaverit mielessä!
– Kaikissa ihmisissä on paljon hyvää. Vaikka lapsuus olisi kuinka ikävä ollut, niin aina on mahdollisuus muuttaa suuntaa ja saada hyvä elämä. Ja jokaisen hyvä on erilainen. Se, mitä ihminen on tässä hetkessä ei johdu kokonaan ihmisestä itsestään, vaan juontaa juurensa ainakin kahden sukupolven päähän.
Mitä teet ensimmäisenä eläkepäivänä?
– Aion syödä aamiaisen rauhassa ja lukea lehden. Nukun päiväunet. Aiemmin en ole uskaltanut nukkua päivällä, ettei se vaikuttaisi yöuniin. Nyt voi ajatella, että nukun sitten huomenna, jos tarvetta. Jos oppisi vielä sen, että miten hirmuisen paljon mielessään voi rakentaa turhia pelkoja, joita ei sitten kuitenkaan tapahdu. Alkaisi uskoa itseensä yhä enemmän.
Miten päivät kohti eläkettä ovat sujuneet?
– On ollut yllättävää, miten päivät usein sekoittuu, kun ei ole viikkorytmittäjää. Parasta on se ettei ole ulkopuolista jonka aikatauluja pitää noudattaa (muuta kuin puoliso). Jos ilalla ei tule uni, nukunpahan sitten huomenna pidempään. Usein tavoittaa itsensä yllättyneenä siitä, että ei tarvise huomenna mennä töihin! Mukavia yllätyksiä! Mökillä olemme puolison kanssa paljon olleet, sekä kahdestaan että lastenlasten kanssa.
– Kiitollisuudella teitä muistelen rakkaat työkaverit! Olette usein mielessä!
