Pyysin yhdistyksemme kokemusasiantuntijoita kertomaan esimerkkejä kohtaamisista hyvinvointialan ammattilaisten kanssa. Olipa kanssakäymisen syy mikä tahansa, on ihminen siinä aina kokonainen. Elämä selkärepussaan. Jokapäiväisillä kohtaamisilla on valtavan iso vaikutus.
Tämän blogin esimerkit alleviivaavat otsikon viestiä: Kohtaa, kysy, kuule – inhimillisesti ammattitaidolla.
Jokainen on yksilö. Ilmiöillä ja ihmisten käyttäytymisellä on kuitenkin olemassa kaavoja. On tärkeää tunnistaa mistä ilmiössä on kyse ja kuinka se vaikuttaa ihmisiin.
Tunteet ovat osa ihmisyyttä. Saavatko ne tulla esiin? Löytyykö kykyä vastaanottaa tunteita tai asettua toisen ihmisen asemaan?
Pienet asiat vuorovaikutuksessa ratkaisevat paljon. Jo ääneen sanoittaminen voi helpottaa tilannetta. Ja kuuntelemattomuus taas pahentaa asioita.
”Psykiatrisen sairaanhoitajan sanat voin kuulla mielessäni yhä: – Sinä olet kokenut henkistä väkivaltaa. Tuo toteamus avasi silmäni todellisuudelle, jossa tuolloin elin”.
”Neuvolassa terveydenhoitaja kysyy: – Mitä sinulle kuuluu? Olin kerännyt rohkeutta vastatakseni rehellisesti. Ehkä saisin apua, kun uskaltaisin kertoa ääneen, millaista meillä on kotona.
Sain suustani ulos: -Olen aika väsynyt. Terveydenhoitaja ei kuitenkaan tainnut aidosti olla kiinnostunut voinnistani. Ei edes nostanut katsetta tietokoneen ruudulta. Sivuutti vastaukseni: -Kaikkien pienten lasten vanhemmat ovat väsyneitä. Silloin vaikenin. Sulkeuduin. Tilanne kotona mutkistui entistä enemmän vielä seuraavat 8 vuotta”.
”Puhelin soi. Taas koululta soitetaan. Mitähän siellä tällä kertaa on tapahtunut. Painaessani punaista luuria puhelun jälkeen oloni onkin hyvä ja toiveikas. Matikan opettaja suhtautui lämmöllä. Hän kertoi huonojen uutisten lisäksi myös onnistuneista tilanteista ja mikä lapsessani on hyvää”.
Yhteiskunta tarjoaa monenlaista apua ja tukea erilaisiin haastaviin elämäntilanteisiin. Joskus tukitoimia on monia ja päällekkäin. Konkreettiset neuvot ja kokonaistilanteen hahmottaminen auttavat perheitä.
”Avekki -koulutuksesta sain konkreettisia keinoja arkeen. Mitä voin äitinä tehdä, kun keskimmäiseltä uhkaa lähteä pala poskesta vanhimman hampaisiin ja samaan aikaan imetän nuorimmaista. Turvalliset otteet kiinnipitoon ja sisarusten erottamiseen toisistaan toivat ratkaisukeinoja”.
”Psykologi tuli kotikäynnille. Puolentoistatunnin ammattilaisen kotikäynti aiheutti enemmän rasitusta ja kaaosta, kuin toi helpotusta ja apua. Kuulin papereiden takaa päivittelyä ja hämmästelyä tilanteestamme: – Onpas sinulla arki raskasta, koita nyt olla itse kiihtymättä. Tuolla hetkellä, kun olisi pitänyt keskustella psykologin kanssa, yksi lapsista karkasi pihalle ja ruoka kiehui hellalle. Eniten olisin tarvinnut apua kotiaskareissa”.
Erityistä vastuuta ihmisten riittävän sujuvan arjen turvaamisessa on sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla. Alalla, jossa hyvinvointialueuudistus on parasta aikaa meneillään. Hyvinvointialueen palvelujen järjestäminen haastaa uudenlaiseen ajatteluun ja toimintamallien luomiseen. Järjestöt ovat usein se taho, joka tuo heikoimmassa asemassa olevien ja palveluita tarvitsevien ihmisten ääntä esiin. Palveluiden kehittämisessä kokemustiedolla on sijansa. Niin nytkin.
Elämä on parasta aikaa meneillään. Voimme valita toimimmeko avunsaannin edistäjinä vai estäjinä. Joka päivä.
Blogi on julkaistu aiemmin myös Ihmisen ILONA blogissa https://blogit.savonsanomat.fi/ihmisen-ilona/
